Ketä meitä on täällä?

[JN89]

Matti myöhäinen ilmoittautuu mukaan. 24v turkulainen avioliitossa oleva sairaanhoitaja liittyy mukaan. Parisuhdetta mieheni kanssa on takana yli kuusi vuotta ja aviossa ollaan ehditty olla jo reilu kaksi vuotta.

Oma vauvakuume alkoi häiden jälkeen aaltoilevana, se tuli ja meni, miten sattui. Yhdessä ja suunnitellusti teimme päätöksen jättää ehkäisy pois ja olla tulee, jos on tullakseen -asenteella. Pikkuinen päätti tulla lähes heti. Naistenpäivänä sain ihanimman lahjan, kun raskaustesti näytti kaksi viivaa. Esikoista odotellaan saapuvaksi 16.11.

 

[Essukka]

Multaki tää topicci jääny huomaamatta kokonaan! Että hei vaan muutkin mammat!

Täällä olisi kolmattaan odottava 26 vuotias "neiti" :D Aiemmat poijjaat syntyneet 08/10 ja 04/13. Perheeseen kuuluu myös kolmevuotta vanhempi iskä ja hänen 7 vuotias tytär joka asuu meillä ja käy myös toisessa kodissaan säännöllisesti. Pari haukkuakin löytyy, niiden kanssa emme tosin harrasta maastoilua kummempaa.

Asumme omakotitalossa Laukaassa Keski-Suomessa, himpun syrjemmässä mutta koirille oiva ympäristö kun voi irti pitää.
Tämä pieni tulokas on toivottu lisä perheeseen vaikka ois nyt voinu vähä myöhemmin tulla (älkää luottako siihen että jos edellisessä kesti niin kestää seuravassakin). Hieman jännittää meneekö kaikki hyvin, vaikka siltä nyt vaikuttaakin muttakun edellinen raskaus oli kovin hankala (lapsivedet meni jo viikolla 15 ja synty 31+3 mutta loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin). Laskettu on 22.11 mutta jos edellisiin yhtään tulee niin etukäteen kuoriutuu

No tulipa jaariteltua! Onnea sille joka jaksoi lukea!!

 

[Mabu87]

Heips!

Mäkin "jo" uskaltaudun... :P Viikkoja 20+3 ja hitaasti kasvaa masu. Laskettu aika 8.11, esikoista odotellaan ja eilisen rakenneultran perusteella poika sieltä olis tulossa

Pikkuisen vajaa vuosi sitten mentiin miehen kanssa naimisiin ja veljensä oli veikannut, ettei mee vuottakaan ennen kun vaimo on raskaana... Sillon vielä naureskeltiin, että katsotaan nyt... :D Mun paras kaveri sai ensimmäisen lapsensa viime vuoden lokakuussa ja sitä raskautta seuratessa ja niitä ihania pikku töppösiä ja nuttuja katsellessa vauvakuume iski yllättäen niin voimakkaasti päälle, että päätettiin jättää ehkäisy pois. Puoli vuotta siinä menikin yrittäessä ja alkoi jo pieni paniikki hiipimään, että onnistuuko tää edes... Plussa oli kyllä niin helpotus :)

Asutaan Satakunnassa omakotitalossa ja kaksi koiraa ennestään perheessä. Toisen kanssa tulee harrastuksissa juostua enemmänkin ja vähän jännittää kuinka pitkää jaksan käydä. Agilityn jouduin jo jättään pois, mutta onneks sain koiralle varaohjaajan, niin sen ei tarvii seota :D Vähän oon nuoremman suhtautumista jännittänyt, herkkähaukkuinen kun on. Mutta juhannuksena oltiin katsomassa tätä mun kaverin 8kk muksua ja meni niin hienosti! Oon jopa ehkä salaa vähän ylpee mun karvaisista tyttäristä

