Keskenmeno ja tunteet

Sain tänään keskenmenon, rv 5+1. Ensimmäinen raskaus oli kyseessä. On kyllä varmaan kamalin tunne ikinä. Itken vaan ja luen näitä muiden kokemuksia. Aloittajan raivonsekaiset viestit toi vähän lohtua. Kyllä tää itku vielä loppuu ja vitutukseksi muuttuu.
 
Radioboca tiedän mistä puhut. Se tunne on ihan järkyttävä. Olen pahoillani!! :( Yritystäkin teillä ollut jo ilmeisesti aika kauan. :(

Anna kaiken tulla ulos ja hakkaa vaikka päätä seinään jos siltä tuntuu. Äläkä vaan syytä itseäsi!
 
Joo, clomeilla viimein saatiin tärppi. Mut oon toiveikas kun tiedän nyt että pystyn tulemaan raskaaksi ja ilmeisesti keskenmenon jälkeen raskautuminen on varsin helppoa.

Jostain ketjusta luin että eläimiäkin kohdellaan paremmin kuin keskenmenon saanutta naista terveyskeskuksessa ja voin kyllä allekirjoittaa tän. Siellä vietin viisi tuntia tänään ja lopputulos oli suunnilleen plus miinus nolla. Sisätutkimuksessa lääkäri totesi että "joo, verta täältä tulee". Pahimmalta tuntui kun se sanoi että ei näin alussa kesken menneitä oikeastaan varsinaisesti pidetä raskauksina, että ne on biokemiallisia raskauksia eli jotain raskauskamaa on sinne mennyt, mutta mitään alkiota ei oikeastaan ole. Tuli sellainen fiilis että lällällää, et sä oikeasti ollut edes kunnolla raskaana, tyhmä olit kun luulit. Ja kuitenkin sitäkin feikkiraskautta työstettiin puoltoista vuotta. Eikä kukaan saa koskaan tietää että pari päivää me odotettiin onnellisina vauvaa.
 
Järkyttävää. Ei ketään naista sais noin kohdella! Tää on kuitenki henkisesti niin helvetin raskasta! Onko sulla jälkivuotoa vielä? Kannattaa heti yrittää, näin mäkin oon kuullu että tärppää äkkiä. Toivotaan!

Mutta järkyttävää puhetta lääkäriltä varsinkin kun naiset on tuossa kohtaa kovin haavoittuvaisia! Ja lääkäri taitaa itsekin olla nainen??
 
Joo, siis tänään tää tapahtui, eli kai tää vuoto nyt jonkin aikaa jatkuneekin? Ei kyllä oo mitenkään runsasta, toistaiseksi vähemmän tulee kuin menkkojen ekoina päivinä. Kivutkin loppui eikä olleet menkkakipuja juuri pahempia alkujaankaan.

Nainen se oli joo. Ja kyllä se yritti "lohduttaakin" sanomalla että kun kerran tuli ulos niin ei ollut elinkelpoinen, että ei sieltä terveitä tuu kesken pois. En tajua miten sen pitäis lohduttaa, että saatiin aikaan viallinen alkio. :D Ja lopuksi se yritti paeta paikalta ja jättää mut hetkeksi "olemaan rauhassa" kun en meinannut saada itkua loppumaan, mutta totesin että eiköhän tää viiden tunnin odottelu nyt kuitenkin jo riittänyt.
 
Spontaanista keskenmenosta en tiedä kauanko vuoto yleensä kestää. Sen tiedän, että kun mulla jouduttiin lääkkeillä tyhjäämään vuoto olisi normaalisti kestänyt 2-4viikkoa. Mulla vaan 5päivää!! Eli kaikki on mahdollista.
Itse ajattelisin ainakin, että kun spontaanisti alkoi vuotamaan, ei se kauaa vuotais. Se voi tulla hyvinkin äkkiä ulos. Toivottavasti ei kestä kauaa ja voisitte yrittää taas uudelleen! Vai?:oops:

Voi mua käy sua niin sääliks. Yritystä niin kauan, keskenmeno ja lääkäri oikee idiootti. Mutta kyllä sinä saat vielä vauvan syliin, usko pois! <3
 
Kuinkas tytsyt tänään jakselee?

Mikä olo radioboca?

Me just haetaan tyttöä mummin ja vaarin luota :)
Ninni, kun puhuttii tost uudest yrittämisest, ni hitto et voi mieli heitellä.. Ku tulee semmoi olo, et kyllä mä haluun viel yhe vauvan, ja sit taas et en haluu. Tää on kyl iha arsesta. Voispa sen saada ilman, et tarttis olla raskaana:woot:
 
Tässä kp 4 mennään, menkat loppu jo. (luulisin). Mulla vauva ajatukset mielessä 24/7h ja menee kesälomakin pilalle varmaan tän takia. EI SAIS STRESSATA! :oops: Ei aikaa saa menemään nopeamaa vaikka kuinka yrittäis.

