Kesämasujen viimeinen kolmannes. <3

emoticon
10 viikkoa vielä emoticon Aika ihanaa!!

Neljä viikkoa vielä töitä, jos vaan jaksaa. Alkaa toi iso arpi olemaan välillä melkosta kipee, nini, ei ihan väkipakolla viitteis töitä tehä.. Kiinnikkeet saattuu eikä iho veny normaalia tahtia.

Viikonloppuna ois matka Tallinnaan emoticon Huikeeta! Hihihi ^_^ pääsee hetkeks pois..

Isyyspakkauksesta joku täällä höpötti. Mähän keräsin mein miekkoselle sellasen. Tykkäs kyllä! Ja jaksaa sitä esitellä kaikille tutuille!

Mut eipä tässä muuta. Voikaa hyvin.
 
Heissan kesämamit,

Vähän myöhään kommentoin mutta Mamma1/11, kyllä juu vauveli selviäisi vaikka haluaisi jo ulos tulla mutta parempi vaan kun pysyisi masussa kasvamassa : )

Täällähän oli muitakin, jotka jo sairauslomalla äippäloman alkuun! Miten te saatte ajan kulumaan? Mä olen aina vähän "tekevää" sorttia ja nyt kun ei ihmeempiä pysty edes touhuamaan niin tuntuu, että nyt tämä loppuaika vasta tuntuukin ikuisuudelta, kun vaan "odottaa".. Mulla olis laskettuun aikaan 7,5 viikkoa VIELÄ..ja jos menee yliajalle ni huih..

Mikäs teillä muilla on kohdun kanavan (vai mikä se nyt onkaan) mitta? Mulla tosiaan tuo 2cm ja tuntuu yleiseen mittaan aika lyhyeltä, vaikka ei sillä kait suurempaa merkistystä ole : )

Mitäs tirrille kuuluu? Joko mulla on mennyt ohi tai sitten et ole vähään aikaan mitään kirjotellu?!
 
Täällä kyllä aika on menny melko hyvin, ja just kalenteria kattelin että jo reilu 3 viikkoo on tullu oltua sairaslomalla. JO! Ja vajaa 2 viikkoo äitiysloman alkuun. :) Mutta tietysti mulla pitää kiireisenä päivät tuo 14kk ikäinen poitsu että silläkin varmaan vaikutusta asiaan. Ja kyllä siis on päiviä kun miettii että voi kun on niin pitkä aika vielä,7viikkoa...Ja työkaverilla laskettuaika jo tässä kuussa ja sitten mietin että vielä joutuu itse odottelemaan kuukauden ainakin.. :D Vaikeaa tämä elämä välillä.. heh!!
Mutta kyllä oli oikeasti tosi hyvä kun saikkua hain, ei olis mun töitten teosta mitää tullut. On niitä parempia päiviä kun pääsee vähä pojan kanssa ulos, mutta sitten huonoina päivinä ei tosiaan sisälläkää pääse liikkumaan kunnolla. Ja todellakin on ihanaa että sitte kun niitä parempia päiviä on niin saa tehdä mitä haluaa eikä tarvitse töissä viettää sitä aikaa. 

Nyt on vauvan potkut ja liikkeetkin ruvennu tuntuun iha tosi lujaa ja välillä ihan tuskissani olen kun kylkiluut vinkuu liitoksistaan. En tosiaan tiedä miten päin tuo vauveli tuolla on kun sattuu niin julmettomasti. Ilmeisesti kuitenkin pää alaspäin jo kun tosiaan hikka tuntuu alhaalla selvästi.Ja kävellessä on ruvennu rakkoa painamaan ihan kamalasti ja vaikka kävis vessassa just ennen lähtöä(mikä on pakko aina tehdä) niin sitten kohta jo tuntuu taas siltä että pissattais. Nää vikat viikot on kyllä ihania. 

