Kiukkuketju

Oli kolmas puolen vuoden sisään eli nyt katsotaan korvakierrekriteerin täyttyneen. Pitää jutella vielä kontrollissa kuukauden päästä ja ehkä ootellaan sitä mahdollista neljättä tulehdusta, mutta olen varautunut putkitukseen.
 
Meidän paikkakunnalla järjestettiin tänään suuri lastentarvikekirppis. Oli tarkoitus mennä koko perhe eli mies hoitaa pojan ja mä saan penkoa vaatepinoja. Mies ilmoittikin eilen et sopinut harrastus menoa ja pakko mennä. Menin kauan odotetulle kirppikselle huutavan lapsen kanssa ja arvatkaa oliko ihanaa kun siellä oli tosi kuuma ja poika kiljui kokoajan. Mukava reissu!!!!
 
Mä en ymmärrä mikä ihmeen syys masennus muhun on iskeny. Väsyttää ihan kamalasti vaikka olis nukkunu suht hyvin. Pinna on nii kireellä ja lyhyt, tuntuu että kaikki on ihan p*****stä. Pistetään hormonien piikkiin.
 
Yhdyn Torakka tuohon syysväsymykseen! Aivan sama homma ja toi maltin menetys!
Oon ite huomannut että sitä on joka syksy! Onko muilla vuosittain? Voisin omastani luopua! :D
 
Mä oon myös miettiny, että mikä nyt oikein ottaa aivoon. En oo keksiny vielä "todellista" syytä. Ja just tuo että pinna on välillä ihan uskomattoman lyhyt! Sit alkaa ärsyttää kun tajuaa, että on taas syyttä pahalla päällä. Tunnistan kyllä syysväsymyksen, mutta tällaista lyhytpinnaisuutta en ole aiemmin kokenut.
 
Taas tällainen päivä.. Poika ei nuku kunnon päikkäreitä. Heräsi nyt taas kolmannelta päikkäriltä kun olin postissa ja heräsi siihen että revin teippiä teippirullasta!!! Parin tunnin päästä taas huudetaan pää punaisena väsymystä ja pitäisi koko ajan kannella sylissä.
Lisäksi rimpuili vaunuissa niin että toinen tossuista tippui jonnekin matkalle.. Loistavaa.
Teki mieli pysähtyä bisselle, niin otti taas aivoon..
 
No worries, täällä ollut kanssa karsee päivä päikkäreitten osalta.. Aamupäikyt meni ihan jees, päivällä nukutettiin sitten yli tunti ja nukkui vajaan tunnin ja iltapäivällä vaunuissa kiukutteli ja huusi ja nukahti vasta kun oltiin melkein kotona, eikä kerinnyt nukkua kuin hetken, kun ei hirveästi enää kuuden jälkeen viitsi antaa nukkua.. Äitillä ollut pinna kireellä.. Tekis itselläkin mieli mennä vaan nukkumaan, mutta tuolla pyörii vielä koneellinen pyykkiä, ja jotain sitä pitäisi syödäkkin...:shifty:
 
Täällä mulla kurkku kipeä ja poika kans räkäisen oloinen. Väsyttää ja kiukuttaa. Päivä ja yöunet ei luonnollisesti pojalle nyt meinaa sopia.

Solfiza, itse meinasin kohta korkata iltaoluen ja päälle mässätä karkkia :D
 
Kiukuttaa rahan meno. Ei ikinä olla pennosia laskettu mut nyt kun tulot putos hoitovapaalle jäädessä ni ahistaa hirveesti kun itkuhälytin (käytettynä ostettu) sanoi sopimuksen irti ja puhelimesta hajos näyttö... Tottakai peräkkäisinä päivinä :mad: On muuten aika ikävä tihrustaa tätä foorumia halkeilleen näytön läpi.
 
Kyllä, mut mies sanoi, että lasten kasvattaminen on naisen työ :(. Ja totta se on. Yrittän pärjätä itse.
 
Tsemppiä Kyfi! Minä en jaksais sellaista menoa. Yhdessä lapset päätetty hankkia niin yhdessä ne hoidetaan ja kasvatetaan. Paljonhan se on kulttuurista kiinni ja vanhempien omien vanhempien antamasta mallista. Meillä molemmat osallistuu kaikkeen...
 
Muokattu viimeksi:
Meillä kasvatetaan kyllä yhdessä, vaikkain minä poikaa tietty suurimmaksi osaksi hoidankin. Mies tekee kyllä osansa, ja kuulisi kyllä kunniansa jos ei tekisi! Nyt on alkanut kyselemään paljon pojan ruokailusta ja nukuttamisesta, kun mulla saattaa olla viikonloppu vuorpja ja iltavuoroja, jolloin hön hoitaa poikaa :wink
 
Lasten kasvattaminen ei todellakaan ole pelkästään naisen hommaa, kyllä siinä pitäisi molempien vanhempien olla mukana, toki äiti hoitaa enemmän, mutta molempien siihen on osallistuttava. Tätä mieltä olen vaikka ei meilläkään mene näin.
 
Kyfi0566630 sanoi:
Kyllä, mut mies sanoi, että lasten kasvattaminen on naisen työ :(. Ja totta se on. Yrittän pärjätä itse.
Click to expand...

Äidin tehtävä on imettää jos maitoa tulee, koska mies ei siihen pysty. Kaikkeen muuhun mies kyllä kykenee.

Joissain tutkimuksissa todettiin, että lapset jotka olivat enemmän isänsä kasvattamia, olivat rauhallisia eivätkä stressanneet niin paljon. Meidän äitien kasvattamista lapsista tuli sitten helpommin niitä stressailijoita. Tietenkin tässä on yksilöllisiä eroja, mutta meillä naisilla on tapana pelätä asioita, ja varsinkin kun hormonit heittää jne. Toki miesten täytyy osoittaa rakkautta. Mieluummin kasvattaisin yksin kuin antaisin miehen kasvattaa ns. kovalla kädellä.

Jos olette asiasta samaa mieltä, niin silloin asia tietysti on ok, mutta eikö miehen tehtävä ole myös auttaa vaimoaan? Edes välillä? joskus muinoin samoissa tiloissa asui monta sukupolvea ja suuria perheitä, jolloin apua tuli jos sitä tarvitsi. Nykyisin tilanne on eri.
 
Musta tuntuu, että yksi isoimmista eroista sukupolvien välillä on toi herkkujuttu. Nykyvanhemmista suurin osa yrittää pitää sokeriset "herkut" pois ruokavaliosta mahdollisimman pitkään (kyllä mä aion vanhempana antaa herkkuja kohtuudella), kun taas kaikki mun äidin ikäpolven sukulaiset kyselee jo, milloin lapsi saa karkkia/kakkua/keksiä/kermavaahtoa yms.

Näkeehän tosta lapsesta, ettei se syö muutenkaan samaa ruokaa eikä ihan ymmärrä meidän ruokien eroakaan. Ei sillä ole myöskään mitään tarvetta mihinkään sokeripommeihin. Äidilläänkään ei olisi, mutta se peli on vähän pelattu. Välillä sentään korvaan omatkin karkit hedelmillä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top