Kesävauvat 2010

Voi Durinaa ja aina naurattavia pierujuttuja! [:D] [:D] Kiva että oppii lapsi tunnistamaan isänsä pärinästä. Toivon vaan että oppii erottamaan erilaiset pärinät toisistaan, kun muuten teijän lapsi osottelee sormellaan jokasta ohi ajavaa Harley Davidsonia ja huuta "ISÄ!". [:D]

Juu, se on tuo miesten paksusuolen elämä ikuisesti hämmästyttävä asia. Olen usein luullut ääntä katuporaksi tai muuksi tauottomana täriseväksi työmaalaitteeksi. Jos naisilla kestäis yhtä pitkään niin ei me alkuraskauden aikana kerettäis päivässä muuta tekemäänkään kuin sitä ilmaa tyhjäämään. Mutta onneksi olemme erilaisia. Ehkä meillä on lyhyempi suoli? Niin, meidät on ehkä täytetty joillakin muilla vähän tärkeämmillä elimillä. [;)] Tätä herkullista ja kaikkia kiinnostavaa pohdintaa voisi jatkaa vaikka loppupäivän, mutta EHKÄ nyt kuitenkin siirryn asiasta viidenteen... [:D]

Meille tulvahti eilen tupa täys mieheni sukulaisia. Kaikki onnittelivat kovasti raskaudestani ja kyselivät vointia ja monesko kuukaus jne. Olen oppinut useimmat kysymykset ymmärtämään vaikken paikallista kieltä osaakaan täydellisesti. Mutta eilen kuulin taas jotain ihan uutta. Mieheni täti hehkui vilpitöntä onnea suukotellessaan minua kummallekin poskelleni mutta höpisikin jotain VAPAUDESTA! [&:] Minun hymyni jähmettyi naamalleni kun en yhtään ymmärtänyt että MINKÄ takia se nyt onnittelee vapaudesta tai toivottelee oikein hyvää vapautta! Naimisiin on menty sekä maistraatissa että kirkossa sillon aikoinaan, eli iha helepolla ei erota, ja nyt lapsikin tulossa, että kyllä tästä on vapaus kaukana! [:D] Seurasi parin sekunnin hiljanen hetki kun en vastannutkaan kaikkien odottamaa "Kiitos" vaan tuijotin tätiä ihmeissäni. Täti onneksi sitten tajusi etten oikein tajunnut, ja selitti että vapautuminen liittyy siihen synnytykseen, että heillä on tapana toivottaa hyvää vapautumista, että synnytyksessä äiti "vapautuu" vauvasta turvallisesti, että synnytys menisi hyvin. Sitten ymmärsin vähän paremmin ja pystyin jatkamaan aloittamaani hymyä, ja sanomaan sen kaikkien odottaman "Kiitos". [8|]

Mieheni siskokin tuli meille eilen kahville miehensä ja kahden aikuisen lapsensa kanssa. Kysyivät moneen kertaan miten voisivat auttaa ja minä en kehannut sitten vaivata muuta kuin muutamalla kaapin siirrolla kun niitä en pysty mieheni kanssa kahestaan siirtämään. Siirsivät ne kaikki kaapit ja sitten kävivät estelyistäni huolimatta pihamme kimppuun. Viisi ja puoli (Minä se puolikas. Siis tehoni, EN kokoni puolesta! [:D] ) ihmistä kun touhus tossa pihalla parisen tuntia niin saatiin ihan ihmeitä aikaan! Meillä on ku uus piha nyt! [:)] Ja löytyy tilaa työnnellä vaikka lastenvaunuja siinä ja on turvallisempaakin kun on romut kasattu yhteen paikkaan poisviemistä odottamaan, risut poltettu ja vaaralliset laudat pystyssä sojottavine nauloineen kasattu pois. Olen kyllä ikuisesti kiitollinen tästä! Täytyy pitää tämä omassakin mielessäni, kun joku ei pysty täydellä teholla toimimaan. Kyllä se niin on että pienikin apu on avuttomassa tilanteessa suuri apu.