 
Siis mähän oon ollut marraskuusta lähtien sairaslomalla.. tammikuus kävin kaks pvää töissä ja sit jatkoin saikkua taas sinne äippälomaan asti. Alussa oli tosi tylsää et enimmäkseen nukkusin kun muksut oli koulus. Nyt ollut n. kuukauden kiirettä että joka pvä noussut jo ennen kasia lasten kanssa, lapset kouluun ja sit ite hoitelee juttuja.. On auton huoltoa, kakkutilauksia, kaverin luona kahvittelua ja ostoksilla käyntejä.. 

Tos helmikuun tienoil alko jo tottuu tähän et kotosalla olen vaan, vaikka vaikeaa se on välil ollut - mut olen sen sit tosiaan purkanut siivoomiseen yms. 

Nyt rv 32+3, aika menee niin nopiaa et huhhuhh.. 

Vauva riehuu päivittäin niin paljon että oikein sattuu, nytkin riehuu sen verran paljon että välil osuu tohon napatyrään - ja se vasta sattuukin. 
Selkä temppuilee etenkin silloin kun siivoan tai teen jotain tosi raskasta. Koirien kanssa lenkkeilykin tekee välil tosi pahaa. 

 
Nyt ehtii vaan pikasesti omia kuulumisia kirjottamaan. Aika kuluu niin nopeasti tuon esikoisen kanssa touhutessa. Huomenna on jo 32 viikkoa täynnä! Olo on ihan mukava edelleen, vaikka maha rupeaa aika iso jo olemaan. Kivasti kuitenkin taas tuollainen pallo tuossa edessä, ettei ihan valaaksi ole kasvanut. Hassu muuten kuinka joskus kuukausi sitten, kun maha oli oikeasti pienempi niin minä tunsin oloni tosi isoksi. Ja nyt sitten tuo masu tuntuu jopa jotenkin söpöltä ja sopusuhtaiselta. Ehkä se vain kasvoi alkuun niin kamalan nopeasti.

Isompia vaivoja ei täällä onneksi ole. Joskus iltaisin huomaa, että kyljet on väsyneet ja niitä hieman särkee, mutta menee nopeasti sitten ohi, kun pojan saa nukkumaan. Pissalla ei tarvitse rampata jatkuvasti, mutta muuten alkaa uniasennot käymään vähiin. Nyt oikealla kyljelläkään ei oikein kovin kauaa pysty olemaan, selällään ei ollenkaan. Poika sentään nukkuu taas paremmin eikä heräile enää niin useasti, mutta itsellä alkaa aika katkonaisia unet silti olemaan. Ja sylissä on välillä tosi epämukava pitää, kun vauva on jo sen verran iso.

Tavarahankinnat on onneksi ihan minumissä, kun esikoisen jäljiltä on jo niin paljon tallessa. Ja vaatteita saadaan tällä viikolla iso kasa. Tuplarattaatkin löytyi lopulta varsin vaivatta kaverin kautta. Käytetyt ovat, mutta hyvässä kunnossa. Ja ei niitä kovin kauaa varmasti tarvitse käyttääkään ettei ainakaan uutena kannata ostaa. Eli oikeastaan vain vaipat ja liivinsuojukset on hakusessa. Ehkä myös muutama uusi harso sitten vauvan käyttöön. 
 
Täällä myös aika kuluu oikein mukavasti saikusta huolimatta. Paljon menee aikaa kodin laittamisessa, suunnittelen remonttia ja vessaremppaa ollaan tehty, se onneksi kohta valmis...ja ihana tulikin :)  Ja tietty lasten kanssa kuluu aikaa. Isompi nyt on koulussa päivät ja paljon kavereiden kanssa sen jälkeen, mutta nuoremman kanssa saa touhuta. On päiviksessä nyt kahtena päivänä viikossa toukokuun loppuun saakka ja sit jää kokonaan pois. Se tulis mökkihöperöks mun kans kaksin täällä, ja lisäks saa olla "viskari"-kavereiden kanssa, eli tulevan syksyn eskarilaisten kanssa.

