Voisin kirjoittaa tänne kokemuksiani tyhjennyksestä.
Klo 7.30 menin sairaalalle ja pian sain ensimmäiset särkylääkkeet (burana ja panadol) sekä 4 tablettia suun kautta aloittamaan supistukset. Vuoto minulla alkoi yöllä ennen sairaalaanmenoa joten emättimeen tabletteja ei voitu laittaa.
Päästiin miehen kanssa tarkkailuhuoneeseen odottelemaan toiminnan käynnistymistä. Minulla alkoi pian menkkamaisia poltteluja ja sain avukseni lämpöpussin.
Noin klo 9.45 pyysin lisää lääkettä koska kivut yltyivät todella pahaksi. Sain panacodia, joka ei loppujen lopuksi oikein auttanut.
Ennen klo 11 kivut alkoivat käydä sietämättömiksi ja kipulääkettä pistettiin piikillä ja sain kaksi tablettia lisää "keskeyttämis"lääkkeitä, koska sikiö ei ollut vielä alkanut tulla ulos. Nämä kuitenkin oksensin välittömästi, koska kipulääkkeestä tuli erittäin paha olo. Tilannetta jäätiin seuraamaan.
Kipulääke sai vaan pääni sekaisin. Minua pyörrytti, hikoilutti ja oksetti mutta kipu ei mennyt pois. Supistukset olivat voimakkaita. Päädyttiin että lääkäri ultraa onko sikiö tulossa ulos. Jouduimme odottelemaan että ultrahuone tai päivystävä lääkäri vapautuu. Tässä vaiheessa kivut olivat niin kovat etten pystynyt tekemään muuta kuin huutamaan. Mies sekä kätilö pitivät minua kiinni ja hieroivat. Tässä vaiheessa vielä oksensin myös pahaaoloa jota lääkkeet ja kivut toivat.
Pääsin lääkäriin vähän ennen kahtatoista. Siellä lääkäri totesi ultrassa että sikiöpussi on vielä aika syvällä eikä kanava ole oikein auki. Lääkäri päätyi siihen, että kun olen niin tuskainen että hän puuduttaa kohdunsuun. Eikun piikki kohdunsuulle ja aahh! Mikä ihana helpotus. Pian kivut oli poissa. Lääkäri kaivoi tämän jälkeen pihdeillä sikiöpussin ja melkein koko istukan ulos. Mikä ihana tunne yli tunnin kestäneen huutotuskan jälkeen.
Tämän jälkeen jäimme vielä tarkkailuun reilu tunnin ajaksi. Sain tässävälissä jo vähän nukahdettua ja syötyä suklaata. Ihana tunne kun kaikki se oli ohi. Yhden jälkeen kätilö antoi luvan lähteä kotiin jos mies on valmis ja seuranta kotona tulee olla koko ajan.
Minun oloni oli hyvä, pystyin käydä vessassa ja kävelemään käytävällä normaalisti ilman huippausta.
Näin pääsimme jatkamaan matkaamme kotiin.
Melko rankka kokemus, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Nyt jäämme odottamaan kuukautisia ja yrityksen käynnistymistä ja hoitojen uudelleen aloittamista. Toivottavasti meille joskus vielä tämä pieni nyytti suodaan syliimme