Kesämasujen viimeinen kolmannes. <3

Täällä poksuu 28+0.
Viime yö oli kaamea. Puoli yhteen saakka närästi ihan julmetusti, kurkku ja ruokatorvi aivan tulessa, kunnes nousin ottamaan rennietä, ilmeisesti siitä tuli tästä eteenpäin yksi ystävistäni :)  Itse vahvasti epäilen aiheuttajaksi siman ja mua ärsyttää koska ma RAKASTAN simaa!!!  Täytyy vielkokeillä tekeekö kotitekoinen sima yhtä pahan närästyksen, ei oo vappua ilman simaa :)
Närästyksen kun sain kuriin oli asennon hakemisessa vaikeuksia. Alaselkä ja lonkat niin kipeenä taas et ei tosikaan. Viideltä vessaan ja kun sieltä tulin alkoi "Elmeri" jumppaamaan. Ja lievää vainoharhaisuutta kun mun mielestä mukana oli ihmeellistä "tärinää" tai jotain vastaavaa.. kauhukuvat epilepsiasta tai vastaavasta nousi pintaan eikä uni meinannut tulla. Olin kyljellään ja melko kauan tuntui kuin valtava elohiiri olisi ollut mahassa. Hivenen edelleen mietityttää, mutta ehkä mä nyt kuulostelen, mitään ei joka tapauksessa voi vielä tehdä vaikka se jotain ikävää olisikin :(

No, josko tämä tästä. Kohta poika päiväkotiin "viskari hommiin" ja sitten siivoamaan kotia. Remppaa tehdään ja pölyä joka paikassa. Nyt onneks pilvinen kelikin niin voi hyvillä mielin olla sisällä :)
 
Pitkästä aikaa taas kirjoittelemassa ja saakin siirtyä suoraan tänne viimeisen kolmanneksen osioon. Aika ihanaa. Odotan jo hyvin malttamattomana kesäkuuta. Raskaus on kyllä sujunut tosi kivasti ja vasta nyt viime viikkoina on ilmaantunut vaivoja. Tällä hetkellä vaan elo, ja varsinkin työssäolo tuntuu niin raskaalta, ettei meinaa millään jaksaa. Mullahan ei tullut missään vaiheessa sitä vähemmän-väsyttävää-jaksoa, vaan olen ollut koko odotuksen todella väsynyt. Ei meinaa ehtiä millään nukkua tarpeeksi. Ja toki uni vie sitten paljon aikaa vapaa-ajalta. Silloin taas poden huonoa omaatuntoa, kun kaikki jää tekemättä mun nukkumisen takia.

Oletteko muut keksineet jotain helpotusta selkäkipuihin? Mulla on selkä aamulla ihan hyvä, mutta työpäivän jälkeen selkä on niin kipeä, etten pysty tekemään mitään. Tuntuu, että elän tällä hetkellä pelkästään töille. Sinne menee jokaikinen voimavaranen kuin myöskin fyysinen kunto. Työpäivän jälkeen musta ei ole enää mihinkään. Moniko kesäkuun odottajista ylipäätään on vielä töissä? Meillä ei ilmeisesti kovin helpolla saikkua jaeta, sillä olen puhunut tästä mun kipuilusta ja väsymyksestä jo muutamien neuvolakertojen ajan, mutta sieltä ei saa muuta kuin kehoituksia jaksaa vielä. Siitä taas tulee itselle lähinnä tyhmä olo ja sellainen fiilis, että on tullut valitettua ihan turhasta.

Huoh, tulipa negatiivissävytteinen kirjoitus. Onhan tässä nyt iloisiakin asioita tapahtumassa, kuten kevään tulo. Aurinko jos mikä saa hymyn huulille.
 
Täällä on myös väsymys palannut oikein urakalla, menen ihan naurettavan aikaisin nukkumaan, jo kello kahdeksalta, tietäen että aamukuudelta on sitten kuitenkin herätys tytön kanssa. Yöt on levottomia ja yhtä heräilyä, välillä pitää juosta vessaan, ja herään pienimpäänkin ääneen: jos mies tai tytär pyörii, ym. 
Kesämasu: mulla on ollut myös tota samaa 'tärinää' välillä masuasukilla, en tiedä mitä se on, ja tuntuu vähän oudolta. Mutta kestää aina tosi vähän aikaa, tiedä mitä hän siellä silloin oikein puuhaa?

