Ketä meitä on täällä?

Heipä hei :)
26-vuotias hoitsu Vihdistä ja meidän uusioperhe koostuu aviomiehestä, 6v jäbästä (edellisestä suhteestani) ja 1v neitosesta (mieheni ja minun yhteinen tuotos). N. 1,5kk sitten kävin munasarjojen ultrauksessa ja verikokeissa ovulointi ongelmien takia.. Tuloksena se, että omistan monirakkulaiset munasarjat ja en ovuloi kuin hyvin harvoin. No tässä sit odoteltiin uuden kierron alkua, että pääsisi clomit aloittamaan, ni hupsista keikkaa vaan; plussa kerkesi testiin pärähtämään :) Tässä nyt vähä jännäillän et mitä oikeen tapahtuu ja missä vaiheessa mennään; kp vaihdellut yleensä 34-36 välillä ja kp23 tuli pienen pientä vuotoa ja kp28 tein jo haamun testiin. 31.3 Maanantaina ois raskauden keston määritysultra, vähän ihmettelin tota aikasta ajankohtaa ku silloin ois kp28 mukaan vasta 5+2 (eli tuskimpa vielä oikein mtn näkyy). Mutta näillä mennään ja toivotaan parasta :)
 
Olen 26-vuotias ja meidän perheeseen kuuluvat minä, aviomieheni ja kohta 2 v. tyttömme. Myös koira löytyy. Asutaan pääkaupunkiseudulla. LA olisi näillä näkymin 22.11. :)
 
Heissan!

Olen 27vuotias meitä täällä on aviomieheni (30v) sekä poikani 3v.
Asumme Lahdessa. Jos tämä kyytiläinen pysyy mukana niin silloin lapsosille tulisi aika tarkalleen 4v ikäeroa, sillä poikani on syntynyt 19.11 ja tämän laskettu on ~22.11 :Heartred
Olen henkilökohtainen avustaja. Teen työtä ko kahdeksatta vuotta.
Mutta nty on kiire töihin ja pojan hoitoon vientiä :Heartred

tarrasukkia ja vauvaliimaa kaikille :Heartred
 
Heipähei :)

Olen 21-vuotias esikoista odottava myös. Mieheni on minua 3 vuotta vanhempi ja yhdessä ollaan oltu 5 vuotta.
Asustellaan tällä hetkellä kerrostalo kaksiossa kunnes omakotitalolaajennus on valmis :)
Reissussa mukana koira ja kaksi kissaa :)
 
Täällä ilmoittatuu 35v jo neljän (synt. -00,-04,-07 ja -13) lapsen äiti ja viidennen laskettuaika olisi 8.11.14 (ja ihan yllärinä tämä ilmoitti tulostaan kun vielä imetän nuorinta joka täyttää toukokuussa vuoden). Asutaan joensuussa pari vuotta vanhemman isimiehen ja lasten ja koiran kanssa...
 
Mäkin voisin tähän ketjuun vielä lyhyesti esittäytyä. Olen 24-vuotias nyt esikoista odottava turkulainen. Asun 29-vuotiaan avomieheni (kesällä aviomies :love2) kanssa rivarikaksiossa kissan kanssa. Reilu kolme vuotta ollaan oltu yhdessä. Tarkoitus oli aloittaa lapsen yrittäminen vasta touko-kesäkuussa (hiukan ennen häitä), mutta maailman onnellisin yllätys (kortsun "unohdus" :happy090) tapahtui, ja sain 21.3. tietää olevani raskaana! LA 18.11. tosin siirtyy varmaankin hiukan eteenpäin.. Perjantaina varhaisultra, jännää :love017
 
Olen 36 vuotias äiti tampereelta, Mieheni kanssa ollaan yritetty 3,5vuotta yhteistä rakkauspakkausta. Mieheni on 35 vuotias. Takana monta km ja lapsettomuushoitoja ja tuomio ettemme saa lasta enään luomuna, enkä minä enään biologista eli luovutetulla munasolulla oli enään mahdollisuus. Kunnes 3 viikkoa sitten plussasin luomuraskauden. että sellaista. Niin ja täällä on innokas 7 vuotias isoveli odottamassa tulokasta. Onhan meillä täällä kaksi koiraakin :)
 
Muokattu viimeksi:
Olen pyörinyt täällä jo jonkin aikaa, mutta unohtanut esitellä itseni :) Olen 30 vuotias, mieheni 33 ja odotamme ensimmäistä lastamme. Asumme parhaillaan ulkomailla, mutta tarkoitus on muuttaa takaisin Helsinkiin kesällä. Lapsi tulee siis syntymään Suomessa, mutta kaikki lääkärissäkäynnit hoidetaan siihen asti ulkomailla. Täällä esimerkiksi ei tehdä ilmaisia seulontoja, mikä hirvittää. Jos niskapoimututkimuksen haluaa, on se alk. 1000 eur. Rakenneultran tulemme tekemään Suomeen ja sitä jo kovasti odotetaan :)

Kaikille ihanaa odotusaikaa! Täällä koitetaan päästä eteenpäin pötsijumista ja huimauksesta huolimatta :)

Viikkoja kasassa nyt huimat 9+6


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Heippa täältä löytyis 21 vuotias tyttö Espoosta :) esikoista odottelen.. tosin todella varovaisesti.. rv10 vasta. Toivon parasta ♡ mies matkassa mukana ^^ olis mahtava tavata täältä muitakin mammoja!

