Voi Sitruunalilja,tiedän niin sun tunteet... Ihan samoin muakin sattuu kun muut vaan raskautuu tuosta vain ja kaikki menee oppikirjojen mukaan. Siskolla on laskettu aika kuukauden päästä,ja olin niin iloinen,että meidän lapsilla tulisi oleen ikäeroa vain 3kk,mutta toisin kävi... Ei mene tasan nallekarkit. Oon nyt kkm jälkeen ottanut iisimmin tämän kierron,en hirveästi oo seuraillut oloja tai laskureita, talleteltu ollaan kyllä reippaammin mutta nyt en ole koko aikaa miettinyt vauvaa... Helposti sitä edelleen herkistyy pienistäkin asioista ja mieli vetää matalaksi...
Keskenmeno ja tunteet
- Ketjun aloittaja Johkuliini
- Aloituspäivämäärä
Kuulostaa tutulta niin monien tarinat. Liityn nyt joukkoon, meille saapui jälleen suru viime torstaina. Kovasti kaivatun joulunyyttimme sydän oli pysähtyny noin viikolla 10+0. Olin kahdesti jo varhaisultrassa nähnyt sykkeen, mutta np-ultrassa viikolla 11+6 todettiin, että pari viikkoa olinkin jo kantanut menehtynyttä vauvaa mukanani. Keskenmeno oli meille kolmas peräkkäinen. Ensimmäinen olin 11/14, toinen 4/15 ja sitten pitkän ja aika raskaan vuoden yrittämisen jälkeen nyt kolmas. Aiempiin molempiin on liittynyt komplikaatioita, ekassa epäiltiin molaa (rypäleraskaus, onneksi ei kuitenkaan ollut, selvisi kaavinnan jälkeen), toinen taas vuosi lääketyhjennyksen jälkeen 3kk, ennen kuin kukaan sairaalassa uskoi, että jotain on vialla ja todettiin että istukan palanen oli jäänyt kohtuun. Se poistettiin tähystyksessä. Kaikki keskenmenot ovat keskeytyneitä, eli eivät paljoa ole itsestään ilmoitelleet vaan vasta ultrissa todettu. Raskausoireetkin mulla aina on jatkunu jonkin aikaa vauvan menehtymisestä huolimatta, jopa kaavinnan ja lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen. Tällä hetkellä suru on aivan käsittämätön ja takki todella tyhjä, luottamus oman kehon toimintaan ja kykyyn tuottaa elävä vauva ihan poissa. On meillä toisaalta pieni päiväsäde, kohta kolmevuotias esikoinen, joten haluaisin uskoa, että raskauden onnistuminen on vielä uudestaankin mahdollista jonain päivänä. Juuri nyt on kuitenkin todella väsynyt ja uupunut olo tähän kaikkeen. Suunnattomasti voimia teille muille, jotka tällä hetkellä kannatte surua menetetystä vauvastanne. Ihan kamalaa, että kukaan joutuu tätä kokemaan, mutta ihanaa, että vertaistukea voi löytää.
Minä siirryn myös tänne joulukuisista... Pidempään jo tunne, että kaikki ei ole kunnossa, ja silti - järkytys tapahtuneen edessä on jälleen yhtä suuri. Tulevana torstaina olisi ollut ensimmäinen ultra, eilen alkoi vuoto ja tänään tyhjentynyt kunnolla. Edellinen km viime syksynä n. rv 7, tällä kertaa päästiin jo viikolle 11+. Ensimmäistä yhteistä yritetään (miehelle 4.), mielessä lähinnä kysymys: mikä minussa on vikana...