Selkä on aika ajoin parempi ja sit taas huonompi. Viime yö oli taas melko huono johtuen tod.näk. eilisestä touhuamisesta, lepo jäi melko vähälle. Tälle päivälle ei onneks oo mitään kummempaa suunnitelmaa, kampaaja ja pyykin laittoa, muuten meinaan vaan olla. Huomenna pitää mennä töissä käymään, vien saikkulapun ja ehkä palautan avaimet, tai sit teen sen myöhemmin :) 

Liikkeet on kyllä alkaneet tuntua tosi paljon voimakkaammin. Ja kyljissä tuntuu "venymistä", ihan kun täytyis välillä kumartu eteenpäin kun muuten kiristää. Veikkaisin että pieni on nyt pää alaspäin, en oo ihan varma, toisinaan taas tuntuu et se olis poikittain..  :)
 
Heipä hei vaan! Juu Damon ei oo menny sulta mitään ohi *hih* en oo tosiaan ehtiny yhtään tänne kirjotella kuulumisia. Nytkin pikaseen huutelen tässä kun täytys lähtee poikaa hakeen hoidosta että päästään ruokakauppaan!

Meille ei kuulu ihmeitä. Masu kasvaa tasaseen tahtiin, onneksi kuitenkin hyvin maltillisesti. Supparit on jonkin verran alkaneet vaivata, parina iltana oon niitä saanut jo ihan laskeskella hetken aikaa, on laittanut jo vähän jänskättämään =O mutta ei Täpinä sentään nyt vielä tulossa ole =D poskinontelontulehduksen oon onnistunut saamaan...siihen pitäis torstaina käydä kuuri hakemassa.

Äh, mun täytyy illalla tulla lukeen teidän kuulumiset ihan ajan kanssa! Nyt ei ajatus toimi kun mietin vaan että mitäs meillä tänään syötäisiin =S
 
Viuh, remontintäyteisestä pääsiäisestä on selvitty :) Kyllä huone edistyikin kovaa vauhtia, kohta pääsee laittaa maalia pintaan..
Ihanaa kun työpäivät käyvät jo niin vähiin, mutta toisaalta stressaa kun tuuraajaa ei vieläkään ole..mahd. ens viikolla aloittaa :(

Hankintoja on tässä hiljalleen tilailtu, mutta edelleen iso osa puuttuu..tod.näk hankinnat menee sit sinne ku vauva on syntynyt..
Maha alkaa olemaan jo kivan kokoinen ja pikkusella on törkeet jalkavoimat, potkii niin pirun lujaa.. Muutoin tullut selkee muutos et ei potki niin paljon, keskittyy lähinnä sit futaamaan tosi kovaa ku potkii.. Enemmänki alkanut punkee jaloillaan ja muljuumaan kovasti (josko toisen tila alkaa olemaan vähissä sen verran niitä jalkoi venytellää et et) Muutoin vointi kyl täällä on mahdottoman hyvä :D Kaikilta raskausajan vaivoilta on tähän mennessä säästytty..toivottavasti loppuaikakin menee hyvin..Sehän on enää reilu 8 vko laskettuun aikaan :) alkaa kyl jo kovasti oottaa et pikku nyytin saisi syliin..<3
 
riks, raks ja poks... viikot poksuu! Nyt on sitten tasan 10 viikkoa laskettuun aikaan :)

Vointi hyvä ja huomenna neuvola... saas nähdä onko painoa tullut minkä verran, kun on noi ruuat ja herkut maistunut....

Nyt pitäis ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa lasten vaatekaapit järjestykseen (pitää vähän siirrellä kaapista kaappiin vaatteita ja laittaa järjestystä uusiksi), kun pitäisi saada vauvan vaatteet jossain vaiheessa omaan hyllykköönsä. Samalla pitäisi rankalla kädellä katsoa, että mitä kannattaa säästää ja mitä ei. Ei ole vain hirveästi huvittanut ryhtyä työhön, kun nuorimmainen levittää vaatekasat sitä mukaan lattialle ja esikoisen mielestä MITÄÄN EI SAA LAITTAA POIS! Täytyy laittaa mies ja tytöt anoppilaan viikonloppuna, saisi työrauhan.
 
