Kolmosta kaipaavat kuumeilijat

Miua kiukuttaa kun olen itselleni niin ilkeä! Viikko sitten sain hienon ovis +. VAIKKA edellenkin kierukka paikallaan.
Siinä ensimmäinen syy kun itseäni kiusaan! NO NYT olen alkanut raskaustestejä dippaamaan, koska minä älytön ajattelen, että olisin raskaana! :hungover: TÄYSI MAHDOTTOMUUS! Ja silti olen muka varma, että olen! Tiiraan tikkuja kuin pahinkin kuumeilija!! Kierukan poistoaika onkin jo sovittunakin, mies ei tosin ihan samalla aaltopituudella kanssani kolmannessa joten perun todennäköisesti senkin... MUTTA kyllä ihminen voi olla itselleen inhottava!

TOIVON KAIKILLE VALTAVASTI PLUSSATUULIA JA VAUVALIIMAA SEKÄ TSEMPPIÄ! :angel5

Kierukankin kanssa voi tulla raskaaksi!
 
Tää ei varmaan vauvakuume sun kuumeilua helpota, mutta joo samaa tulin sanoo. Tiedän parikin tapausta että on kierukasta huolimatta tullu raskaaksi.
 
Heippa, täällä menossa kp53 ja ovulaatiokivut päällä. Viikonloppuna ei tullu hyödynnettyä ja sehän harmittaa nyt. Onkohan liian myöhäistä nyt vielä hyödyntää, no varmuuden vuoksi tallettelut tänään ja huomenna.. :)
 
Minä myös tiedän muutaman tapauksen! En ole itse pitänytkään kierukkaa mitenkään varmana juuri tuon takia kun sivusta seurannut. :p

alinah, Jos sulla nyt ovulaatiokipuilua niin en usko että täysin myöhässä oot. Tsempit talletteluihin! :wink
Mutta onpa pitkä kierto, onko yleensäkin pitkiä kiertoja? :eek:
 
Tsemppiä alinah talletteluihin. Hyvinkin voi vielä keritä. Ei se ny haittaa ainakaan.
 
Minä myös tiedän muutaman tapauksen! En ole itse pitänytkään kierukkaa mitenkään varmana juuri tuon takia kun sivusta seurannut. :p

alinah, Jos sulla nyt ovulaatiokipuilua niin en usko että täysin myöhässä oot. Tsempit talletteluihin! :wink
Mutta onpa pitkä kierto, onko yleensäkin pitkiä kiertoja? :eek:

Joo ei nää pitkät kierrot oo mulle mitään uutta, ennen lapsia oli jo pitkät ja epäsäännölliset kierrot enkä edes välttämättä ovuloinut montaa kertaa vuodessa. Nyt oon kuopuksen syntymän jälkeen tuntenut oviskipua 2 kertaa, tää nyt on se toinen kerta. Ennen kuopusta me oltiin naistenklinikalla hoidossa, kun silloinkaan en ovuloinut ilman lääkkeellistä apua. Eikä onnistunut ovuloimaan pelkillä letrozoleilla, munasarjat oli täysin lepotilassa.

Ovulaatioinduktiolla (ovitrelle ja gonal-F) ja lugesteroneilla saatiin kiertoa säännölliseksi ja ovulaatio aikaan.

Muoks* tunsin kyllä esikoisen syntymän jälkeen oviskipua sitten hoidoissa.
 
alinah, Ok. Niin ehkä muistelinkin etäisesti. :/ Ollaan vissiin aiemminkin oltu samoissa ryhmissä täällä! Mutta siis hirmu hyvä homma että nyt tuntemuksia on. Ja tosiaan ehdottomasti vaan hyödyntämään. Peukut pystyyn! :)
 
Menkkaraivo on vahvasti läsnä.

Mies on lomautusuhan alla. Mulla opinnot vaarassa keskeytyä, koska monimuoto-opinnot ei nyt tietenkään etene, koska tää tilanne. Oon ollut yhteydessä kouluun, että voiko opintoja muokata päiväopiskeluiksi nyt tässä kesken, mutta ei ole sieltä päästä vastattu. Opiskelu etäopiskeluna, mutta oppimisalustat ei toimi, ja oon aika huolissani kertyykö riittävästi kursseja/opintoviikkoja/opintopisteitä että ei Kela peri takaisin tukea o_O

Oon lasten kanssa kotona, ja huomaa miten ahdistus alkaa nousta. Tykkään olla kotona. Mutta tää paikka ja asunto ei ole tuntunut vielä missään vaiheessa kodilta. On kuin oltaisiin vaan kylässä, ja sit pitäisi lähteä kotiin. Sellainen pieni levottomuus koko ajan jossain ytimissä.

