Mariska86
Piirimestaruustason postaaja
Heippa.
Jaan nyt meidän tarinamme tänne, koska itse olen koittanut lukea aiheesta ja sitä kautta saada vertaistukea. Josko tarinastani olisi jollekkin jotain lohduttavaa hyötyä, ainakin se että kukaan ei paini keskenmenonsa kanssa yksin vaan meitä on monia muitakin. Meidän tarinallamme ei vielä ole onnellista loppua, mutta kyllä se toivottavasti vielä meillekkin suodaan.
Eli minulla on kaksi tyttöä entisestä liitostani, raskauduin helposti ja raskaudet sujuivat mutkattomasti, miehellänikin on yksi poika edellisestä liitosta. Olemme siis uusioperhe ja toiveena olisi yhteinen lapsi.
Vauvakuume nosti päätään kesällä 2014 ja konkretisoitui häidemme jälkeen elokuussa jolloin jätin pillerit pois, ihana yllätys odottikin heti ja aloimme odottaa vauvaa. Tätä onnea kesti reilut kuusi raskausviikkoa, jolloin spontaani vuoto alkoi yhtäkkiä. Putosimme kovaa ja korkealta. Päätimme kuitenkin heti jatkaa yritystä, se oli meille paras tapa toipua. Odotimme yhdet kuukautiset ja yllätykseksi olinkin taas raskaana. Tällä kertaa pelon sekaisin tuntein viikolle kuusi ja risat jolloin spontaani vuoto yllätti jälleen. Miten tämä voi käydä meille kaksi kertaa, itse syytöksiä ja itkua sekä vihaa...
Noh kolmas kerta todensanoo mentaliteetilla mentiin ja neuvolatätikin sanoi että uutta yritystä vaan, kyse on vain huonosta tuurista. Yhdet kuukautiset välissä ja taas mentiin. Todella vahvat viivat testissä ja pelokkaana, mutta odottavin mielin uuteen koitokseen.
Sain tässä raskaudessa ihan alussa kovia vatsakipuja ja päivystykseen vei tieni, siellä tuomio oli kohdun ulkoinen, itkua ja epätoivoa. Seuraavana päivänä piti mennä leikkaukseen , mutta halusin viettää yöni kotona suremassa.
Aamulla sitten lääkäri ultrasi ja löytyikin raskaus kohdun sisältä ei ulkoista ollenkaan. Mikä suuri helpotus ! Viikon päästä uusi ultra. Jännitin koko viikon ja valmistauduin pahimpaan, mutta kuin ihmeen kaupalla seuraavassa ultrassa löytyikin pikkuinen ja sydän äänet. Voi sitä onnea. Olin raskaana ! Kävin ekan neuvolan ja odotin innokkaana nt-ultraa. Se oli tämän viikon tiistaina. Täti ultrasi ja jo hänen ynähdyksensä sai minut itkemään. Pikkuisemme sydän oli lakannut lyömästä vain pari päivää ekasta ultrasta jossa sydän äänet oli löydetty. Lääkkeellinen tyhjennys kotona... Jonoon tutkimuksiin...
Käteen jäi vain tyhjä olo, aluksi toki itkin, mutta nyt ei tule edes kyyneleitä enää. Lääkkeellinen tyhjennys on tähän asti sujunut hyvin , enkä ole kovin kipeäkään. Mieheni on ollut kotona kanssani ja elämän voimaa ammennan terveistä ihanista lapsistani.
Ajatukset ovat ihmeellisiä, asennoidun nyt jo siihen että jatkamme yritystä heti kun se on mahdollista, koska jos nyt luovutan niin enhän saa niin paljon toivottua nyyttiä koskaan syliini.
On se vaan niin epäreilua, niin epäreilua välillä.
Toivon kauheasti voimia kaikille teille jotka painitte näiden asioiden kanssa
olette vahvoja naisia !
Jaan nyt meidän tarinamme tänne, koska itse olen koittanut lukea aiheesta ja sitä kautta saada vertaistukea. Josko tarinastani olisi jollekkin jotain lohduttavaa hyötyä, ainakin se että kukaan ei paini keskenmenonsa kanssa yksin vaan meitä on monia muitakin. Meidän tarinallamme ei vielä ole onnellista loppua, mutta kyllä se toivottavasti vielä meillekkin suodaan.