Meillä alkaa olla hankinnat suurimmaksi osaksi tehty. Mä aloitin tosi aikasin tavaroiden "metsästyksen" ja olenkin saanut hankittua tosi paljon käytettynä, mutta hyväkuntoisena, ja vähän halvemmalla, kun on jaksanut ahkerasti koluta alennusmyyntejä ja nettihuutokauppoja. Nyt ei enää puutu kuin joitakin pikkujuttuja.

Mulla on aikaa laskettuun vielä yhdeksän viikkoa, mutta nyt alkaa tuo synnytys vähän mietityttämään. Olen tietoisesti jättänyt kuuntelematta kaikki synnytystarinat, niin hyvät kuin huonot. Nyt se alkaa kuitenkin pyöriä mielessä, väkisinkin. Ei se varsinaisesti pelota, mutta kyllä mä sitä hieman kauhunsekaisin tuntein odotan.

Ristiäisiä stressaan myös, vaikka niihin on aikaa vaikka kuinka vielä. Meillä ei ole edes mitään nimeä lapselle, se on vaan vauva. Aika säälittävää. Tuntuu vaan niin kauhean isolta asialta päätettäväksi. Ehkä se tästä helpottuu, kun jaksaisi kunnolla pohdiskella asiaa, ja ihan yhdessä miehen kanssa etten vaan yksikseni pyörittele nimiä mielessä.

Tänään oli taas neuvolakin. Täällä on aika usein neuvolat, nyt oon jo pari kertaa käynyt parin viikon välein. Ja taas on reilun viikon päästä, silloin tosin lääkärineuvola. Neuvolassa oli kaikki kunnossa, niinkuin on ollut oikeastaan joka kerta. Kohtu kasvaa yläkäyrillä, muttei ole toistaiseksi mennyt yli. Painoa on tullut omasta mielestä ihan kamalasti, noin kahdeksan kiloa jo. Neuvolan mielestä se on kai ihan ok, kun ei siitä ole ainakaan mitään ikinä sanottu.

Olo alkaa olla jokseenkin tukala. Nyt olen saikulla ainakin ensi viikkoon, josko sillä saisi helpotusta selkäkipuun. Olo on muutoin hyvä ja suht virkeäkin (kunhan saa ne 8-9 h yöunet), mutta selkä ei tahdo enää kestää. Kotioloissa se on vielä ihan ok, mutta työpäivää se ei tahdo kestää. Toivottavasti tää lepo nyt auttaisi.

Ihanaa, kun alkaa vihdoin ilmat lämmetä ja voi alkaa tosissaan uskoa kevään tuloon. Mä niin rakastan kevättä. Nyt jo fiilistelen tulppaanien alkuja, jotka kurkistelee kukkapenkeistä. Vielä kun saataisiin vähän lisää lämpöä ja aurinkoa, niin voisi vaikka nauttia kahvit terassilla 
 
Hmm tuosta  Joosun  kommentista tulikin mieleen että onko kuinka monella nimi tiedossa jo ennakkoon? Meillä sama tilanne että nimeä ei ole edes pohdittu, ainoastaan pikkuisella on työnimi mutta ei sitä sen nimiseksi voi kastaa.. Meillä taistelu nimestä alkaa vauvan synnyttyä ja etukäteen jo tiedän että siitä tullaan käymään kova vääntö :) Eikä mitään ideaa kenestä tulee kummeja..kaikki vähän kesken, kai ne sit kerkee..
 
Joosu: 8 kiloa on kohtuullista sanoisin. Itselläni tullut 10,5-11,0 kg ja viikkoja 32+. Nyt  on pyörinyt kotona punnittaessa +- 0,5-1kg viimeisestä neuvola punnitsemisesta. Itselläni sf-mitta siinä keskikäyrän paikkeilla. Hyvin yksilöllistähän tuo on miten painoa tulee.