Pilvilinna
Kunnioitettu kommentaattori
Mulla taas toukokuun alussa todettiin km 10+ no eikun tyhjennystä odottamaan. No pääsin saikulle jossa ultrattiinkin 2kpl 10+ vauvoja. Melkei 2vrk lääkkeillä yritettiin. Vuosin vain verta mitää muuta ei tapahtunut. Tiesin kyllä sen ettei lääkkeet oo ennenkään toiminut ja pyysinkki heti kaavintaan. No en päässy ja suostuinkin, kun mulle luvattiin parin tbl kokeilu ja sit kaavintaan. Eikä mitä. Lääkäri ei suostunut edes tulee tapaamaan mua. Raivostuinki toisen päivän kohdilla, että on v#ttu kumma kun lääkäri ei suostu näkee ja tulee juttelee hoitajien pyynnöstä huolimatta. No sit tuli ilmi, että mieheni on oikeustieteen tohtori opiskelija ja ei menny kuin kymmenisen minuuttia siitä, kun lääkäri pamahti paikalle ja ultrakin hoitu, ku lääkäri ei suostunut edes ultraamaan, että mikä tilanne oli lääkkeiden jälkeen, kun vaan vuosin verta eikä muuta. No ultrassa todettiin, että mitää ei oo tapahtunut ja kaavintaan vain heti. No kaavinnassa meinasin kuolla. Muu perhe oli huolissaan, kun kesti 3h kaavinta, kun yleensä ollut tunnis jo osastolla. No vuosin 3,1l verta ja vuotoa ei meinattu saada edes tyrehdettyä, kun vasta pallongilla jota ei kaavinnassa edes käytetä, mut kuulemma oli pakko. Olen aina ollut harvinaisten tapauksien harvinaisuus.. Pojan 2v syntymän jälkee oli kohdun kanssa älytön 2kk rumba ja tää lääkärien leikkiminen aukas kaikki haavat ja traumat auki ja pää otti paljon osumaa.. Onneks saa käydä psykiatrisella juttelemassa. 2 käyntiä takana ja monta edessä. Ainakin tahdon käydä. Oon haamu entisestä. Veriarvoja vieläkin nostetaan (hb oli 13.5. Kaavinnasta 93) ja hormoonit sekoittaa pakkaa vielä kaiken lisäksi..
Tämä kaikki muu ja entinen skeida PKSSK:lla. Kunnon koekani sairaala sanon minä..... Ei heru kiitosta.
Tämä kaikki muu ja entinen skeida PKSSK:lla. Kunnon koekani sairaala sanon minä..... Ei heru kiitosta.
Pilvilinna
Kunnioitettu kommentaattori
Ja tammikuussa oli keskenmeno 6+1
Ikävä huomata, että muitakin joulukuun ryhmästä on kokenut surun 
Sama tarina täällä, kesken meni huhtikuun lopussa. Jotenkin sitä ripustautui sitten toiveeseen, että jospa onnistuisi heti uudestaan, mutta ei. Oletteko muut onnistuneet tai yrittäneet? Itsellä tunteet vaihdelleet, nyt on toivo vaihtunut siihen, että mieli on todella mustana ja koen, että koko maailma on epäreilu paikka!
Sama tarina täällä, kesken meni huhtikuun lopussa. Jotenkin sitä ripustautui sitten toiveeseen, että jospa onnistuisi heti uudestaan, mutta ei. Oletteko muut onnistuneet tai yrittäneet? Itsellä tunteet vaihdelleet, nyt on toivo vaihtunut siihen, että mieli on todella mustana ja koen, että koko maailma on epäreilu paikka!
Mulla vähän samat fiilikset bettyboob - maailma on epäreilu paikka
Kyllä se kummallista on, että mikseivät vauvaa niin kovasti toivovat voi onnistua, kyseessä kun on aika luonnollinen asia - ja sit kaikenmaailman "hups kun kävi vahinko" ja sellaset ketkä ei oo varmoja halusiko ees lapsia, onnistuu kerrasta! Siihen päälle viel kuuntelet vihjailuja töissä ja sukujuhlissa että mikä kestää...kun vaa tietäisivät!!!
Ei ole vieläkään tärpännyt... kkm jälkeen nyt takana Jo 6 yk:ta,ennen sitä meni noin 8-9 kiertoa. Kolme ensimmäistä lasta tuli heti, neljäs lapsi 9kk yrittämisen jälkeen,tätä ennen myös keskenmeno... Niin epäreilua.. Jotenkin tulee sellainen olo että pitäiskö vain luovuttaa, mutta sydän sanoo toisin 
kkm jälkeen nyt takana Jo 6 yk:ta,ennen sitä meni noin 8-9 kiertoa. Kolme ensimmäistä lasta tuli heti, neljäs lapsi 9kk yrittämisen jälkeen,tätä ennen myös keskenmeno... Niin epäreilua.. Jotenkin tulee sellainen olo että pitäiskö vain luovuttaa, mutta sydän sanoo toisin Tuleva kierto mennään ihan fiilisten mukaan,ilman laskemista ja tikutteluja :) koitan kuitenkin muistaa ottaa vitamiinit,ja lenkkeily alkaa taas uudestaan kun koululaiset palaavat kouluun. Hirveästi on onneksi menojakin tullut sovittua niin ei kerkiä koko ajan tunnustelemaan oloja ja oireita,ehkä tällä stressi vähän helpottaisi 
MariQ
Sukkela juttelija
keskeytynyt km todettu tänään. Voisi ne ymmärtää edes vuotaa itsekseen pois. Tää oli mun eka raskaus ever, missä mulla ei ollut minkäänlaista vuotoo koko aikana, aina vähintään tuhruttanut. Voi jumaliste se tunne kun oot pedillä ja ultralaite sisuksissa ja katsot katonrajan monitorii ja näet itsekin ja lääkärin sanat- valitettavasti on huonoja uutisia. Voi vitttttu. Kivikasvonaamari päälle.
