Kiukkuketju

Kuulostaa tutulta kobe.

Tänään poika kiukunnut silloin tällöin kokopäivän. Käytiin tunnin ajomatkan päässä omilla vanhemmillani ja takasin tullessa poika karjui autossa niin paljon että oksenti. Mies ei tee mitään, murjottaa ja sanelee ohjeita miten mun pitäs toimia täällä pojan nukutuksessa vaikka ei ole koskaan osallistunut niihin. Eli paskaäitifilis. Eli siis mies huilailee täällä mummolassa ja nukkuu aamuisin pitkään. Mä epäilen ettei meillä mitään hampaita tehdä vaan poika vaan rasittunut matkoista, hälinästä ja kaikesta. Oon vaan niin tööt.
 
Onneksi meillä mies hoitaa yleensä iltarutiinit ja välillä nukutuksenkin. Yleensä siis nukutus sitä, että viedään sänkyyn. En tiedä kuinka aktiivisesti olisi siihen aikoinaan ryhtynyt, jos poika olisi pitkään nukahtanut tissille tm. On noita työläitäkin iltoja, mutta usein auttaa se että otetaan sängystä pois ja saa valvoa hetken pidempään, tällöin ei ole ollut väsynyt nukkumaan laittaessa. Siksi meillä on huono jos ajellaan illalla autolla. Poika nukkuu autossa, mutta herää sitten eikä nukahda ainakaan pariin tuntiin uudelleen.

Aika ikävää jos toinen arvostelee muttei kuitenkaan tee itse :sad001

Meillä onneksi poika tykkää kun tapahtuu ja on uutta nähtävää, ihan selkeä ero vaikka tonne 5 kk ikään jolloin tykkäsi vaihtelusta aika valikoivasti ja usein jossain vaiheessa meni vaan yli. Itse en kuitenkaan osaa rentoutua kun ollaan pois kotoa. Pelkään vieläkin, että saa itkuraivareita ja muutamia on tullutkin. Toisaalta ei olla pystytty reissussa aina pitämään normaaleita aikatauluja, ja vaikka poika hyvin on joustanut, niin jossain vaiheessa sillä menee hermo.

Tänään viimeksi (kotona) kun mies ihan "tohkeissaan" järjesteli että mennään vaunulenkille ja itse olin vähän hidas. Sitten poika alkoi karjua täysillä, ja kysyin mitä kello on. Lounasaika. Miehen pitäisi tietää, ja mies oli pojan kanssa ollut jolloin itse en ole niin aktiivisesti poikaa hoitamassa, ihan tietoisesti. Mutta se harmitti, että mies ei lainkaan ajattele suunnitelmissaan pojan ruokarytmiä, vaikka se on ollut aika samanlainen jo monta kuukautta. En tiedä osaisiko mies edes pakata pojalle tavaroita mukaan jos lähtisivät päiväksi jonnekin. Paljon tuo mies tekee, mutta joissain asioissa on vaan niin... mies.

Toivottavasti Kotimama teilläkin helpottaisi. Toiset lapset kuitenkin tykkää rutiineista ihan eri tavalla kui toiset.
 
Tää kuuluis varmaan masennusketjuun. Mie en jaksa enää itkeä :sad001 Oon vissii joka päivä pojan syntymän jälkeen itkeny jotai asiaa, välillä ilosia asioita, välillä surullisia. En tiiä johtuuko tää imetyshormoneista vai olenko masentunu. Luulis että en pystyis toimimaan normaalisti jos ois masennusta. Synnytyksen jälkeistä alakuloisuutta miulla oli, mut voiko sitä enää olla näin pitkä aika synnytyksestä... Koko ajan vaa riidellään miehen kanssa kun se ei ymmärrä miten paljon mie teen "töitä" kotona, eikä se osallistu tarpeeks, eikä oo yhtään oma aloitteinen pojan kanssa, ei tee mitään pyytämättä. En vaa jaksais olla se nalkuttava vaimo joka ajaa käskyttämisellä toisen pois, mut en myöskään jaksa tehä kaikkee ite. Turha toivoo et tänäkään iltana uni tulis heti kun on niin paska olo. Ja sit huomenna väsyttää vielä enemmän.
 