Menkkojen odottelu voi tietysti osaltaan vaikuttaa :rolleyes:
 
Taas ajatuksia liittyen kolmanteen. Tuttavaperhe jolla kaksi omaa lasta on jonkin aikaa toiminut tukiperheenä pienelle lapselle. Nyt sitten tilanne muuttui siten, että tämän 1-vuotiaan vanhemmat eivät voineet hänestä huolehtia joten lapsi siirtyi pysyvästi tähän tuttavani sijaisperheeseen. Nyt heillä on sitten kolme lasta :)

Olen jo pitkään kokenut maailmantuskaa perheettömien lasten puolesta, ennen omia lapsia harkitsin adoptiota ja nytkin ollaan lomakotina tarvitsevalle lapselle. Tämä tuttavaperheen ratkaisu herätti miettimään, olisiko parempi meidänkin lähteä sijaisperheeksi kuin tehdä vielä oma kolmas lapsi. Onhan se aina haastavaa ottaa ns vieras lapsi vaikeine taustoineen, lapsi voi olla isompi tai palata jonain päivänä oman perheensä luo. Mutta silti, siitä olisi hyötyä ja lapsi saisi turvaa ja rakkautta jota ei syystä tai toisesta muualla saa.

No, ei tämäkään ole ehkä ihan lähikuukausien asia mutta rupesinpa vain tätä pohtimaan. Toki pääni sisällä on edelleen se toinenkin ääni joka haluaa kokea raskauden ja vauva-ajan vielä kerran...

Oletteko te koskaan pohtineet adoptiota tai sijaisperheenä toimimista, vaikka omia lapsia jo on?
 
Taas ajatuksia liittyen kolmanteen. Tuttavaperhe jolla kaksi omaa lasta on jonkin aikaa toiminut tukiperheenä pienelle lapselle. Nyt sitten tilanne muuttui siten, että tämän 1-vuotiaan vanhemmat eivät voineet hänestä huolehtia joten lapsi siirtyi pysyvästi tähän tuttavani sijaisperheeseen. Nyt heillä on sitten kolme lasta :)

Olen jo pitkään kokenut maailmantuskaa perheettömien lasten puolesta, ennen omia lapsia harkitsin adoptiota ja nytkin ollaan lomakotina tarvitsevalle lapselle. Tämä tuttavaperheen ratkaisu herätti miettimään, olisiko parempi meidänkin lähteä sijaisperheeksi kuin tehdä vielä oma kolmas lapsi. Onhan se aina haastavaa ottaa ns vieras lapsi vaikeine taustoineen, lapsi voi olla isompi tai palata jonain päivänä oman perheensä luo. Mutta silti, siitä olisi hyötyä ja lapsi saisi turvaa ja rakkautta jota ei syystä tai toisesta muualla saa.

No, ei tämäkään ole ehkä ihan lähikuukausien asia mutta rupesinpa vain tätä pohtimaan. Toki pääni sisällä on edelleen se toinenkin ääni joka haluaa kokea raskauden ja vauva-ajan vielä kerran...

Oletteko te koskaan pohtineet adoptiota tai sijaisperheenä toimimista, vaikka omia lapsia jo on?
Kaikki sijoitetut lapset eivät ole jääneet vaille turvaa tai rakkautta!
 
Kaikki sijoitetut lapset eivät ole jääneet vaille turvaa tai rakkautta!
No eivät tietenkään, syitä sijoitukseen on monia eikä se rakkaudesta ole kiinni jos syystä tai toisesta ei voi sillä hetkellä huolehtia lapsestaan. Kyllä tiedän. Samoin kuin sijoitusperheenä oleminen ei todellakaan ole se helpoin tie. Ymmärrätte nyt pointin: auttaa jo olemassa olevaa lasta sen sijaan että tekee uuden tähän maailmaan. Hieman romantisoitinutta pohdintaa tässä vauvakuumekriisissä.
 
Tässä just puhuttiin miehen kanssa jatkosta, jos letrot ei tuo tulosta. Päädyttiin siihen että mein yritystaival loppuu sitten siihen.
Mulla on letroja vielä viiteen kiertoon, niin sen jälkeen tää loppuu. Meidän seuraava hoito ois IVF ja siihen ei lähdetä kun kuitenkin on jo kaks lasta ja ikääkin pian 36v.
Aika haikeeta, mut koitan nyt jo vähän asennoitua siihen niin jospa ei olis niin kurjaa kun se hetki koittaa.

