Jestas en oo tajunnut käydä täällä aikoihin. No, tein nyt comebackin! Kiva lukea teidän juttuja taas, vuosi mennyt ja noi on jo niin isoja. ❤ Tultiin muutama tunti sitten mun isän mökiltä viettämästä juhannusta, poika nautti kun sai olla aamusta iltaan ulkona ihmettelemässä kukkia ja keinumassa ja mä nautin rauhasta ja siitä ettei tarvii tehdä kotitöitä. En ois halunnut lähteä pois ollenkaan.
Me tosiaan erottiin miehen kanssa ja nyt ollaankin useampi kuukausi asusteltu omassa kämpässä, eikä tää yksinselviäminen ole edes niin paha, tai on mulla paljon kevyempi olo kuin ennen eroa. Tietenkin harmittaa kun kaikki läheiset asuu kauempana, mut se meinaa vaan enemmän reissaamista kaikille. Tein kuitenkin oikean päätöksen, mun sekä pojan kannalta. Joudun ravaamaan exän luona koska hän ei vaivaudu pyllyään liikuttamaan ja joustamaan muutenkin monista asioista, mut teen sit vaikka niin kuin rupean riitelemään, koska sit asioista vasta vaikeita tuleekin eikä se ole pojan parasta ajatellen. Vaikka mies ei samanlaiseen ajatteluun kykene niin sillon mun vaan pitää olla se joka niin tekee. No can do.
Poika ei kävele vielä. Seisoo topakasti ja nousee ylös ilman tukea ja välillä malttaa tepastella kun pidän käsistä kiinni, mut ei vaan kävele. Mua vähän turhauttaa jo kun oon ootellut innolla tätä virstanpylvästä (ja haluisin käydä Muumimaailmassa mut vähän tylsä jos toinen joutuu lähinnä istumaan rattaissa). Homma taitaa olla siinä että panostaa tohon höpöttämiseen enemmän. Tänään tuli ensimmäisen kerran tarkoituksellista puhetta, eikä vain yhden sanan matkimista tai hokemista: "märkä vaippa". Isän vaimo oli mökissä puuhailemassa pojan kanssa ja pitkään ressukka koitti naiselle jankuttaa "mäkä vaappa" ennenkuin tällä välähti. Ihana!
Poika on niin lungi tapaus. Onhan nyt tullut lapsekkaita piirteitä esim. väsyneenä tuppaa menemään ylikierroksille ja tyhjästä läpsimään, ja joskus on päiviä jolloin väsyttää ja kaikki on vähän plaah, mutta ei voi olla hyvätuulisempaa kaveria, kaikki aina ihmettelevät ääneen että onpas hyväntuulinen lapsi. Kun tää läpsiminen muuten alkoi, opetin pojalle että "paijataan mielummin näin nätisti, ei lyödä koska se sattuu", niin nykysin ei tarvitse sanoa kuin "nätisti" ja poika rupeaa silittämään.
We're getting there. Ja ai että toi rakastaa kirjoja.
Öö ja terveysuutisia. Meillä kärsittiin eka flunssa tuossa pari viikkoa sitten ja vieläkin yskii varsinkin nukkuessaan. Kuumetta ei ole ollut joten en huolehdi (paljoa). Maitoallergiaa epäilen ja vien jossain vaiheessa testeihin (tuli ihan sairasta ihottumaa) mutta maidon poisjättäminen on helpottanut oireita kummasti. Kunhan ei olis mitään vielä sen lisäksi.