Vähän unta, paljon muutoksia, alhaiset estrogeenit (oliko oikea sana) vaan kasautuu ja aiheuttaa helposti pahaa mieltä, alakuloisuutta ja turhia riitoja.
Olisko pienestä vitskujen tehikuurista, imettäville äideille tarkoitetusta jostain hitsin estrogeenivoiteesta (levitetään esin suoraan limakalvoille.. perustan puheeni lääkärin minulle antamista vinkeistä...) ja mahdollisesta "äitin vapaa viikonlopusta" apua? :) jos vaan mahdollisuus viimeiseen on niin, että isä huolehtii yksin kaikesta niin antaisi arvoa sinun kotona tekemisille?
 
Kyllähän se panee masentamaan, jos työtä on liikaa eikä toinen auta ja sitten on riitoja. Onko se varsinaista masennusta, en osaa sanoa. Sitäkin on vielä niin monta erilaista, kaikissa ei kaikkia oireita ole.

Joskus kyse varmaan on vaan väsymyksestä. On univajetta, toinen ihminen on jatkuvasti kiinni itsessä, hormonit heittää ja lisäksi (puolison) arvostuksen puute. Siltä se ainakin mun korvaan kuulostaa. Toki varmaan mies arvostaa, muttei oikeasti tajua miten rankkaa se on.

Mitä, jos juttelisit miehelle että olisiko mahdollista saada neuvolasta perhetyöntekijää, että saisit vaikka vähän nukuttua. Vaikka sitä ette lopulta neuvolasta kysyisikään, niin tajuaisiko mies että tarvitset apua? Syyttäminen on se tie, jolla toisella on niskakarvat heti pystyssä, mutta siihen on niin helppo lähteä, varsinkin väsyneenä. Ja voisihan sitä perhetyöntekijää kysyä joka tapauksessa, jos sellaista saisi ainakin joskus.

.
 
Voin niin samaistua suhun iceQueen. Välillä tuntuu että tekis mieli ottaa hatkat yheks päiväks että mies ymmärtäisi kuinka paljon työtä lapsen ja kodin pyörittämisessä on. On ärsyttävää kun aina pitää pyytää ja tuntuu ettei osata käyttää yhtään omia aivoja. Hyvä esimerkki. Minulla alkaa jumppa klo 17 (jolloin pojalla ruoka aika) ja lähden ajamaan jo 16.30. Kun tulin kotiin n. Klo 18.20 mies marmattaa että poika ei taas asettunu mihinkään eikä mikään kelvannut. Otin pojan tissille ja poika imi tosi ahnaasti, kysyinpä sitten että söittekö viiden maissa kun on näin nälkäinen. Mies katsoi mua tyhmänä ja ihmetteli mistä hän olisi voinut tietää että poika pitää syöttää.:banghead: Olisi kuulemma pitänyt sanoa enne lähtöä että pojalla on ruoka aika kohta. Joka päivä on samat ajat millon syödään ja jotenkin oletin että aikuinen mies osaa katsoa kelloa.
 
Hirveetä avautumista miulta, saa ohittaa. Toivottavasti voin joskus nauraa tälle.. Onneks työ ootte olemassa... ku ei miulla oikee oo ketää kelle purkaa pahaa oloa.

Minlex, raskaus ja imetys vitamiineja mie oon syöny koko ajan, sit lisäks d-vitamiini, sinkki, magnesium ja omega 3. Macaa syön kans kun sen pitäs tasata hormonitoimintaa ja auttaa alakuloisuuteen (?), en tiiä auttaako minuu mut ei siitä haittaakaa oo. Estrogeenivalmistetta kans käyttäny pitkään. Oon yrittäny ehottaa jos mies tekis kaikki mitä mie teen ni ymmärtäis, ei suostu kun ei osaa hoitaa pojan rutiineja eikä kotia, onhan se joskus ollu pari tuntii pojan kaa kahestaan ja se on ihan tarpeeks hänelle, ei silti tajua!

Perhetyöntekijästä on ollu neuvolassa puhetta, en oo huolinu. Nyt en enää kehtaa kysyä apua sieltä.