Nimestä: Mentiin sitten kertomaan lähisukulaisille kumpi tulee, oma äitini nyt sitten päivittäin arvuuttelee nimeä. Alkaa ottamaan hiukan päähän tosin voihan sieltä tulla jokin hyväkin ehdotus :) Ja tuli paljatettua (mun vanhemmille ja systerille) myös toinen- & kolmasnimi. Etunimi pidetään salaisuutena ainakin syntymään saakka. Tällä hetkellä on yksi hyvä vaihtoehto, mutta pitää kerätä listalle ainakin pari kolme muuta, jos vaikka pienoinen ei näytäkään "maijalta/matilta".

"Kummit" on päätetty miehen kanssa yhteistuumin (tosin kahdelta vasta kysytty tulisivatko). Ei kuuluta mieheni kanssa kirkkoon eikä myöskään kaksi tulevista kummeista eli varsinaisia kristillisiä kummeja lapsemme ei saa.
Nimiäiset pidetään sitten kesällä joskus, samaan juhlatilaisuuteen ynnätään myös ns. häät. Naimisissahan tässä on oltu jo kolmatta kuukautta, mutta mitään suurempaa juhlatilaisuutta ei silloin vihkimisen jälkeen pidetty.

Täällä on viimeinen työpäivä tasan kahden viikon päästä, tähän sisältyy myös yksi omalomapäivä :) Sairaslomalla itse en ole ollut vaikka välillä tuntuu että ei selkä enää kestä tätä töissä istumista — viikonloppujen aikana kuitenkin selän tila paranee sen verta että töihin on tullut mentyä.
Itseäni vaivaa välillä iltaisin ihan törkeä närästys. Mitenkään päin ei kestä olla, närästää niin, että rinnasta sattuu ja samoin selästä lapojen välistä! Apua löytyi eilen lasillisesta maitoa ja siitä että mies hieroi lapojen välistä pyörivin liikkein. Onkos kellään jotain kotikonsteja närästyksen hoitoon?

Tuleepas nyt tekstiä, otetaan vielä osaa tuohon itse synnytykseen: muutamia synnytystarinoita olen lukunet, ei mitään hirveitä kertomuksia. Opuksista olen lukenut synnytyksen etenemisvaiheista ja siitä mitenkä oloa voi helpottaa ilman lääkitystä. Jostain luin, että synnytys etenisi paremmin jos pysyy liikkeessä ja pystyasennossa sekä jos pystyy olemaan mahdollisimman pitkään ilman lääkkeitä.
Tottakai kaikki synnytykset ovat erilaisia ja eihän sitä tiedä mitä tilanne tuo tullessaan. Itse kyllä aion yrittää mahdollisimman pitkään ilman kipulääkkeitä ja käppäillä niin paljon kuin sielu sietää. Tällainen ainakin ois suunnitelma :D

Nyt takaisin töiden pariin... :)
 
Mäkin nyt pitkään vierestä seuranneena päätin jotain raapustaa. :)

Meillä periaatteessa oli nimi jo mietittynä ihan alusta alkaen, sekä pojalle että tytölle.
Kummejen kanssa on nyt vielä jotai sumplimista, mut kai ne kaikki kerkee sit vielä myöhemmin.. kai. :D Miten siinä muuten on, kuin monta kummia saa/pitää olla?

Hankintoja vauvalle pitäisi tehä vielä aika paljon, mutta on kaks kuukautta vielä LA niin eiköhän sitä kerkee. Aika vaan menee niin pirun nopsasti ja hyvä niin.. Alkaa olla vähän tukalat paikat kun kohtu on jotenki tosi korkeella ja tekee istumisestaki tosi vaikeaa. Selän takia olen ollut jo saikulla 26.3 lähtien. Yksinkertasesti selkä vaan sano ittensä irti jo reilu kuukausi sitten, mutta sinnittelin töissä viimesiin asti kyllä. Aikaa tulee vaan kulutettua niin hitaasti sairaslomalla.