Eli minulla on kaksi tyttöä entisestä liitostani, raskauduin helposti ja raskaudet sujuivat mutkattomasti, miehellänikin on yksi poika edellisestä liitosta. Olemme siis uusioperhe ja toiveena olisi yhteinen lapsi.
Vauvakuume nosti päätään kesällä 2014 ja konkretisoitui häidemme jälkeen elokuussa jolloin jätin pillerit pois, ihana yllätys odottikin heti ja aloimme odottaa vauvaa. Tätä onnea kesti reilut kuusi raskausviikkoa, jolloin spontaani vuoto alkoi yhtäkkiä. Putosimme kovaa ja korkealta. Päätimme kuitenkin heti jatkaa yritystä, se oli meille paras tapa toipua. Odotimme yhdet kuukautiset ja yllätykseksi olinkin taas raskaana. Tällä kertaa pelon sekaisin tuntein viikolle kuusi ja risat jolloin spontaani vuoto yllätti jälleen. Miten tämä voi käydä meille kaksi kertaa, itse syytöksiä ja itkua sekä vihaa...
Noh kolmas kerta todensanoo mentaliteetilla mentiin ja neuvolatätikin sanoi että uutta yritystä vaan, kyse on vain huonosta tuurista. Yhdet kuukautiset välissä ja taas mentiin. Todella vahvat viivat testissä ja pelokkaana, mutta odottavin mielin uuteen koitokseen.
Sain tässä raskaudessa ihan alussa kovia vatsakipuja ja päivystykseen vei tieni, siellä tuomio oli kohdun ulkoinen, itkua ja epätoivoa. Seuraavana päivänä piti mennä leikkaukseen , mutta halusin viettää yöni kotona suremassa.
Aamulla sitten lääkäri ultrasi ja löytyikin raskaus kohdun sisältä ei ulkoista ollenkaan. Mikä suuri helpotus ! Viikon päästä uusi ultra. Jännitin koko viikon ja valmistauduin pahimpaan, mutta kuin ihmeen kaupalla seuraavassa ultrassa löytyikin pikkuinen ja sydän äänet. Voi sitä onnea. Olin raskaana ! Kävin ekan neuvolan ja odotin innokkaana nt-ultraa. Se oli tämän viikon tiistaina. Täti ultrasi ja jo hänen ynähdyksensä sai minut itkemään. Pikkuisemme sydän oli lakannut lyömästä vain pari päivää ekasta ultrasta jossa sydän äänet oli löydetty. Lääkkeellinen tyhjennys kotona... Jonoon tutkimuksiin...
Käteen jäi vain tyhjä olo, aluksi toki itkin, mutta nyt ei tule edes kyyneleitä enää. Lääkkeellinen tyhjennys on tähän asti sujunut hyvin , enkä ole kovin kipeäkään. Mieheni on ollut kotona kanssani ja elämän voimaa ammennan terveistä ihanista lapsistani.
Ajatukset ovat ihmeellisiä, asennoidun nyt jo siihen että jatkamme yritystä heti kun se on mahdollista, koska jos nyt luovutan niin enhän saa niin paljon toivottua nyyttiä koskaan syliini.
On se vaan niin epäreilua, niin epäreilua välillä.
Toivon kauheasti voimia kaikille teille jotka painitte näiden asioiden kanssa
olette vahvoja naisia !
minäkin tänne liityin.. suru on suuri eikä mahdu päähäni että pikkuiseni on kuollut. Sain tietää keskiviikkona npultrassa että sydän oli lakannut lyömästä noin 2vk sitten.. pääsin heti tyhjennykseen. Sairaalassa menikin koko päivä kunnes illalla pikkuiseni syntyi. Niin pieni oli toinen. Jää varmasti ikuisesti muistoihin se pieni hahmo kaarimaljassa.... 
mutta luojan kiitos se on mennyt tosi hyvin! Huh... Pari kertaa ollut kovempi supistus mutta kestäny vain hetken ja paljon on ulos tullut kyllä! nyt jo parempaan päin kaikkiaan! 
Olo on hyvä, ainoa mitä on niin heikottaa hiukan, mutta mulla tuo tyhjennys oli kyllä eilen niin runsasta, että en ihmettele vaikka hiukan heikottaakin. Mutta nyt en vuoda oikeastaan enää laisinkaan, pientä tiputtelua vain, onkohan sekään ihan normaalia? Eikös nyt kuitenkin vielä pitäis useitakin päiviä vuotaa? 
En toki laita pahakseni vaikka en vuotaisikaan