Minullakin tuntuisi olevan vaavi tällä hetkellä (tai siis ainakin usein) poikittain masussa, ja se  tuntuu ihan hirveältä, peppu painaa toiseen kylkeen, pää toiseen ja on vaikea hengittää. Välillä on ollut ihan pakko työntää hellästi vauvaa keskemmälle, kun sattuu niin tolkuttomasti. En muista, että esikoisen kanssa olisi sattunut liikkeet näin paljon? Unohtuuko se vain?

Mulla on kaikki kesken, vaunut pitäisi kasata, kaapit siivota, kamat on keskellä makuuhuonetta ja kaaos vallitsee kaikkialla. Tuntuu, että vaikka kuinka järjestäisin ja siivoaisin ei tule valmista! ...Väsyttää niin hirveästi, ettei meinaa enää millään jaksaa tehdä töitäkään.

Päätin jäädä ensikuun alussa äitiyslomalle, vaikeaa se on, kun olen yksityisyrittäjä, se tarkoittaa ettei minulla ole toukokuussa tuloja, mutta en vain kertakaikkiaan jaksa enää yrittää tehdä kaikkea mahdollista yhtäaikaa. Alan tulla jo stressaantuneeksi, kun tuntuu etten saa keskittyä uuden elämän tuloon ollenkaan. Kaiken maailman säätöön menee kaikki energia. 
Joten nyt sitten kituutan toukokuun, mutta mieluummin niin kuin stressaantuneena.
Jää sitten aikaa nauttia viimeisistä yhden lapsen hetkistä Sarankin kanssa. :)

Voimia kaikille ja toivotaan, että se kesäaurinko sieltä pian tulee!
 
Joosu, mee käymään lääkärissä ja sano ettet yksinkertaisesti jaksa olla töissä. Kuvailet kipuja ja tuntemuksia työpäivän jälkeen ja saat varmasti lepolomaa!! Itse olen selän/liitoksien vuoksi nyt saikulla 10.4. saakka ja neuvolalääkäri sanoi että jos on tarvetta niin ilman muuta jatketaan. Pitää pystyä kotonakin touhuamaan ja rentoutumaan, ja tärkeintä, odottamaan uutta tulokasta. Voimia kuitenkin tarvitaan vielä paljon, joten kannattaa viheltää peli poikki heti kun menee yli oman jaksamisen!!  Tsemppiä, tiedän ettei oo helppoo, itsellä on huono omatunto kun oon pois töistä, toisaalta en oo siellä korvaamaton, kun taas kotona lähestulkoon oon korvaamaton :)
 
Täällä myös selkä on alkanut kenkkuilemaan. Tosiaan töiden jälkeen on aika rikki ja ei jaksa tehdä juuri mitään kotosalla. Mies sanoi tuossa viime viikolla, että sä et enää tyhjennä/täytä tiskikonetta, kun valittelin selkääni sen rupeaman jälkeen. Ihanasti nyt mies on sitten joka kerta täyttänyt ja tyhjentänyt :)

En ole vielä terkkarille selkäsäryistä sanonu. On kyllä nyt mun mielestä ollut turhan pitkä väli neuvolakäynneissä. Viimeksi oli neljä viikkoa sitten neuvolalääkäri ja nyt ens maanantaina sit seuraava terkkariaika. Terkkari väliä tulee sellainen 6-8 viikkoa! Olis ollut hauska tietää tuolloin neljä viikkoa sitten hemoglobiini vaan eipä lekuri sitä ottanut. Se kun on kuitenkin laskenut raskauden aikana eikä koskaan ole ollut mikään maailman mahtavin (raskauden alussa 125). Jos nyt sitten ei ala olemaan terkkarikäyntejä 2 viikon välein aion älähtää asiasta! Kauhea epävarmuus jatkuu edelleen, ensisynnyttäjä ja stressaava persoona kun olen...