Viimeisin saamani sähköpostitiedote vau.fi:stä oli otsikoitu näin: "27. viikko - Suonikohjuja ja peräpukamia" [:@] Ei paljoo innostanu avata ja lukea!!! [:D] Koputan puuta, vielä ei ole näitä kumpaakaan. Mutta nyt se vauveli alkaa kasvamaan teholla jo leveyttäkin siellä kohdussa ja edessämme lienevät tukalat paikat. Tilasin jo kesämekon, kun meillä on jo melke kesäkelit. Hyvin hengittävää materiaalia, pienenpienet hihat vain, ja helma hieman polvien alle. Siinä teltassa tulen siis talsimaan tämän kesän 30 - 40 asteen helteet [8D] Ja täytyy muistaa kitata juoda tota vettä paljon, sehän kun auttaa mahdolliseen ummetukseenkin, neuvoi täällä jo joku.

Viimmoset 3 kk edessä, heinämammelit. Toivon teille peräpukamattomia, suonenvedottomia ja suonikohjuttomia aikoja. Pois kariskoot kaikenlaiset kivut kropistanne. Pysykööt vauvat kohduissanne. Unettomia öitä en pysty pois virpomaan, mutta kyllä me ne jaksamme.
 
kiitos durina!! mahtavat naurut sain, jopa niin että veet nousi silmiin! lohdutuksena et mun mies on liki samanlainen, paitsi ettei hän anna koirien tulla sänkyyn.. [&:]

mulla olis taas virtaa vaik toisille jakaa! argh.. tekis niiiiin mieli puuhastella pihalla kaikkee (lääniä löytyy) ja leipoo pullaa, ja siivota, ja käydä kirpparilla ja ja ja.... yritä siinä sitte ottaa rauhallisesti! mur mur.. surkimusten surkimus ja kautta likaisten varpaitteni!

unohdinkin mainita, et sokerirasitukseen joudun parin viikon päästä. ja juttuhan meni näin:
Neuvolassa kaikki normi jutut katottu, kaikki ok.. olis melkein lähdös poissa jo, katottiin viel paino ja se on noussu koko raskauden aikana 7kg, viimesten viikkojen aikana n.300g/viikko. täti kehui tätä kauheesti et tosi nätisti noussu! minä mielissäni tästä ja sanoin et hyvä et noinki normaalisti noussu, kun tuota irtokarkkiakin on menny melko lailla...[&:] et ei oo vissiin näillä näkymin tulossa mitään sokeri-vauvaa? (tuon ku olisin jättäny sanomatta....!!!![:@]) täti että "ei.. mut hyvä kun muistutit, meidänhän pitikin kattoa sulle sitä sokerirasitus aikaa! eihän sitä oo vielä katottu?" voi damn!! minä että ei, eikä meidän oo pakko kattoo sitä nyttenkää, et josko joskus muullon....... (niinku oli joku toinenki tääl tehny[;)]) mut eihän täti siihen suostunut, vaan varas ajan siis sinne kahden viikon päähän jolloin ollaan melkein 30 viikolla. pitää olla kuulemma 12h syömättä ja juomatta.. tätä voivottelin tädille ja sanoin että mä en siihen pysty, et ykskin yö heräsin 5-6 välillä syömään omenaa ja aamulla hyvä jos muistin näin tehneeni, et entä jos unissani syön sillon jotain? ja se aika mulla on jo SEITTEMÄLTÄ AAMULLA!! eli siis syöminen loppuu illalla klo 19, ja tästäkin vähän pahana tädille että kun on salkkaritkin ja niitä katellessa on pakko syödä jugurttia ja mysliä.. ei auttanu sekään.