Sent from my GT-N7100 using Vau Foorumi mobile app
 
Mie oon 32-vuotias ja kolmatta ootan. Meillä on tyttö -08 ja poika -10. Mies on samanikäinen ja ollaan oltu yhdessä jo yli 16 vuotta, joista reilu seittemän vuotta naimisissa. Asustellaan Joensuun lähistöllä rivitalossa ja meillä on koira. Miun laskettu aika on 1.12., mutta nää kaks aiemppaa on syntyny rv 38, joten uskoisin tänkin syntyvän ennen laskettuu. Siks halusin liittyä marraskuisiin.
 
Moikka
Minä olen 33v mieheni samoin. Asummen helsingissä kerrostalossa ja perheeseemme kuuluvat
entisestäliitostani lapset tyttö 10v ja poika 5 vuotta ja nyt meidän yhteisen lapsen laskettuaika olisi n 19-21 marraskuuta:)
Täällä myös häärii 1 kappele sekaroituista hauvelia / Maatiais kisuliini sekä 2 pienenpientä hiirulaista:smiley-bounce013
eli tylsäksi ei elämä käy .
 
Hellou, hetki meni ennen kuin tänne ehdin kertoilemaan meistä :)

Vm 87 itse ja mies vm 86. Yhdessä oltu 1,5vuotta,asuttu vuosi mutta tunnettu jo kohta 3vuotta :rolleyes:
Miehellä poika edellisestä parisuhteesa, hän on jo 5v. Asuu Äidillään ja meitä ilahduttaa viikonloppuisin sekä lomilla. Kihloissa ollaan ja meidän perheeseen kuuluu myös kaksi karvakuonoa :grin
Rv 9+5 neuvolan mukaan jo takana. Ensimmäistä ultraa odotellaan kovasti, muutama km takana joten jännitystä piisaa :confused:

muoks. Asutaan Uudellamaalla.
 
Muokattu viimeksi:
Oon 26-vuotias mamma Etelä-Karjalasta ja mies saa vauvan nyt vähän niinkuin synttärilahjaksi ku täyttää 30 marraskuun lopulla. Laskettuaika 17.11.2014 ja alta näkyykin aiemmat raskaudet eli esikoinen on 4-vuotias ja yksi keskenmeno. Varovasti odotellaan pienokaista saapuvaksi. :Heartred Koirakin taloudesta löytyy!
 
Olen 20v. ja mies 26v. Helsingissä asutaan kisulin kanssa. Odotan ylläriesikoista, oli aika shokki ja sai kyllä käydä monet ajatukset läpi, mutta nyt todella innolla odotellaan pientä ^^
Takana ollut lapsen yrittämistä ja yrittämisestä luovuttiin, kun tuskastuin epäonnistumisiin, mutta sitten tuli tämmönen onnen potku! Nyt vaan jännäillään, että pysyykö vauva matkassa...
 
26 vuotias ja Helsingistä. Toinen olisi tulossa ja ensimmäinen on nyt 1v 9kk vanha. Ihana kun ei tarvitse palata töihin vaan saa jatkaa kotona olemista!

Arkea vauhdittaa taaperon lisäksi kolme koiraa , joten aika ei käy pitkäksi :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Olen 32v ja mieheni vuoden vanhempi, olemme olleet yhdessä kohta 4 vuotta, syksyllä ostimme yhteisen omakotitalon ja avoliitossa asustelemme! Olemme Satakunnasta. Ensimmäinen lapsi nyt kummallekin tulossa ja kaikki on vielä niin outoa ja ihmeellistä! Eilen alkoi 12. raskausviikko ja olotila ehkä ihan ok, välillä jotain oireita...
 
Muokattu viimeksi:
30-vuotias, mies vuotta nuorempi. Naimisissa, kaks lasta ennestään (10 ja 4,5 -vuotiaat pojat). Asutaan helsingissä rivarikolmiossa, halvemman asunnon haku kylläkin käynnissä. Lasten lisäks meillä on pari puudelia. Tätä tiitiäistä on toivottu piiitkään. Kaksi vuotta sitten mulla todettiin np-ultrassa keskeytynyt keskenmeno, ja tämä on nyt sitten seuraava raskaus tuon jälkeen. Välissä oli epäonnista yrittämistä ja asumusero, jonka jälkeen tärppäs ekasta kierrosta kuten nuo aikasemmatkin. Kovasti toivotaan et tää olis nyt tässä :)
 