Miehen kaa on keskusteltu siitä että arvostaako toisen tekemisiä, hän on sitä mieltä että minun pitäisi näyttää että arvostan hänen tekemistään meidän perheen eteen... oon sanonu et vaikee sitä on näyttää et arvostaa jos ei tee tarpeeks. Ei hänkään näytä sitä että arvostais miun raatamista ja sitä että oon 24/7 pojan kanssa, omia menoja ei oo, poika on aina mukana. Ei haittaa, mut ois kiva jos joskus sais vaikka salilla käydä että saisin itteni raskautta edeltävään kuntoon, vois sekii tehä hyvää mielialoille jos oisin tyytyväisempi itteeni.
 
Mikäli sulla icequeen muita terveyskeskusjuttuja hoidettavana tms niin käypä tsekkaamassa hemoglobiini ja kilpirauhasarvot. Joskus ne laskee synnyttäneillä ja imettävillä ja siihen vielä tämä epäsäännöllinen rytmi ja muut hässäkät päälle. Kilppariarvojen romahtaminen aiheuttaa kuvailemiasi oireita. Voi olla myös normaaleja naisten murheita, mäkin täällä pillitän millon mitäkin ja saan myös nykyään ihme kiukkuraivareita. En oo ennen ollut miehellehuutavaa naistyyppiä mutta nykyään välillä tekis mieli karjua pää punaisena.
 
Jos tuntuu että siitä perhetyöntekijästä olis hitunenkin apua, niin kannattaa ehdottomasti edelleen "kehdata" pyytää! Ei siihen ole oikeita tai vääriä hetkiä, eikä tarvii ajatella että nyt ois jotenki liian myöhäistä. Jos tuntuu vaikeelta soittaa/kysyä kasvotusten, ni ainaki meillä pystyy ottamaan terkkaan yhteyttä myös sähköisesti kirjoittamalla. Sitä varten ne palvelut on olemassa että niitä käytetään :)
 
Samaa mieltä, aiemmin jos ei ole kokenut tarvitsevansa perhetyöntekijää, niin se ei tarkoita etteikö tilanne muuttuisi. Fiksuahan se vaan on, ettei huoli apua kun pärjää itse, kyllä ne siellä neuvolassakin varmaan ymmärtävät sen. Vaikka olisi tylystikin sanonut.

Ja noista omista menoista sen verran, että kun on lapsi yhdessä tehty niin kyllä mun mielestä äidillä pitää olla oikeus päästä liikkumaan ja miksei joskus kahvillekin, kun mies on kotona. Ei joka ilta, mutta tasapuolisesti.
 
Kiukuttaa. Ennen edellisen viikonlopun reissua pojalla oli ihanteellinen rytmi ollut sen lähes pari viikkoa, max 3herätystä yö ja omassa sängyssä. Nyt en saa enää edes nukahtamaan omaan sänkyyn tai jos saan niin kun herää ekan kerran niin valvoo yli tunnin. Nukkuu taas vaan minussa kiinni ja herää hamuilemaan rintaa 5-10krt yö. Poika vaan niin kova liikkumaan, pelkään että pääsee tippumaan sängystä ja siksi myös itse nukun huonosti. Päivärytmikin ihan sekaisin, ei nuku enää päiväunia. Vatuttaa ja väsyttää :sad001
 
Eihän teillä ole hampaita tulossa?

Mulla on paljon pienempi harmin aihe, mutta harmittaa kuitenkin. Olin ajatellut, että nyt kokeilen kestoilua, ja nyt oli sopivasti kestoiluviikko, ja ja ja... En edes olis tiennyt, mutta joku vinkkasi facessa.

Toissaviikko sunnuntaina tilasin Jyväskylän kangaskaupassa riisipaperia ja vähän muutakin. Noteerasin, että oli niillä jotkut hulinapäivätkin, mutta niitä tarjouksia en hyödyntänyt kun ei mun mielestä ollut mulle mitään.

Olen tässä nyt 1,5 viikkoa odottanut sitä riisipaperia, ja ensin muistaakseni nettisivuilla luki että lähetysaika VOI venyä jopa viikkoon, ja nyt siellä ainakin luki että yli viikkoon.