Eilen olin neuvolassa pitkästä aikaan ja nythän niitä rupee olemaan sitten muutaman viikon välein. :) Painoa oli taas tullut lisää, mutta täti vakuutti et ei pidä ressata sitä nyt tän raskauden aikana ja että se painonnousu on ihan normaalia ja jokaisella hyvin yksilöllistä. Eiköhän se painonnousu oo jokaiselle naiselle aika paha paikka, mutta raskauden jälkeen sitte eroon niistä. :) Sf-mittakin oli mennyt ihan pikkusen keskikäyrän yläpuolelle eilen, kun oon muuten mennyt ihan keskikäyrällä koko ajan. Hemoglobiinikin oli tippunut 123, mutta en joudu silti rautaa syömään onneksi.. Pääsin sitten jollai terveysaseman ultralla katsomaan missäs pikkusen pää lienee olevan ja siellä se raivotarjonnassa oli jo! Hieman pää vasemmassa alaviistossa, mutta eiköhän siitä asetu aloilleen ku tila alkaa totaalisesti loppumaan. :D

Kauhian pitkä tarina, mutta kiva päästä johonkin kirjoittamaan omasta raskaudesta kun tuntuu jotenkin yksinäiseltä vaikka on mies kelle siitä höpöttää. Ai niin apua! Tunsin eilen ekat kunnon supistukset. Siis ai hitsi ne sattu! Tuli kaks viiteen minuuttiin ja sit nukahdin. Se oli samalla jotenkin tosi jännää ja pelottavaa. :) Viikkoja kun on "vasta" 30+6 (Tickerissä 30+5 en tiiä miksi :D)
 
Täällä on sekä tytön nimi että pojan nimi valmiina.Tytön nimi oli jo silloin kun esikoista odotin ja koska poika tuli niin tytön nimi jäi käyttämättä. :) Joten jos ultra veikkaus pitää paikkansa niin saadaan sitten tuo tytsynkin nimi käyttöön. Ja pojalle keksittiin varmuuden vuoksi.

Olikohan niin että kummeja saa olla kuinka monta vaan mutta vain yksi voi olla sylikummi. En iha 100% varmaksi mene sanomaan mutta muistaakseni näin. Meillä ei kanssa mitää hajua että ketä tälläkertaa kysytään kummeiksi....  
 
Joosu: Ei todellakaan oo säälittävää eikä mitään muutakaan vaikkei ole nimeä valmiina!! Ei oo yks eikä kaks kertaa kun vauvalle on nimi päätetty ja se on pitänyt muuttaa syntymän jälkeen kun ei vaan kertakaikkiaan näytä sen nimiseltä kun mitä vanhemmat olivat ajatelleet :)
Itsellä on kaksi vaihtoehtoa pyörinyt mielessä, kunhan vaavi syntyy niin ehkä niitä ehdotan miehellekin :)

Kummeista: Mun mielestä tulis olla vähintään kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia, siis jos lapsi kastetaan seurakuntaan. Ylärajaa kummeille en muista kuulleeni.
Meillä ei mitään hajua kans kummeista vielä. Yhdeksi haluan siskoni, mutta sinkku ihmisenä siinä on vasta siis yksi kummi... jostain pitäis kehittää viel toinen :)