Jos meette Johkuliini vaan ilman ehkäisyä sen kummemmin miettimättä vauvoja. Jos se vaan sieltä tulee! Helpommin sanottu ku tehty?! :rolleyes: kyllä se vauva sit tulee jos on tullakseen ja ihana yllätyshän se olis! Ja voi sitä vähä ovista tarkailla:wink

Ja olishan se ihanaa, että haikara vaan tois pienen nyytin syliin:woot:
 
Last edited by a moderator:
Kiitos kysymästä Johkuliini. :) No vuoto vaikuttaa olevan jo loppumaisillaan, pelkkää ruskeeta enää tulee, mikä on tietty positiivista koska onhan se vuotaminen aina tyhmää ja erityisen tyhmää tässä tilanteessa. Perjantaina ja eilen mulla alkoi olla jo aika normaali fiilis henkisesti ja kaikki vähäisetkin raskausoireet on jo tiessään, joten tilanne on vuotoa lukuun ottamatta ihan niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan... Ja se alkoi mua sitten rassata. Käytiin eilen kavereiden kanssa syömässä ja siinä sitten kun juteltiin kaikenlaista diipadaapaa niin tuli paha olo siitä, ettei kukaan tiedä että mitään koskaan olikaan. Ehkä mä kerron tästä kuitenkin jollekin kaverille, tuntuu vaan jotenkin hölmöltä jatkaa niinku ei mitään. Ei vaan siis olla tähän mennessä varsinaisesti kerrottu yrittämisestäkään kenellekään.

Tänään musta on tuntunut siltä kuin maailmassa olis vihdoin ollut vähän aikaa värit ja nyt se on taas mustavalkoinen. Supertyhä olo. Tosi masentavaa. En nyt osaa muuta ajatellakaan kuin että äkkiä vaan uudestaan raskaaksi, vaikka pelottaakin hirveästi. Siinä jo ennen keskenmenoa ehdin kyllä tajuta ettei raskaana oleminen ole ollenkaan sellaista kuin olin kuvitellut, että sitten kun on raskaana niin se on siinä ja kaikki hyvin, vaan sitten se pelko vasta alkoikin. Olin ihan alusta asti epävarma kun sain niin haaleita viivoja testiin ja koko ajan oli vaan sellainen olo kuin olisi menkat alkamassa. Ja kun näitä foorumeja ja tarinoita on lukenut niin kaikesta päätellen sitä pelkäämistä ei voi lopettaa ennen kuin vauva on turvallisesti syntynyt... eikä tietenkään sittenkään, koska sittenhän siitä lapsesta kantaa huolta koko elämänsä.

Pelottaako sua Johkuliini vaan se keskenmeno niin paljon että aattelet välillä ettet halua uutta vauvaa? No niin muakin pelottaa että joudun vielä kokemaan tän, mutta kun on vasta esikoinen yrityksen alla niin tiedän että tottakai haluan riskeistä huolimatta... Mut kyllä se halu sulla varmaan muutamassa kuukaudessa joko voimistuu tai katoaa, kuuntele itseäsi vaan rauhassa, mikäs kiire tässä nyt heti on tehdä päätöksiä. :) Kyllähän mielihalut voi heitellä vaikka kierron mukaan ja toisaalta hormonitoiminta olla vähän kujalla keskenmenon jälkeen. Tsemiä!
 
Nii, mä aattelin, et ilman ehkäsyy ollaa mut ei erityisesti kesän aikana ainakaan yritetä raskautua, mut jos nappaa, niin nappaa sitten. :happy:
Nii joo, toi ressaus ei tosiaan vissiin oo hyväksi, jos tahtoo raskautua ja pysyy raskaana, mut se on niin paljo helpommin sanottu ku tehty. Koeta rauhottua ja ottaa iisisti :wink
 
Mä oon aika avoimesti kertonut kaikille, että sain tuossa keskenmenon ja sanonut, etten halua mitään sääliä sen vuoksi tms. Mä vaan ite jotenki niin tyrmistyin keskenmenostani, kun oli semmoinen olo, että muut niitä saa, en minä.
Aluksi oli tosi petetty olo, et hah hah, mitäs luulit olevasi raskaana, sinne meni paskakaivoon se räpellys.
Nyt ei oikeastaan enää sureta. Lähinnä käy mielessään läpi kaikkea mitä mulla jo on. Että kaikki on tosi hyvin näinkin. Entäs jos en enää voikaan saada lapsia ollenkaan ja aletaan yrittämään ja saan keskenmenoja kokoajan ja lopputuloksena en saakaan toista lasta. Oisko helpompi tehä ite päätös, ettei enää lisää..
Mut katellaan. Kai se tärppii jossain vaiheessa, jos tärpätäkseen.
Eka mä nautin kesästä :smiley-bounce015
 
Kuinka muuten Johkuliini teidän prinsessa sai alun? Siis oliko se vahingossa vai yritittekö? :)
 
On se pettymys että km tulee kun ensimmäinen tärppäs heti ja pysyi matkassa loppuun asti. Ei sitä km osaa kuvitella omalle kohdalle. :/
 
Mulla on kuitenkin ollut raskauksia jo neljä. Kaksi olen aikoinaan keskeyttänyt. Sitten tuli tuo tyttömme ja nyt tuli sitten keskenmeno.
 
Ennen kun alettiin lasta yrittämään, en tienny mitään ovulaatioista sun muista. Luulin että raskaaksi voi tulla koska vaan koska aina niin on puhuttu. Pidin raskautta jotenki itsestään selvyytenä. Ei se vaan niin helppoa oo ainakaan kaikille. Silti tuntuu, että näitä "vahinkoja" tapahtuu usein. Ehkä olis helpompaa jos ei edes ajattelis koko asiaa. Se vaan on niin vaikeeta.
 
Takaisin
Top