no, neuvola jatkukoon.... mulla pyöri kauheesti kotona joku kysymys päässä mikä piti muistaa kysyä neukkatädiltä vaan en saanut sitä neuvolassa mieleeni. tätä sitten päivittelin siinä että kun on huono muisti nykyään. täti alkoi auttamaan ja ehdotteli et mihin se kysymys olis voinut liittyä.. ruokaan? juomaan? kipuihin? jne..... minä että no ei mihinkään noista, ei ainakaan ruokaan kun maksalaatikkokin on kiellettyä eikä edes sitä saa herkutella!! *naama mutturalla* täti että no voooooiiii, saathan sinä veikkosten maksalaatikkoo syödä! MITÄH?? KUULINKO OIKEIN?? juu-u.. niin se sano että kunhan et joka päivä, tai edes joka viikko syö, et noin kerta kuussa ok. lisäsi et jokunen aika sitten se oli kokonaan kiellettyjen listalla mut kyllähän sitä nyt joskus voi syödä! alku innostukseni jälkeen mietin et täti varmaan tarkottaa jotain ihan "pikku nökärettä" mistä tulee kauheen paha mieli. varovasti aloitin et no joo.. mutta haittaako jos mulla menee sellanen puoli roppeellista kerralla..? täti että no ei haittaa, *nauraen* että eihän se ole kuin 200g, syö ihan hyvällä omalla tunnolla vain! minä: "no mutta kun ei se onnistu siltikään, kun en voi jättää sitä puolikasta roppeellista jääkaappiin kun se kummittelee siellä koko ajan.. että miten se on, saanko syödä ihan koko roppeellisen??" *vähän kuin uhmaikäinen lapsi[:D]*
täti rupes nauraan että jos todella jaksat syödä koko maksalaatikko roppeellisen kerralla niin ettei tule huono olo niin anna mennä vain! [:)]
tässä vaiheessa oli tädille annettu anteeksi kaikki sokerirasitus jutut ja kahdentoistatunnin syömättömyydet ja aamu seiskat, saanhan sentääns kerran-pari kuussa syödä maksalaatikko!!!!!!!! [:D][:D][:D]

no sitten menin kauppaan rinta rottingilla ja suoraan eines hyllylle, nappasin saarioisten maksalaatikko roppeen (sitä perinteistä missä on niitä nami nami ihania rusinoita) ja kassalle, autoon, kotiin ja koko rope mikroon, puolukkasurvosta päälle paljon ja VOIN KETOA ETTÄ HYVÄÄ OLI!! voi nami.. juu no mutta tuli siit kyllä masu täyteen, vaan että se oli hyvää kun en puoleen vuoteen ole uskaltanut syödä.. [:D]

pitäs melkein kalenteriin merkata kuukauden päähän "tänään voit syödä maksalaatikkoa, kuukausi kulunut"[:D][:D]

ja nyt kun sitä ihanaa päivää muistelee niin alkaa nousta vesi kielelle.. [&:]
 
Haha tiger, ihana maksaloota -stoori! [:D]
 
Mä totesin heti raskauden alussa että teollisessa maksalootassa ei ole sitä maksaa ku nimeksi, sen verran että se mainitaan ja oon kyllä vedelly sitä silloin tällöin, lootan viikossa, parissa erässä. Ihan huippua kamaa! [:D]
 
Mä oon kuulkaas ihan valmis jo jäämään kotiin. Töissä olo ei vois vähempää kiinnostaa, ajatukset on NIIN muualla!! Mun ystävä kiros juuri pääsiäisenä että ois pitäny vaan ottaa se viiminen kk ennen äittärin alkua saikkua kun silloin ois vielä jaksanu nauttia olostaan ja siivota, pyykätä , leipoa jne. Kun äittäri alko, maha oli jo niin iso ettei sen kanssa enää paljoo jaksanu touhuta. Oon miettiny tuota samaa ja vakaasti ajatellu jäädä 3vk ennen äittäriä kotiin, työmatkan kävely alkaa olla nytkin aika ajoin tuskaa ja supistaa.
 
Bixio 26+4
 
Iltaa naiset!

Teillä oli hulvattoman hauskoja juttuja kerrottavana[:D] Kello on jo sen niin paljon, lähes 22.00[:D][:D][:D], että väsymys tuo oman hysteerisyytensä nauramiseen. Kun eka lukemani juttu pieruista sai nauruvaihteen päälle, niin nauroin loputkin jutut sukkana läpi[:D] Onneksi on vielä tuo virtsanpidätyskyky tallella.

Naurua mä nyt tarvitsenkin. Kasvava vatsa painaa jo tosi ikävästi kylkikaaria ja vielä on viikkoja ja kasvua jäljellä[8|] Voin vaan kuvitella viime metrien olotilaa...

No, yritän kivusta huolimatta nauttia tästä odotuksesta. Haikein mielin jo ajattelen että tämä on luultavasti viimeinen kerta kun sisälläni kasvaa ihmisen alku. Eihän sitä tietenkään koskaan tiedä jos mieli muuttuu ja haluaakin vielä tulevaisuudessa kasvattaa perhettä. Tällä hetkellä vaan tuntuu siltä että kolme on hyvä määrä lapsia meidän perheessä.
 