Oireita mulla ei oikeastaan oo ollut, edes alussa ei pahoinvointia ollut ollenkaan. Nyt pari viikkoo tullut niitä harjoitussupistuksia, mutta alkaa jo rauhoittumaan kun ei tule edes joka päivä. Synnytyskammo mulla on, mut oon ehkä alkanut jo ajatukseen vähän tottua, kun en heti mee paniikkiin kun sitä ajattelee :) Sektiotakaan en ihan heti haluais, jos nyt ensin yrittäis itse. Mutta ehdottomasti kaikkilääkkeettännemulleheti! En varmaan pitkään uskalla kotonakaan olla, ettei mee epiduraalimahkut odotellessa... Mutta toivottavasti tää raskaus menee yhtä hyvin loppuun asti kuin on alkanutkin. Suomalainen pessimismi puskee kyllä esiin, oon ihan varma, että pojalla on koliikki tms kun kerran nyt menee niin hyvin... :P

 

[Jonsku90]

Moikka kaikille! Joukkoon liittyy 24v naikkonen, jolla ennestään yksi lapsi (tyttö 01/09) ja kakkosen LA 28.11.2014 :) Tällä hetkellä asustellaan surkeassa pienessä kaksiossa miehen ja tytön kanssa, mutta mies ei tätä yllätysvauvan tuloa ole ainakaan vielä sulattanut ja aikoo kuulemma muuttaa pois ennen vauvan syntymää. Perheeseen kuuluu myös parivuotias koira. Tämä lapsi jää varmaan minun viimeisekseni, joten sen vuoksi olen niin fiiliksissä ja tuntuu, että pitää "ottaa tästä kaikki irti" :D Tulen varmaan kyselemään tyhmiä kysymyksiä kyllästymiseen asti

 

[Ronja89]

Heissan ! Löysinpä minäkin itseni tänne. Eli siis, oon 25v ja ensimmäistäni odotan. Tällä hetkellä viikkoja kasassa 20+0. Rakenneultra ensi viikolla ja kovasti jo jännittää! Asustelen tällähetkellä yksin kahden kissan kanssa. Raskaus tuli yllätyksenä enkä isäehdokkaan kanssa edes seurustelusuhteessa, lähinnä tapailuasteella. Hän ei tästä asiasta ole alkuunkaan innoissaan ja tällä hetkellä emme edes juuri ole puheyhteyksissä. Aikaisemmin ilmoittanut ettei halua olla asian kanssa tekemisissä. Toivon että mieli muuttuisi vielä tässä matkan varrella... Mihinkään en häntä aijo kuitenkaan painostaa. Alkujärkytyksen jälkeen olen itse ollut tästä vauvasta erittäin onnellinen. Perhe ja ystävät ovat olleet ihania ja kovasti tukena. Yksin ei siis tarvitse olla. Varmasti tulen pärjäämään laajan tukiverkoston tukemana ja onhan mulla itelläni muutenkin kaikko perusasiat kunnossa, kuten vakityö, asunto ja ystävät Ihanaa odotusaikaa kaikille !!!

 

[lauranlainen]

Heips! Ja minäkin vielä mattimyöhäisenä mukaan. :)

Oon siis 24vuotias ja odotan toista lasta, esikoispoikamme syntyi 01/11. Asutaan omakotitalossa kissan ja koiran kera Pirkanmaalla, lisäksi mulla on hevonen. :) Viikkoja on lauantaina 19+0, eli puoliväli lähellä! Laskettu aika on 15.11. ja 10.7. päästään rakenneultraan katsomaan möllötteleekö siellä mahassa tällä kertaa tyttö vaiko poika :) Molemmat yhtä tervetulleita, toki tuleva isoveli on hiukan poikavauvan kannalla!

 

[eeella]

Ja minä kans!! :)

21.v olen ja esikoistamme odotetaan avopuolison (24.v) kanssa. Omakotitalossa asustellaan kahden koiruuden kanssa Somerolla. La on 17.11. eli nyt 19+2 Lapsi toivottu ja kaikki mennyt hyvin tähän asti :) Tuleva iskä hieman innokkaampana tulevasta kun minä Ite odotan jo kovin vauva tavaroiden ostamista, joka alkaa kahdenviikon päästä olevan rakenneultran jälkeen, hiiii