Itse en ole keksinyt mitään muuta helpotus keinoa selkäsäryille kuin lepo. Jos jaksaisin niin tekisin kävelylenkkejä enemmän, liikunnan kun olen myös kuullut auttavan.

Mutta on se kyllä ihanaa kun kevät on saapunut ja aurinkoakin on riittänyt! :)
Kyllä alkaa olla aikas malttamaton tuota kesäkuuta odotellessa! 
 
Täälläkin selkäkipuja. Alaselkää juilii välillä tosi inhottavasti ja lisäksi iskias on ruvennut vaivaamaan, tai siis ainakin oletan tuon kivun olevan iskiaskipua. Kipu tuntuu vasemman pakaran/alaselän tienoilla ja säteilee jalkaan. Välillä vihloo tosi inhottavasti. Väsymys on myös hurja, tosin hb on myöskin laskenut joten se voi olla väsymykseen syynä. Mulla vaan nuo rautavalmisteet saa vatsan ihan kovalle, joten hirmu mielellään en ihan jokapäivä lisärautaakaan viitsis syödä :/

Täällä ei pääse neuvolalääkärille jos tarvitsee sairauslomaa. Eli pitää mennä työterveyteen/omalle terveysasemalle, eikä noihinkaan kovin helposti saa aikoja! Vielä koitan sinnitellä töissä, vuorotyön lisät kyllä tulee vielä tarpeeseen. Pahasti tosin pelkään että en ihan äippälomaan asti jaksa jos nuo kivut vielä yhtään pahenee.

Huh, tulipas valitusta. Pahoittelen...

Mutta jotain kivaakin, kävin aamulla hakemassa äitiyspakkauksen postista! Lapsista oli hurjan hauskaa penkoa pakkausta ja ihmetellä miten pieniä vaatteet oikein on. Pakkauksessa tuli mukana kirja ja se on noitten 3 ja 5 veen kanssa luettu jo monta kertaa :)
 
Täällä on käynyt päinvastoin selkäkipujen kanssa..KOP KOP koputetaan puuta.. :)
Alkuraskaudesta kävin lääkärillä ja fyssarilla valmiiksi keskustelemassa mitä voi tehdä jos kipeytyy (mulla on entuudestaan selkä ihan rikki..ja jouduin tosiaan lääkityksen jättää pois) Noh ihan pari kertaa on särkenyt mut mennyt parissa päivässä ohi..
Viimeksi syy taisi olla se että kävin lenkittää ja tein remppaa ihan entiseen tyyliin, hölmö kun ei tajua et ei ole ihan entisen veroinen enää  Seinää kaatuu minkä kerkiää..
Selkäkipuun toki auttaa lepo, mutta onko kukaan kokeillut tukivyötä? Mulla sellainen löytyy entuudestaan ja auttaa esim lenkeillä todella paljon, selkä ei ärry juuri lainkaan..ilman sitä huutaa hallelujaa puolivälissä matkaa..

Mun pitäisi alkaa hommaa pienokaista varten loputkin tavata (ainoostaan vaunut ja sänky on) mut ei oikein viitsisi kun on tuo remppa kesken ja kaikki tavarathujan hajan

Parin viikon sisää pitäs sit tulla äitiyspakkauskin :) pääsee hipelöimään tavaroita.. Jee enää 21 työpäivää ja laskettuun aikaankin on enää 74 pv..
Tää kaveri on kyl niin kauhee riekkumaan tuolla et et..puskee välillä joka suuntaa ja niin kovasti et tuntee hyvin jalan ja käden mahan läpi :)
 
Moikka! :)

Selkäkipuja helpottamaan kannattaa tilata Anitan Babybelt! Se on tosi hyvä, tukee mukavasti! Mulla se ei kuitenkaan kaikkia kipuja vieny pois, mut suurimmat kyllä. :) Ite jäin viime tiistaina, 20. päivä sairaslomalle äitiyslomaan asti ihan just selkäkipujen ja väsymyksen takia. Ihan lähiaikoina on tullu myös kauhee väsymys takas, eilenkin nukkumaan 21.30 ja tänään heräsin vasta 12. Kummallista, varsinkin ku oon loppuraskauden ajan tottunu heräilemään 7-8 aikaan. :D
 