Olen nyt kaksi kertaa laittanut kestovaipan (kuitenkin enemmän kuin pitkiin aikoihin), ja molemmilla kerroilla vaipassa oli kakka. Se riisipaperi on varmaan tärkeämpi jos on jotain pikkuvauvan maitokakkaa, mitä meillä ei ole oikein koskaan ollut, mutta harmittaa silti. Ja kun tilasin muutakin. Toivottavasti huomenna olis kännykässä tekstiviesti, että paketti on saapunut.
 
Nyt on poika sitten kunnolla räkäinen. Ei meinannut saada juotua pullosta kun heräsi uniltaan, koska on niin tukossa ja räkä vaan kurlaa nenässä. Itkee välillä unissaan, mutta siihen ei kannata reagoida koska rauhoittuu nopeammin itsellään.

Pari päivää on olleet tosi työläitä, toivon nyt että johtui tulevasta flunssasta, ja toivon että poika paranee nopeasti. Kaiken lisäksi mies on jättänyt monena päivänä laittamatta sukat pojalle, kun "pysyy paremmin pystyssä ilman sukkia". Nenä hiukan vuotanut jo pitkään ja mies itse kulkenut kotona villasukissa :mad:
No, ei tää flunssa varmaan siitä ole tullut ettei sukkia ole aina jalassa, mutta ei se kyllä ole mitenkään auttanutkaan.

Hankalaa kun ollaan käyty kaikissa vauvakahviloissa kun muuten päivät olis niin hankalia, ja siellä imeskelee kaikkia leluja. Toisaalta onhan tässä itselläkin tuntunut pieni flunssan alku jo useita päiviä, niin voi olla että pojalle sitten tullut sama mutta tietenkin pahempana.

Yritin ehdottaa miehelle että nostettaisiin sängynpäätyä, niin mies ehdotti että laitetaan patjan alle jotain :rolleyes:
Josko vaan kumminkin nostettaisiin sängyn toista päätyä.
 
meillä meni KoBe ihan samalla lailla. Sanoin että nostetaan päätyä, niin mies oli kasannu patjan alle pari tyynyä tai jotain.. Ihan hyvin toimi, mutta nostettiin myös lopulta kirjoilla samaa päätyä, koska tyynyillä tuli sellainen tasanne ihan päätyyn ja jos tyttö olis siellä nukkunut niin olisi ollut +-0. Mutta näköjään siis miehillä samanlainen järjenjuoksu :D
 
Meillä flunssan jälkitautina korvatulehdus. Ei ollu kyllä itellä epäilystäkään, kun lääkäriin kiikutin.
 
Mulla kävi joku flunssantyylinen kääntymössä, kun 2pv oli semmonen olo, että nyt iskee flunssa. Sitten vedin maittohappobakteereita, kookosöljyä, hunajaa, inkivääriteetä ja nyt ainakin tuntuu, että oli mahdollisesti vain ohikulkumatkalla :) Epätoivoissani otin myös äidinmaitoshotin :hilarious::hilarious:
 
Inkivääriteetä mä en ehkä voi ottaa, vaikka inkivääriä nyt pieninä annoksina voisinkin ottaa...

DT, oliko tämä teidän 3. korvatulehdus? Just pohdin miehelle (ennen tätä flunssaa), että poika on ollut aika terve. Ei koskaan sais sanoa yhtään mitään. Toivon (ja uskon), ettei jälkitauteja tule.

Ilmankostutin pojan huoneessa auttaa miehen mukaan. Koki itsekin hyötyvänsä siitä, kun nukkui viime yön pojan kanssa. Viiden maissa syötti maitoa, mutta ei kuulemma kovin hyvin nukkunut kun poika valitti unissaan niin paljon.
 
Meillä ollut kaikilla perheen naisilla huono päivä tänään. Yksi kiukutellut koska karkkipäivä (ja se kaikki sokeri) ja pienin kitissyt koko päivän koska järkky flunssa iski myös meille ja minä kitissyt koska vähäiset unet Elastisen keikan takia ja mies on reissussa kavereiden kanssa. Argh. Onneksi kohta on huominen :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top