Kaunista huomenta joka puolelle Suomea ja muihinkin maihin! Meillä sataa vettä ja on ankeaa mutta emme anna sen estää tätä huikean ihanaa olotilaa [:)]

Eilen ihmettelin tuota ukkelin käyttäytymistä kn hän tuli kotiin. Kysyi miten meillä oli menny neuvolassa ja kuunteli mun päivän kertomuksia mutta itse oli kovin hiljainen. Kysyinkin, että mikä on, muttei hän sen kummemmin sanonu. Ajattelin, että ehkäpä hällä on työstressiä tai sitten sitä stressaa kun sen eksä ahistelee sitä tuon tuostakin puhelimitse milloin milläkin tyhjänpäiväsellä asialla. Ukko kun ei haluisi olla ilkeä eksälle, muttei jaksa olla erityisen ystävällinenkään, kun kyseinen ihminen on hänelle aivan yhdentekevä. Lähettiin sitten kauppaan paikalliseen ostoskeskukseen ja mies halusikin ennen ruokakauppaan menoa käydä kiertelemässä ja mä vähän ihmettelin että mitä ihmettä se kultasepänliikkeestä haluaa (ei ihan oikeasti tullu ees mieleen että se kosis vaikka näin jälkiäteen sehän on itsestäänselvää! [:D]) Se oli kyllä jo jonku aikaa puhunu että kello pitäs viiä korjaukseen. Sit se käänty muhun päin ja silmät vetisinä sano ajatelleensa meitä ja tullu siihen tulokseen että se haluis vielä joskus viedä mut vihille, huolimatta siitä, että ollaan molemmat vähän sellasia "en tiiä uskonko avioliittoon -ihmisiä". Kyllä siinä meni ihan sanattomaksi tämäkin tyttö.... [:D]
Sain sentään soperrettua jotain sinnepäin että JOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO! Siinä sitten halittiin ja pusittiin keskellä ostaria vaikka kuinka kauan ja sitten mies vei mut valkkaamaan sormusta [:)]
Nyt mä sitten leijun pilvissä, vaikka eihän tämä nyt periaatteessa muuta mitään. Mun mielestä yhteinen lapsi on suurin side kahden ihmisen välillä. Seuraavaksi suurin onkin sitten varmaan yhteinen asuntolaina [:D]

Ei ees harmita että kello on kohta seittemän ja mun häätys ottaa koira mukahan ja lähtee kiikuttamaan kusipurkkeja arvauskeskukseen, jotta saavat poissuljettua mahollisen kusitulehuksen. Periaatteessa toivoisin että oiskin joku tulehus, helpottais tää vessassa ramppaaminen [8|] Samalla haen apuvälinelainaamosta tukivyön, josko vaikka ihan järkyt selkäkivut ois sitten hitstoriaa, tai edes vähän siedettävämpää.

Mutta joo, kyllä elämä on ihanaa kun sen oikeen oivaltaa [;)]
Toivottavasti eilinen oli hyvä päivä muillekin ja tehkäämme tästä päivästä vieläkin hienompi!

 
 
Onneksi olkoon Durina! [:)] Ihana kosinta! [:)] Omassa vaatimattomuudessaan tilanne oli minusta tosi romanttinen [:)]
Ja voi noita miehiä, kun niistä ei aina tiedä... Sanovat että me naiset ollaan monimutkasia ja arvaamattomia, mutta kyllä ne osaavat nuo miehetkin.
Ite oon niin kohelo ja epäromanttinen että onneks en ollut sinun paikallasi Durina... Oisin varmaan tentannu että mikä ny on ku oot noin vaisu ja mäkättäny kunnes oltas kummatki hermostuttu ja ei ois tullu sormuksia ei kosintaa! [:D]

Tuli tästä mieleeni yksi nolo tapaus joka minulle sattui... Minä olin säilyttänyt yhen sormuksen kuvaa jo jonkin aikaa ja raahasin sen kuvan sitten tänne uuteen kotimaahanikin mukanani. Olin näyttänyt kuvaa miehelleni ja tiedottanut että "musta tällanen sormus ois ihan maailman kaunein" [;)] Noh, sitten kun alkoi olemaan sellaset ajat että ois aika mennä naimisiin, niin muistin kyllä sormuksen, mutta annoin sen olla, kun se ois niin täys helmiä ja timangeja että sitä en vois vihkisormuksena käyttää. Ja kihloihin meno oli siinä vaiheessa minusta jotenkin jo vähän myöhästä, kun oli häätkin sovittu jo muutaman kuukauden päähän. Ja luonnollisesti oletin mieheni unohtaneen sen kuvan unelmasormuksen...

