Hei kaikille ja kiitos kokemuksienne jakamisesta. Haluan kertoa myös omasta tilanteestani - kohtalotovereiden löytyminen vähän helpottaa surua ja kirjoittaminen helpottaa oman tilanteen hahmottamisessa.
Jätin pillerit pois elokuun lopulla. Ajattelimme, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. En ole koskaan tehnyt ovulaatiotestiä, mutta luulen tuntevani/tietäväni, milloin ovuloin. Kahdet kuukautiset kerkesi tulla, kunnes elämäni ensimmäinen plussa 21.11.14. Tein tuona viikonloppuna yht. kolme testiä ja plussa vahvistui. Raskaus oireita alkoi tulla rintojen suurenemisesta ja särystä väsymykseen. Pahoinvointi oli melko lievää ja sitä oli (kummallisesti kyllä) iltaisin töiden jälkeen. Eka neuvola olisi ollut 15.12, mutta hoitajan sairastumisen vuoksi pääsin 18.12 toiselle hoitajalle. Ajattelin, etten käy alkuraskauden ultrassa, koska keskenmenot ovat kuitenkin varhain niin yleisiä, että odotamme ekaan kunnalliseen ultraan.
Jouluna kerroimme lähimmille sukulaisille ilouutisesta. Mitään vuotoja ei ollut, pieniä vihlaisuja alavatsassa välillä, mutten mistään osannut huolestua. Uuden vuoden jälkeen en raskausoireita enää tuntenut, jos turvonnutta vatsaa ei lasketa, mutta ajattelin, että ne häviävät niinkuin raskauden edetessä kuuluukin.
Perjantaiaamuna 9.1. vessassa käydessä huomasin paperissa jotain rusehtavaa ja uudelleen käydessä lisää. No, ajattelin, että kai kuuluu asiaan. Töissä pönttöön tipahti pari kirkkaan punaista pienenpientä hyytymää. Soitin neuvolaan, josta käskivät soittaa Kätilöopistolle. Kättäriltä kiireinen hoitaja sanoi, että ei ole heille asiaa ennen kuin kuudennen asteen (?) vuoto ja kipuja. No, ajattelin, että eipä sitten auta kuin odotella ja rauhoituin. Illalla vielä pyyhittäessä vuoto rusehtavaa. Lauantai 10.1 vuoto oli lähes loppunut. Ajattelin, että kaikki ok, koska olinhan jo +12 viikolla edellisistä kuukautisista laskettuna. Sunnuntaina 11.1. eli eilen olin virkeä aamusta (10 tunnin yöunien jälkeen) ja kävin kävelylenkillä ja kaupassa sekä siivoilin, vaihdoin vuodevaatteet ym.. Noin neljältä iltapäivällä vuoto alkoi runsastua ja muuttui veriseksi ja oli hyytynyttä. Alkoi tulla melko kovia kipuja vatsaan ja selkäänkin. Otin 500mg parasetamolia ja soitin terveysneuvontaan. Siellä mukava hoitaja rauhoitteli ja neuvoi ottamaan maanantaina yhteyttä terveysasemalle, ellei vointi heikkene. Iltaa myöten tunsin vuodon runsastuvan ja kivut tulivat aaltoillen. Soitin kahdeksan jälkeen illalla kättärille ja hoitaja neuvoi tulemaan päivystykseen, koska viikkojakin jo noin paljon.
Ultratessa paljastui, että kohdusta ei löydy kuin raskausontelo, ei edes istukkaa.. Tuulimuna/varhainen keskeytynyt km. Muutoin kohtu ok.. Lääkäri sanoi, että runsaasti on limakalvoa (?) kohdussa, eikä se tyhjene itsekseen. Hoitaja antoi lääkkeet Ibumetin 600mg ja Panacodin sekä neljä Cytotecia mukaani. Ohje Cytoteceissa kielen alle kaksi kerrallaan. Aloitan lääkkeiden oton tunnin päästä siis klo 12.. Hieman pelottaa, tapahtuuko tyhjennys niin kuin pitää.. En viime yönä saanut nukutuksi kuin ehkä kaksi tuntia kovien kipujen vuoksi. Vuoto on todella runsasta jo nyt, mutta kai silti täytyy vielä nuo lääkkeet ottaa.. Oikeastaan odotan, että voin aloittaa isot kipulääkeannokset (1g parasetamol ja 800mg burana) jotta kivut loppuisivat. Nyt jotain lounasta koneeseen ja pian pääsee ottamaan tässä seuraavan askelen... Surullistahan tämä on. Viikonloppu on mennyt itkiessä, pelko unelman menetyksestä ja nyt sen totuuden kohtaaminen. Sain kolme päivää sairaslomaa. Töissä ei tiedä kuin yksi työkaveri, jolle kyllä kerroin perjantain vuodoista töissä. Pomolle kerroin sairasloman syyn.
Omaa surua vähän helpottaa ajatus, että kohdussa ei ehkä kerennyt kasvaa uusi elämä (sikiö) ainakaan kovin pitkälle, vaikka haaveet kyllä kasvoivat sitäkin suuremmaksi.
Voimia muille saman kokeneille!