Täälläkin selkäsärkyä, iskiassärkyä, liitoskipuja, närästystä ja huonounisuutta. Mä suosittelen kyllä ehdottomasti että kannattaa ottaa sairaslomaa jos duunit tuntuu jo liian raskaille. Mulla on tarkotus tehdä töitä huhtikuun loppuun, jolloin jään sitten varhennetulle mammikselle <3 Haastavaa pitää duunipäivät siihen asti tarpeeks kevyinä, tuntuu niin hankalalle sanoo ihanille vakkari asiakkaille että aikoja ei enää oo...

Käytiin vajaa viikko sitten lääkärineuvolassa. Kaikki oli hyvin, vauvan painoarvio silloin (27+3) 990g. Mä olin saanut painoa kerrytettyä komeet 700g/vk. Siitä lääkäri vähän huomautti. Yritin puolustella että esikoisestakin kerty hurjasti painoa mutta ne lähti itsestään. Lääkäri totes että nuorempana lähtee helpommin :(  Rurik sano yks päivä ihanasti: äiti et sä oo lihava, se vauva vaan on aika iso ;)
 
Selkäkivut täälläkin ollu vaivana jo monta monta viikkoa. Vitutuskäyrä nousee tuolla töissä vaan entisestään.. Akkavaltanen ala, idioottimaiset kommentit ja raskas hoitotyö.. Huh, esim viime viikolla, kun jäin pois maanantaina selän takia, oli mein sh tokassu, että "Voivoi, kun ennen raskautta tarttis noi vatsalihakset saada kuntoon" emoticon Un-be-fucking-beliveble! emoticon

..Parin vapaapäivän jälkeen on selkä sellanen.. noh, ei hyvä, mut ok ja sitten ko töissä ehtiny olee 4 / 5 tuntii, ni sanoo alaselkä ja pakarat poks. Uskomaton kipu. Ei pääse loppupäivästä mihinkään liikkeelle.. emoticon
Ihan jo pelkästään henkisen jaksamisen takia vois jäädä pois.. Mut soitin tänään neuvolaan ja kyl he oli ihan ymmärtäväisiä ton selän takia, et mitä sitä sitte itteään kiusaamaan. Ei se siitä parempaan päin ainakaan mene.. Et jos nyt tän viikon painais, ja sitte harkittis tosissaan sitä pois jäämistä..

Jokos on immeisille tullut kutsu perhevalmennukseen? Vaimikäsenyton? emoticon
 
Heips kaikille pitkästä aikaa täältäkin. Täällä menossa nyt rv 29+1. Selkä ja liitoskipuja näyttää muillakin olevan. Itse sain nyt jäädä saikulle äitiysloman alkuun saakka juurikin näiden alaselkä - ja liitoskipujen vuoksi. Mukava lääkäri oli kun ihan pyytämättä ymmärsi suoraan kirjoittaa pitkän sairasloman eikä mitään viikon pätkiä. Hoitotyötä kun tekee niin ei ne selkäkivut siitä kuitenkaan tässä vaiheessa enään luultavasti helpotu.
Toivottavasti muutkin kivuista kärsivät saavat kohta jo työnteosta luopua ja alkaa nauttimaan viimeisistä raskauskuukausista.
Nyt vain sitten odotellaan sitä kesäkuuta ja nautitaan olosta vielä toistaiseksi lapsettomana perheenä koirien kanssa :)
 