Moi. Olen 36v Hoitsu. SInkku virallaisesti ja tätä pientä odotan nyt yksin. Mulla pitkä tarina. Alkujaan eka raskaus ollut 16v joka oli raiskauksen jälkeen. Tuo keskeytettiin tuolloin. Sen jälkeen oli kymmenen vuotta liitossa enkä tullut raskaaksi, en sitten millään. Tutkimukset tehtiin ja niiden mukaan olisin jotenkin viottunut tuolloin, sairastin endometrioosia joka oli pitkälle jo enennyt, myöt munasoluni olivat huonosti hedelmöittyviä. No sittenpä tuli ero tämän takia.... No vuosia olin hormoonipillereillä ennen ku lääkärit saivat paniikin kun migreenipotilaana en niitä saisi syödä. Sitten kokeiltiin kierrukkaa ja lopulta päädyttiin minipillereihin. Kaikki joita kokeiltiin tekivät huonovointiseksi. Lopulta päädyttiin että ei siinä muu auta, kuin tyytyä kumiin. Vakinaista suhdetta ei nyt ole, vain tarpeiden ilo. Maaliskuussa sain tulehduksen, joka luultiin endon aiheuttamaksi, ja se hoidettiin, tuolloin jäi kuukautiset ekan kerran pois. Sitten nyt huhtikuussa ei tullu alkukuustakaan joten mietin että jotain nyt viiraa. Siihen ajattelin itseni potilaaksi, mitä heille nauvoisin. Vaikka tiedin lääkärien diagnoosin, niin aina on kuitenkin tehtävä testi, vaikka negatiivistä se olisi. No eipä se sitten ollutkaan. Kaksi viivaa törötti testerissä. Shokkihan siinä oli. Ei se että on raskaana vaan se että asia joka on ollut vaikea hyväksyä aikanaan ja jonka olen laittanut mappi ö:hön on nyt kaivettava sieltä pois. Kolme päivää meni asian käsittelyssä, ja kun vihdoin ultraääneen pääsin alkoi tilanne tuntua todelta eikä unelta. Vielä ku saisi tarkan selvyyden siitä milloin laskettu aika on, niin helpottaisi kummasti. Mitenkä isä ehdokas asian otti.... No paniikissa kuin mikäkin. Mutta aika näyttää siinäkin, ja annan siis ajan kulua. Jos niin käy että tämä tuntuu hänestä liian isolle jutulle niin sitten on. Minä pärjään yksinkin, ja vakityö turvana takana. Sosiaalinen tukiverkosto on vahva joten itellä ei ole mitään pelkoa pärjäämisestä. Mutta elämä näyttää muuttuvan silloin kun sitä vähiten odottaa. Mutta tämä muutos on onneksi iloinen ja rakastettava muutos.
 
Vau eikku77 mikä tarina. Tervetuloa messiin!

Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
 
Olen 37-vuotias ja mieheni on noin 3 vuotta minua vanhempi. Meillä on 8- ja 4-vuotiaat lapset. Yhdessä ollaan oltu jo 19 vuotta, mistä 13 vuotta naimisissa. Yhteiseen matkaamme on luonnollisesti mahtunut paljon, ylämäkiä ja alamäkiä. Talonrakentamista, ammatinvaihdosta, identiteettikriisiä, läheisten ihmisten menettämistä, mutta lapset ovat olleet meille molemmille todellinen ilon ja onnen aihe! Tämä raskaus tuli hieman yllättäen, tavallaan vähän vahingossa, mutta olemme molemmat todella iloisia ja onnellisia uutisesta. Jotenkin nyt tuntuu muutenkin siltä, että olemme tosi onnellisia ja tyytyväisiä elämäämme.
Me asumme okt:ssa (itse rakentamassamme) pääkaupunkiseudulla. Miehen työskentelee luovan työn parissa yrittäjänä kotoa käsin ja minä taas virkamiehenä valtiolla. Siinä meillä balanssia. Hyvin toimii! Minun työni on antaa taloudellista turvaa ja tasaisen toimeentulon, kun taas mies pystyy joustavasti sopimaan töitään, mikä helpottaa arkea tosi paljon lasten menojen kannalta kun minulla on jonkin verran työmatkojakin. Mieheni on jo ilmoittautunut vapaaehtoiseksi lapsenhoitajaksi sitten uudenkin vauvan kanssa - heti kun se on järkevää imetyksen ym. kannalta. Työnantajalle olen jo ilmoittanut raskaudesta, mikä on välttämätöntä, koska työhöni kuuluu toisinaan säteilylle altistuminen, joten sellaisten hommien tekeminen on tietenkin nyt minulta kielletty.

Kiitos eikku77 tarinasi jakamisesta! Kuulostaa siltä, että olet aikamoisen tien käynyt läpi jo elämäsi aikana. Onnellista odotusta sinulle! Hienoa, että sinulla on hyvä tukiverkosto takanasi. Se tulee kyllä tarpeeseen - ihan meilläkin joilla on myös isä mukana kuvioissa. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top