Yhtenä päivänä mentiin sitten kultasepänliikkeeseen, vihkisormuksia valkkaamaan. Aikamme katseltuamme saimme valittua mieleiset, mutta sitten mieheni käski mua katselemaan josko vielä jotain muuta haluasin. Sanoin että eiköhän nää ny riitä, mutta kun niin kovasti patisti uudestaan niin haahuilin uudestaan ympäri liikettä. Tein kierroksen ja sanoin että ei löydy mitään. Sitten hän käski mua uudestaan kattomaan niitä näyteikkunan sormuksia missä olin aiemminkin kattellut ja kysyi oikein vaativalla äänellä että eikö siellä ny todellakaan näy mitään mistä tykkäisin. Katoin uudestaan ja sanoin että "Ei". Kysyi uudestaan ja taas vastasin että "Ei". Niin olin pässi ja tohvelo että mieheni otti sieltä lopulta yhen sormuksen käteensä, laitto sen nenuni eteen ja kysyi että "Eikös tämä ole ku se sun unelmien sormus siinä kuvassa?". Ja voi hyvä luoja... minä katsoin sitä hetken ja vastasin että "Ei se ole sinne päinkään". Sitten mieheni ei enää jaksanut vaan kertoi että kyllä me tämä sormus nyt otetaan, mulle kihlasormukseks, kun hän on sen varta vasten mulle teettänyt ja anto kultasepälle sen mun kuvanikin malliksi...

Niin minä halusin vajota maan alle siinä paikassa syvälle, syvälle... Toinen oli nähny NIIN paljo vaivaa, ettiny sen kuvan kätköistäni, vieny sen liikkeeseen ja teettäny, maksanu ittensä kipeeks, järjestäny yllärin liikkeen kanssa mulle ja laittaneet sen näyteikkunaan... Ja minä ÄÄLIÖ!!!!! Mä häpesin itteeni silmät päästäni ja pala nous kurkkuun ku tajusin miten romanttinen mieheni oli ollut. Mutta kun ei se sormus ihan oikeesti ollu sellanen ku siinä kuvassa!!!!! Oli se sinne PÄIN mut ei sellanen.

Onneksi kuitenkin selvittiin tästä ilman riitoja ja avioliittoa edeltäviä avioeroja [:D] Kaiken kukkuraksi mieheni sitten antoi sen sormuksen mulle muutaman päivän pästä, kun oli ensteks ajanu meijät vuoristoon korkealle ja valkannu meille oike kivan levähdyspaikan siellä, henkeäsalpaavan kauniin näkymän edessä. Mutta ei enää hänkään viitsinyt olla sen enempää romanttinen. Oli tajunnut että musta on vaikee kaivaa esiin superromanttisuutta ja niin hänkin sitten laitto sen sormuksen vaan sormeeni ja sanoi että "I quess you want to marry me now" eli laittoi ikäänkuin sanat suuhuni jotta en pääsis mitään tilannetta pilaavaa enää sanomaan [:D] [:D] ja mun ei tarttennu ku sanoo että "Joo" [;)]

Kaikki nämä vuodet kun ollaan oltu yhdessä, olen ollut hyvin epäromanttinen, mutta nyt tultuani raskaaksi olen muuttunut. Tuntuu että ensi kertaa elämässäni esim. näen kuinka yötaivaalla loistavat miljoonat tähdet ovat KAUNIITA! Huokailen niiden kauneutta ääneen miehellenikin ja nojaudun hänen käsivarteensa. Ja hän sanoo "Mikäs sulle ny o tullu? Ookko lyöny pääs johki ja kovaa?" [:D] Ok, ansaitsen tuon [;)]

- Kyllä minä olen herkkä. Minulle tulee vedet silmiin jos minua lyö halolla selkään. -
 