Täällä kanssa siis työterveyslääkäri kirjoitti s-loman kun ei neuvolalääkäri edes ehdottanut moista kun hänelle kipuja valitin. Mutta siis jäin tosiaan kanssa jo silloin 2 viikkoo sitten s-lomalle ja 21.4 alkaa äitiysloma. Nyt vaan hakemaan s-lomaa joosu jos tuntuu että ei kykene töihin niin kyllä varmasti saat. :) Minulla ainakin tuo työterveyslääkäri kirjoitti koko 5 vkoa lomaa eikä kanssa silllain vain viikko kerrallaan, onneksi! Olin kyllä varautunut käymään ainakin sen 2 kertaa siellä lekurilla. Minusta kanssa on tärkeää että itsellä on hyvä olla siinä määrin kun voi olla ja että ei tarvitse stressata sitten niitä töitä. :) Ja itse kanssa ostin sen tukivyön ja kävellessä siitä saa pienen avun/tuen mutta ei kyllä tosiaan vie kaikkea kipua pois. Se rasitussärky on hävinnyt kyllä mitä oli aina päivänpäätteeksi ja joka ei särkylääkkeilläkää meinannut lähteä. Siis juuri tuolla selässä ja jalassa. 

 
Hmm, tuli mieleen kun viimoinen kolmannes meneillään ja synnytyskin tulee ajankohtaiseksi niin miten teillä muilla on vierailu sitten lapsen synnyttyä? Kotkassa vierailemaan saisi tulla isovanhemmat mutta minulle sekin taitaa olla liikaa..
Joo ehkä olen hieman outo, mutta en jaksaisi ylimääräisiä ihmisiä sairaalaan vaan ennemmin sitten kestitsisin heidät kotona..Onko tämä kovinkin kohtuutonta muiden mielestä? Ovatko teillä isovanhemmat vierailleet jo sairaalassa pikkuista katsomassa?

Stressaa tämä kun en oikeasti tod.näk. jaksaisi siellä ketään muita kun omaa miestä tietenkin (en nyt sentään häneltä ole pääsyä eväämässä :)..Mutta loukkaantuvatko isovanhemmat jos en heitä sinne halua...kun mä vaan en jaksaisi hössötystä
 
Samoja ajatuksia sairaalassa vierailun suhteen mullakin. Eli en tosiaan kaipaa sinne hössötyslaumaa vaan ihan rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen. Viimeksi kun synnytin olin tasan vuorokauden sairaalassa ja toivon, että pääsen nytkin mahdollisimman pian sieltä kotiin, joten sen lyhyen aikaa mitä siellä sairaalassa olen haluan olla rauhassa. Meillä ainakin isovanhemmat ymmärtää ja kunnioittaa tätä toivetta. Mies ja omat lapset toki saavat tulla katsomaan, ainakin viimeksi esikoiselle oli tosi tärkeätä päästä heti sairaalaan katsomaan pikkuveljeään. Luulen, että isovanhempien (ja muidenkin läheisten) on muutenkin kivempaa tulla kotiin katsomaan pienokaista niin saa kaikessa rauhassa jutustella ja sylitellä vauvaa.

 
Ei minusta kuulosta kohtuuttomalta ollenkaan. Esikoinen kun syntyi niin jotenki se oli mukavaakin kun mummut ja pappa kävi katsomassa jo sairaalassa(minusta kun oli tylsää olla siellä se 3vrk ja pidempääkin olisivat pitänyt siellä mutta en halunnut jäädä) mutta nyt jotenki jo ahdistaa koko ajatuskin siitä että siellä ravaisi porukkaa paitsi tietysti poikani ja mieheni. Muutenkin kun on väsynyt niin haluisi ehkä siellä olla rauhassa kun kotona se elämä on sitten niin hektistä. 

Poikaa varmaan tuleeki ikävä sairaalassa ollessani, sekin kun vielä niin pieni. Ja viimeksi itkin sitä kun mies joutu lähtemään kotiin kun minut oli siirretty synnäriltä vuodeosastolle. Jotenkin sitä olisi kaivannut sitä yhteistä aikaa vauvan ja miehen kanssa kun oli niin uutta mutta tuollaisessa monen äidin huoneessa ei ole mahdollista olla perheen kokoaikaa yhdessä. 
Voi olla melko itkuherkkä mamma täällä. 
 