Ihanaa kun aurinko paistaa ja on iltaisinkin valoisampaa.:)

Dpo6, yk7
 
Niin juu ja tuohon tukiperhe asiaan. Minusta ei olis siihen hommaan.
Hienoa kuitenkin, että joku siihen on lähtenyt sillä avun tarvitsijoita varmasti riittää.
 
Raskaita päätöksiä Emir. Mutta elämä voi aina yllättää! Toivon teille vielä plussaa. :)

Täällä olisi kp 8 ja virallinen yk 4.
Puimme tämän kierron jälkeen jatkoa meidänkin kohdalla.

Tää korona hässäkkä on osaltaan saanut pohtimaan elämän arvaamattomuutta ja punnitsemaan niitä asioita jotka on kaikista tärkeimpiä. Olisiko edes väliä, vaikka palaisin töihin ja joutuisin taas pian jäädä pois. Lapset ja perhe on tärkein. :Heartred Minulla oikeus tehdä lapseni nyt hedelmällisessä iässä, kun näköjään hiipuvaa sorttia. :grin
 
Toivotaan, että yllättää Miitu.
Mulla nyt joku toivonkipinä kolkuttelee ja jollain tasolla uskon että se plussa vielä tulis tässä. Toi viiminen letrokierto menee niin ettei siitä enää tulis alle 3v ikäeroa. La menee noin viikolla yli kuopuksen synttäreiden. Mutta käytetään se silti hyödyksi.
Korona mietityttää täälläkin mahdollisen raskauden kannalta.
 
Alunperin mietin kun tätä kolmosta suunniteltiin, että paras ajankohta vauvalle olis tammi-maaliskuu 2021. Eli se olis vielä ihan mahdollinen saavuttaa. Sillon olis miehelläkin ehkä mahdollista pitää isyyslomaa heti vauvan synnyttyä. Ja töissäkin olisi rauhallisempi vaihe.
 
Alunperin mietin kun tätä kolmosta suunniteltiin, että paras ajankohta vauvalle olis tammi-maaliskuu 2021. Eli se olis vielä ihan mahdollinen saavuttaa. Sillon olis miehelläkin ehkä mahdollista pitää isyyslomaa heti vauvan synnyttyä. Ja töissäkin olisi rauhallisempi vaihe.
Tää ajankohta oli mullakin suunnitelmissa. Mietin että pääsiäisen jälkeen sitten yritystä toden teolla. Mutta nyt varmaan odotellaan ainakin toistaiseksi. Mitään en taas mistään tiedä...
 
Me alettiin heti vaan yrittämään kun vähänkään tuntui siltä. Tiedettiin et tässä taas kestää kuitenkin.
 
Mekin oikeastaan vaan tartuttiin "toimeen", kun joku pieni ääni sisällä sanoi että jos ei se niin vain käykkään ja niinhän siinä sitten kävikin ettei tärppiä oo kuulunut. :dontknow

Ja vähän senkin takia pohtii että tokkopa tässä enää järkeä on kovin pitkiä taukoja yrityksessä pitääkään kun nää vuodetkin vaan vierii ja homma varmaan vaan hankaloituu lisää. :banghead:
Jos alkaisi liiaksi asioita punnita ja pohtia tämänkin suhteen niin ei varmaan tulisi sellaista oikeaa hetkeäkään enää.
 
Pitäisi ottaa niskasta kiinni ja aktivoitua kirjoittamaan tännekkin, mutta kun ei oikein oma tilanne muutu mihinkään ja yritystä varsinaista ei ole vaikkakin ilman ehkäsyä tässä mennään. Nyt kääntyi 0:00 31kp mulle ja parasta toivon, ettei aivan mahdottoman pitkäksi kierto nyt veny. Päivät menee nykyään meillä sisätiloissa koronaa peläten kuulutaan kaiken lisäksi pojan kanssa riskiryhmään. Yrityksen suhteen se näillä näkyminen alkaa miehen armeijan jälkeen+ jonot hoitoihin silloin piinaus alkaa. Kaikki hoitojen suhteen riippuu tottakai tarjoavatko hoitoja meille kaiken pojan syntymän aikaan johtuvien asioiden jälkeen( alle 1kg keskonen, verenmyrkytys, kohtutulehdus ja repeäminen kohdun) myös kysymykseen kuuluu tottakai onko terveys puolella este raskaudelle kaiken tuon kokeman jälkeen. Ajatus oli jo keväällä soitella Naikkarin Tilkkaan HUS:iin,että tarjoavatko hoitoja miehen armeijan jälkeen tämä korona tuli ja hoitoja peruutettu HUS:issa myös niin tilanne muuttui kyselyyn liittyen.
 
Takaisin
Top