Ihania kosinta tarinoita kaikilla..omaa vielä odotellessa[:)]
Mitä mieltä mammat on äitiydestä, että koetteko jo olevanne äitejä? Kyllähän raskaana olevasta sanotaan että odottava äiti ja kaikki on äitiys juttuja, mutta toisaalta luulen että virallisesti tunnen olevani äiti kun lapsi on syntynyt. Tuntuisi esim. hassulta viettää äitienpäivää nyt keväällä. Toki toisille äiteys tulee vasta hiljalleen lapsen syntymän jälkeen eikä mitenkään salama kirkkaalta taivaalta[:)]
Kyllähän sitä kaikki valinnat tekee ajatellen lasta ja iltaisin sanon hyvää yötä äidin rakas, mutta sitten taas....  Tämmöistä pohdin viime yönä kun en taaskaan saanut nukuttua[:D]

Oletteko muuten huomanneet vauvan olevan aktiivisempi nyt kun ollaan pidemmällä? Minun mahassani on joku myllännyt viimeiset kaksi päivää melkein taukoamatta, yölläkin kun heräsin niin siellä se touhusi jälleen. Tuntuu ettei se nuku olleenkaan[:D]
Miehelle sanoin illalla leikkisästi että siellä se taas touhuaa, taitaa olla joku hauska leikki menossa kun koko päivän ollut taas liikkeellä. Ja mitä toteaa mies.. että jos se vaan on siellä jotenkin puristuksissa ja yrittää rimpuilla vapaaksi[&:][:D] Ilonpilaaja[;)]
 
Ah, aivan ihania juttuja teillä! Istun kirjaston koneella ja hytkyn naurusta kun luen maksalaatikko-stooreja, pierujuttuja sun muita [:D] Ja kaiken tämän keskellä vielä ihana kosintatarina Durinalta. Lämpöiset onnittelut!

Mulle ei nyt taida kuulua mitään sen erikoisempaa. Olen kotikaupungissa (siis lapsuudenkaupungissa) taas graduhommissa. Onneksi pääsen viikonlopuksi kotiin oman kullan kainaloon! Sitten ensi viikolla pitäisi tulla takas tänne ja viipyä liki kaksi viikkoa [:(]. No, sen kestää kun ajattelee, että sitten tämä homma onkin ohi.[:)]

Waganalla oli tuossa hyviä pohdintoja. Mä oon huomannu, kuinka paljon sitä ajatusmaailma, käyttäytyminen ym. on muuttunu raskauden aikana. Tavallaan koen olevani jo äiti, tosin vasta syntymättömälle lapselle, enkä vielä ihan täysin äiti. Sellainen osa-aikainen kai. Enemmän kuin että ajattelisin itseäni jotenkin äitinä, ajattelen että mulla on lapsi. Ööh, en osaa selittää mikä näiden asioiden ero on. [:D] Siis että mulla ei ole mielikuvia itsestäni jotenkin äidillisenä, lempeänä ja pehmoisena hahmona, jolla on suuri vastuu pienestä ihmisestä, vaan enemmän ajattelen sitä itse lasta ja kuvittelen, millainen se on ja ihmettelen, kuinka se on jo nyt vieny mun sydämen kokonaan.

 Ihan raskauden alussa en voinut olla 10 minuuttia ajattelematta, että jee, meille tulee vauva! Oikeastaan se ärsytti, kun koko ajan mielessä oli pikkuinen toukka, joka kasvoi sisällä. Nyt on sentään pitkiäkin hetkiä, ettei asiaa ajattele ja saan olla "mä vaan" - kunnes Alivuokralainen suotuisasti muistuttaa olemassaolostaan potkimalla tai kunnes pitää tehdä jotain, missä maha on tiellä. Eikä tämä maha ole vielä mikään mainittavan iso, mutta en osaa huomioida sen olemassaoloa lainkaan ja olen vähän varomaton. Yritän ahtautua liian kapeista raoista ja juutun mahasta kiinni, kävelen liian kovaa ja liian lähelle tiskipöytää, jumpalla heilutan käsiä niin että lyön vahingossa masua jne. [>:] Siinä sitä väistämättäkin muistaa, että ai niin, mulla on masussa alivuokralainen [:D]

Meillä Bébéllä alkaa olla selkeä uni- ja vuorokausirytmi. ja kun hereillä ollaan, se tuntuu ja myös näkyy! Vauva on aktiivisin yleensä silloin kun olen just syönyt tai yritän rauhoittua - esim. joogalla aina loppurentoutuksen aikaan, mikä on aika rasittavaa, sillä miten rauhoitut ja tyhjennät mielesi, kun toinen harjoittaa potkunyrkkeilyä mahassa [:@][:D] Mutta onneksi tyttö on välillä myös hiljainen ja antaa mun puuhailla asioita rauhassa.
 