Heippa kaikille pitkästä aikaa täältäkin :) tänään poksuu 28+0,eli raskauden viimeinen kolmannes mun mielestä, joten saan kans siirtyä tänne
Mä olen nyt ollut pari viikkoa saikulla selän ja painontunteen takia, ja nyt oon talvilomalla, muuten oon ihan elämäni kunnossa :) Mulla ois tän talvilomaviikon jälkeen vielä 6 viikkoa töitä, meen kokeilemaan ja jään sitten suosiolla ja hyvällä omalla tunnolla kotiin jos en vaan yksinkertasesti jaksa ja selkä huutaa hoosiannaa. Ei siinäkään järkeä ole, että elämä pyörii  vaan työn ympärillä eikä ehdi yhtään nauttia raskaudesta, tässä on kuitenkin yks kolmannes ja varmaan raskain vielä jäljellä. Mullakin ollut sillain kuin monella muullakin, että töiden jälkeen ei yksinkertaisesti pysty eikä jaksa tehdä mitään :( päätin nyt että meen kokeilemaan ja sit vaan haen sitä saikkua jos siltä tuntuu. Kyllä ne aika hyvin neuvolassa ymmärtää, ja lääkärit varsinkin!
Mitä teillä muilla muuten on nyt se Sf mitta? Kun mulla oli vaan 22, eli alakäyrällä mennään, viimeksi mitattu 22 viikolla ja sillon se oli 19 eli oli se nyt kasvanut mut ei paljoo, vauva tosin on mun mielestä koko ajan ollut tosi alhaalla, sydänäänetkin kuuluu aina tosi alhaalta, joten kai hän sit majailee vaan tuolla alempana mun  tapauksessa, huolestua ei kuulemma tarvi, normaalisti olis ollut neuvola vasta kuukauden päästä mut nyt on sit kahden viikon päästä ja katsotaan miten se kasvaa tarkemmin. Joku noista neuvola ajoista kirjoitteli, oon kans ihmetellyt kun on niin harvakseltaan mut kai se on sit normaalia, loppu vaiheessa ne vissiin sit lisääntyy.
rrunner133: Täällä SatKs:issa on tosi tiukkaa nykyään,täällä on täysin kielletty kaikki muut vieraat paitsi lapsen isä/tukihenkilö saa tulla mut kukaan muu ei saa tulla katsomaan vauvaa sairaalaan, toisaalta se on kyllä hyvä asia, kun olen vähän samoilla linjoilla että en haluais välttämättä ketää ylimääräistä sinne, ehtiihän sitä sit kotonakin, meillä kuitenkin kaikki uutta, esikoinen kun on niin haluan vaan levätä ja keskittyä ensin itse kaikkeen rauhassa. Ei ole mun mielestä ollenkaan itsekästä ja pitää se aikuisten ihmisten ymmärtää!!

Toisaalta tuntuu aika hurjalta, että nyt alkaa raskauden viimeinen kolmannes, ja la:han on enää 12 viikkoa, mut toisaalta tää aika on tuntunut pitkältä, ehkä mä vähän liikaa stressaan ja mietin kaikkea, tää vauva on vaan niin toivottu ja rakas jo nyt että haluais että kaikki menis hyvin eikä malttais odottaa että vauva syntyy <3


 
Jos kaikki menee oikein hyvin, lähdetään mahd. pian synnytyksen jälkeen kotiin. Mutta aion kyllä eristäytyä ensin oman perheen kesken kotiin viettämään hiljaiselo ja tutustumaan rauhassa. Sitten viikon tai jos siltä tuntuu vähän pidemmänkin ajan päästä otetaan isovanhempia ja ystäviä kylään. Jos joku pahastuu niin sittenhän pahastuu. Ne ekat päivät on niin taian omaisia etten silloin halua mitään häsellystä ympärille.

Esikoisen syntymän jälkeen oli samanlainen linja vierailijoiden suhteen. Muutama ihminen taisi silloin ottaa nokkiinsa, mutta ei voi mitään...
 