Synnytyksestä: Mulla myös synnytys ollut ajatuksissa, lähinnä innolla odottavin ajatuksin. Kaksi edellistä olleet niin ihania kokemuksia, että ehkä vähän liikaakin tuudittaudun siihen että kaikki menee nytkin hyvin. Itse aion olla avoimin mielin ja mennä täysin fiiliksen mukaan myös kivunlievityksen suhteen. Koska avautumisvaiheessa toisaalta kun saa puudukkeella paikat rennoksi ne myös avautuvat nopsempaan, kunhan vaan on supistuksia siis. Lantion seudussa on niin paljon lihaksia joihin ei itse pysty vaikuttamaan, ja kovan kivun ollessa päällä ne saattaa laittaa hanttiin. Katsotaan nyt. Pudendus puudutus on ehdoton minkä haluan, muutoin mennään ihan fiiliksen mukaan. Voi olla et ammettakin haluaisin kokeilla josko kuuma vesi auttais... maltan tuskin odottaa :D
Ja voihan se olla et vauva on vaik poikittain kun vedet menee ja täytyy sektoida, siin on sit kaikki "suunnitelmat" synnytyksen suhteen menetetty. Aika näyttää <3

 
Täällä on myös nimet vielä mietinnässä, mutta onneksi on vielä aikaa miettiä niitä. Kummit on jo tiedossa ja ja yhdeltä myös kysytty asiaa kolme kummia on ajateltu meiän pikkuselle.

Sairaslomalla ollaan myös, mutta aika ei käy pitkäksi kun on muutto meneillään niin pitää asioita suunnitella ja hoidella. Oma tehtävä on muutossa lähinnä kertoa mitä mihinkin viedään.

Painosta sen verran että 28 viikolla oli tullut 6,5 kg. Synnytys luonnollisesti alkanut pyöriä mielessä ja jotain olen aiheesta lukenut.
 

nimestä.. ollaan jo päätetty, saa nähdä sitten miltä vauva näyttää, ja sopiiko nimi naamaan. mä päätin jo teininä mun tulevien lasten nimet ja ei toi ukko ainakaan vastustanut kyseistä nimeä. jotenkin vaan alko ärsyttää kun se kutsumanimi oli kauhean suosittu viime vuonna :D

painosta..mulla on tullut n10kg lisää, mikä ei haittaa kun oon muutenkin sellanen kukkakeppi joka ei liho. mä oon sitä mieltä että turhaan painosta stressaa, kunhan seuraa omaa oloa ja fiilistä niin kaikki menee hyvin.

kummit: saako kummina olla ala-ikäinen konfirmoitu ja riparin käynyt?!?! 

synnytys on alkanut pyörimään mielessä aika lailla, varsinkin kun katsoo tota "pieniä ihmeitä" sarjaa. menin jo ekan muksun kanssa synnärille sillä asenteella että koitan olla stressaamatta ja panikoimatta. kivustakin selviää otti lääkkeitä tai ei. se kipu ei tapa, eli siitäkään en ota paineita. huutaminen ei auta, vaan vie voimia. kontrolliakaan ei kannata menettää. :D

 
mint85 kyllä kummi saa olla alaikäinen ja konfirmoitu.
 
Juu saa tosiaan olla alaikäinen KUNHAN on konfirmoitu. Eli rippikoulun jälkeen voi toimia kummin tehtävissä :D

Mä viime yönä synnytin. Ei ollu eka kerta kun nään unta tapahtumasta. Tällä kertaa yhtenä kätilönä, niitä siis oli siinä kaksi, oli mun serkun vaimo joka oikeastikin on kätilö. Ollaan vaan aiemmn puhuttu että oi olla liian läheinen ihminen hoitamaan synnytystä joten tyydyn johonkin muuhun, mutta unessa hän oli mun kätilönä. Ja olo oli todella luottavainen :D Tuskissani olin ja lääkäri kävi tsekkaamassa tilanteen ja oli oikein positiivinen et huomenna sit laitetaan vauhtia, ja mä että HÄ, HUOMENNA?!!? Mä haluun nyt :D :D  
 

kiva! huoh, mun pikkusisko on ainoa lähipiiristä jonka voin pyytää kummiksi, muut on jo meiän muilla lapsilla, niin alkoi jo paniikki iskeä.

tai no, olishan noita muutama muukin sukulainen, mutta, tietyistä syistä en ole heidän kanssaan tekemisissä kauheasti.

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top