Ihana Jasmin [:D] ja onnea Durinalle!
 
Wagana, mäkin oon tässä viime päivinä miettiny sitä miten pian se käärö on jo sylissä. Ja kieltämättä hiukan hirvittää että tää 9kk menee niin pirun nopeesti! Luulen, et itselläni tää aika tuntuu jotenki siksi niin superlyhyeltä kun on ollut ekat 17vkoa yhtä huolta ja epävarmuutta miten tää raskaus menee. En oo ehtiny keskittyy muuhun kuin siihen et olen yrittänyt olla miettimättä murheita ja elämään päivän kerrallaan. Tavallaan tuntuu että se henkinen valmistautuminen on täysin vaiheessa ja ehkä toivosin sen toiset 17vk lisää aikaa mikä meni murehtiessa "hukkaan". 
 
Mut kyl mä silti taidan salaa viettää ekaa äitienpäivää [:D]
 
onnea kovasti Durinalle[:)]

kovin on harmaa ilma täällä mutta taidanpa lähtä koiruuksien kanssa lenkille, se tietää kyllä pesua..

kävin eilen kokeilemassa mamma vaatteita mutta kyllä se taitaa olla niin että legginsit on oikeestaan ainuat mitkä tuntuu hyvältä päällä (sekä sitten miehen verkkarit..suosiolla niitä lainaa[:D])
Ihan mahoton jytinä vatsassa välillä..

mukavaa päivää kaikille!
 
onnea durina!!! aivan ihana juttu, aloin ihan kainolla muisteleen niitä aikoja kun kihlauduttiin ja mentii naimisiin.. aah! [:)]

ja voi jasmiini sun kanssas!! miten ihmeessä sä onnistuit tekemään tuon?? [:D]
kyllä mulla olis hävettäny niin paljon että huh.. apua! [;)] kamalan nolo tilanne.. mies parka! [;)]

se rämähti tänään sitte 27 viikkoa täyteen.. help.. enää 13 jälellä. mihin tää aika oikein menee?
 
Olipas tänne ehtinyt tulla kaikenlaista mukavaa luettavaa.. ihania uutisia ja hauskoja tarinoita, huh huh [:D][:D]

Yhtäkkiä sitä on huomannut miten nopeasti aika on kuitenkin mennyt ja viimeinen kolmannes on käynnissä. Välillä alkaa jo tosissaan jännittää, että kesä on jo niin lähellä. Ja toisaalta eihän sitä jaksaisi enään odottaakaan että saa pienen nyytin syliinsä. Yhtenä yönä kun en saanut kunnolla nukuttua niin aloin sitten pohtimaan synnytystä. Kait ne asiat pyörii enemmän tai vähemmän tässä vaiheessa mielessä, ja hyvä niin...

Myös täällä on pikkuinen ilmoitellut viime aikoina kovasti itsestään. Eilenkin oli sellainen päivä, että kaveri pyöri ja hyöri vähän väliä. Hyvät naurut saatiin puolison kanssa kun katseltiin välillä mun mahaa mikä pomppi ja liikuskeli kuin itsestään [:)] Ilmeisesti siellä alkaa olla kohta jo vähän ahtaanpaa, niin liikkumiset tuntee paremmin.

Ihanaa viikonlopun alkua mammat! Pidetään mieli pirteänä ja ajatukset positiivisina [:)][:)][:)][:)]
 
Onnittelut Durinalle!