Mulla oli aamusta tää,olin viestiyhteydessä miehen kanssa koko pv siihen saakka että tavattiin klo 17- oli pahin kuohunta mennyt jo. En aio ajatella tätä enää, se meni nyt näin. Ke tyhjennykseen. Toivottavasti se menee hyvin koska viimeksi ei tod. mennyt!!!!
Mulla oli aamusta tää,olin viestiyhteydessä miehen kanssa koko pv siihen saakka että tavattiin klo 17- oli pahin kuohunta mennyt jo. En aio ajatella tätä enää, se meni nyt näin. Ke tyhjennykseen. Toivottavasti se menee hyvin koska viimeksi ei tod. mennyt!!!!
Jennie
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Lueskelin hiukan kokemuksianne ja ajattelin että kirjoitan myös omista kokemuksistani tänne. Anteeksi en nyt hirveästi kommentoi muita, ehdin muutaman sivun lukemaan.
Tiistaina vessassa paperiin tuli hiukan verta, keskiviikko aamuna menin neuvolaan jos sydänäänet voitaisiin kuunnella. Sydänääniä ei saatu kuultua (11+4), joten soitin äitiyspolille. He rauhoittelivat ettei ole syytä huoleen koska viikot ovat vähäiset äänien kuulemiseen sekä kun vuotoa ei ole tullut tai ei ole kipuja. Sain kuitenkin siirrettyä nt-ultran tälle päivälle.
Tänään menin aamupäivällä ultraan ja todettiin menneen kesken noin viikolla 7+4, minulla oli tänään 11+5. Tuntui niin pahalta katsoa sitä monitoria kun näin heti että se on vain sellainen pieni mytty, eikä yhtään sikiön näköinen joka näillä viikoilla jo kuuluisi olla.
Osasin toki yhden päivän varautua mutta jotenkin silti tuntui että se ei voi olla mahdollista.
Meillä yritystä on yli kaksi vuotta ja tämä ensimmäinen pitkään toivottu plussa kun tuli en ole pystynyt muuta ajattelemaankaan ja nyt se viedään minulta pois. Huomenna aamulla menen tyhjennykseen sairaalaan. Onneksi mies sai otettua töistä vapaata ja pääsee mukaan kanssani.
Ei voi jotenkin sanoin kuvailla tätä tunnetta, niin tyhjä olo. Ei jaksaisi aloittaa hoitoja taas alusta uudelleen.
Tiistaina vessassa paperiin tuli hiukan verta, keskiviikko aamuna menin neuvolaan jos sydänäänet voitaisiin kuunnella. Sydänääniä ei saatu kuultua (11+4), joten soitin äitiyspolille. He rauhoittelivat ettei ole syytä huoleen koska viikot ovat vähäiset äänien kuulemiseen sekä kun vuotoa ei ole tullut tai ei ole kipuja. Sain kuitenkin siirrettyä nt-ultran tälle päivälle.
Tänään menin aamupäivällä ultraan ja todettiin menneen kesken noin viikolla 7+4, minulla oli tänään 11+5. Tuntui niin pahalta katsoa sitä monitoria kun näin heti että se on vain sellainen pieni mytty, eikä yhtään sikiön näköinen joka näillä viikoilla jo kuuluisi olla.
Osasin toki yhden päivän varautua mutta jotenkin silti tuntui että se ei voi olla mahdollista.
Meillä yritystä on yli kaksi vuotta ja tämä ensimmäinen pitkään toivottu plussa kun tuli en ole pystynyt muuta ajattelemaankaan ja nyt se viedään minulta pois. Huomenna aamulla menen tyhjennykseen sairaalaan. Onneksi mies sai otettua töistä vapaata ja pääsee mukaan kanssani.
Ei voi jotenkin sanoin kuvailla tätä tunnetta, niin tyhjä olo. Ei jaksaisi aloittaa hoitoja taas alusta uudelleen.
Pahoittelut Jennie! En osaa muuta sanoa, kuin että aika, uusi yritys ja ennen kaikkea toivottavasti uusi raskaus auttaa vähitellen, mutta pitkään se voi mieltä painaa silloinkin. Sure rauhassa, puhu ja jaa tuntemuksia muiden kokeneiden ja miehen kanssa. Voimia!