Mä sain tänään kuulla vauva uutisia. Työkaverini saa perheenlisäystä 3 kk jälkeenpäin kuin minä. Tosi ihanaa!!! Oma lehmä on ojassa: Hänestä mä saan jo etukäteen kaipaamaani aikuisseuraa arkipäiviin[:)][:)][:)]
 
Laitoin äsken netissä menemään kaikki hakemukset... :D Täytyy muistaa vielä liitteeksi laittaa se raskaustodistus postiin... Ja varmaan soittaa viikon kuluttua Kelaan ja varmistaa, että siellä on kaikki kunnossa... ja että kaikki oli oikein täytetty :D

Onko jollekin jo äitiyspakkaus tullut? Kauanko meni hakemuksen laittamisesta?
 
Elaisah, mä hain juuri tänään äitiyspakkauksen potista :) Meni vajaa pari viikkoa hakemuksen jättämisestä, Päätös tuli jo parin päivän päästä. Onhan tässä paljon hypisteltävää :D 09 vuoden pakkauksen sain, ja oon kyllä tyytyväinen :)
 
Onnea Durinalle [:)][:)]

On muuuten aivan ihanaa kun aurinko lämmittää jo mukavasti ja kesä tekee tuloansa pikkuhiljaa. Itellä 4 viikkoa enää töitä ja pitää kyllä myöntää ettei voisi enää huonommin mennä töitten osalta.. hirvee stressi päällä koko ajan eikä omasta keskittymiskyvystä ole mihinkään. [&:] Ja nyt pitäisi vielä tsempata, kun on se sijainenkin joka pitää opettaa hommiin. [:-] Ylitöitä tein viime viikolla ja näyttää tämän päiväisen jälkeen ettei helpotusta ole työssä tulossa. Ja kotona mies vain toteaa mun väsymykseen ja ahdistukseen että "niin muakin" - vastauksella eikä se tässä mielentilassa (voitte varmaan kuvitella) tunnu kovinkaan ihastuttavalta..joskus on vain päiviä jolloin oma mieli on matalammalla kuin saisi edes olla. Pitäisi käydä itkeä tirauttamassa kunnolla kaikki pois niin valaistuisi taas oma mieli [:(]

Vaavia kuitenkin mietin ja hymy nousee kasvoille [:)] On se ihanaa kun on oma tukiverkko, ihan lähellä. Potkii tosin, mutta sehän vasta ihanaa siitä tekeekin [;)]

Jos sitten neljän viikon päästä rentoutuisin kotosalla ihan rauhassa loman merkeissä ja hypistelen äitiyspakkauksen sisältöä; luulenpa sen auttavan olotilaan [:D][:D]
 
Olen huomannut että nyt kun vauva on potkinut niin potkut tuntuvat tosi alhaalla, ihan alavatsalla.[&:] Viime ultrassa vauva oli raivotarjonnassa mutta onkohan voinut kääntyä tässä välissä? Vai onko vielä normaalia että saattaa olla milloin mitenkin päin? Seuraava neuvola muutaman viikon päästä niin pitää kysyistä asiaa .
 
Kyllähän se vauva vielä mahtuu liikuskelemaan, eikä ole vielä asettunut. Kannattaa lukaista Vau-oppaasta esim. muutama viikko eteenpäin omasta rv:stä niin muistaakseni siellä oli mainittu rv 32 paikkeilla raivotarjontaan kääntymisestä...en tarkalleen muista millä viikolla se kääntyy (jollain varmasti parempaa infoa täälläkin [:D]), mutta vielä voi toki pyöriä ja hyöriä.

Itselläni tuntuu potkuja joskus ihan alhaalla, joskus aivan kylkiluiden tasolla (potkii ikävästi oikean kyljen puolelle vihlaisten), navan kohdalla eli milloin missäkin.[:)]
 
Onko teidän vauva potkinut peräsuolta kohti? Aika vempula tunne [:D] Toivottavasti olette säästyneet siltä...

Bébé taitaa harrastaa potkunyrkkeilyä, sillä usein melkein yhtä aikaa tuntuu isku sekä kohti perää (tai vaihtoehtoisesti virtsarakkoa) että kylkiluita. Voin kuvitella mielessäni, kuinka se menee ensin pienelle kippuralle ja sitten suoristautuu äkillisesti niin että saa iskettyä mua yhtä aikaa kahteen paikkaan. Siellä se sitten nauraa kihertää ilkeyksillään kun sai taas äitinsä hätkähtämään tuntemusta [:D][:D][:D]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top