Juuh, viimeinen kolmannes meneillään rv 30+5, iik alkaa hurjasti jännittämään :)
Nyt tosin sain viime neuvola käynnillä tiistaina aika huolestuttavia uutisia jotka alkoi meidän onnea varjostamaan, kun lääkäri mittasi fundus mitan ja totesi ettei kohtu ole kasvanut "oikeaan" tahtiin, kuukaudessa vain 2cm jolloin omalla käyrällään tavallaan laskee (näytti mulle sitä kaaviota koneelta) eikä nouse, niinkun siis nousua pitäisi tapahtua... Sanoi siis että asia täytyy tutkia ja laittaa mulle lähetteen ylimääräseen ultraan, että sieltä otetaan muhun yhteyttä ajan puolesta.. No minähän olen täällä sydän syrjällään miettinyt ja googletellut mahdollisia syitä tähän "hidastuneeseen" kohdun kasvuun, ja odotan koko ajan että ilmoittakaa mulle nyt pian se aika kun tulee hulluksi kun miettii mikä voi olla vialla ja jos on niin mitä siitä seuraa :(
Ei voi muuta kun toivoa että tämäkin osoittautuu turhaksi epäilyksi siitä että jokin olisi huonosti, kun tähänkin asti on kaikki mennyt niin hienosti (jos ei lasketa mun selkäkipuja ja liitoskipuja..). Koetan pysyä rauhallisena, mutta kyllä sitä vaan vähän väliä kelaa päässään että mitä nyt tapahtuu, mieskin on juurikin työmatkalla ettei olla voitu kuin puhelimitse olla yhteydessä, onneksi tulee tänään takaisin kotiin...
Onko teillä kellään tietoa vastaavasta?? Ja ihana kuulla kuitenkin teidän muiden hyviä kuulumisia!!
 
Tukivyöstä, ostin jo aikoja sitten ja muutaman kerran pidinkin, mutta mulle siitä ei ollut apua. Mun selkäsäryt keskittyvät keskiselkään ja niskaa/hartioihin, alaselkäkin varmasti ihan muussina, mutta ei niinkään särje. Pitää lähteä metsästämään täällä töissä muita tuoleja...

Vieraista synnytyksen jälkeen, olen aatellut että omat vanhemmat, systeri poikansa kera varmasti tulevat katsomaan ja saavatkin tulla jos kaikki menee hyvin. Miehen vanhemmista isä ei tule (ei edes vielä tiedä tulevasta lapsenlapsesta emoticon ) ja äitikin asuu viiden tunnin ajomatkan päästä. On kyllä tervetullut sairaalaan vierailemaan, mutta täällä päin ollessa on oleskellut meidän vieraana ja kotiini en häntä halua synnytyksen jälkeen. Haluan sen ajan viettää lapseni ja mieheni kanssa. Kyse kun on meilläkin esikoisesta.
Omat vanhampani asuvat 5 minuutin kävelymatkan päästä, joten he nyt varmaan pistäytyvät kylään useammin, jos se meille sopii. Ja saa se anoppikin tulla, mutta ei yökylään... En tiedä miten mieheni tähän suhtautuu, ei olla puhuttu asiasta, mutta tämä on minun kantani.

Asiasta toiseen — merkkasin pienelle muistilapulle 18 viivaa, nämä merkkaavat jäljellä olevia työpäiviä! Eli ei enää montaa päivää, vajaat 4 viikkoa!
Pitää vaan muistaa työpistettä alkaa putsaamaan ajoissa ja paremmin pysyn hollilla kun silmien edessä lapussa viivat yliviivaantuu

Ja viikonlopuksi luvattu takatalvikin näyttäisi peruuntuvan ainakin jossain määrin

 
Sinkse: On kamalaa kun kaiken maailman kauhukuvat alkaa mylläämään päässä. Googlaaminen ainakin mulla tuo hirveetä paniikkia kun sieltä usein löytyy mitä kaameimpia kauhukuvia. Onko edellinen sf mitta saman mittaajan ottama kun tää uusin? Mulle lääkäri sanoi pari viikkoa sitten ettei tuota sf mittaa kannata niin kirjaimellisesti ottaa kun esim mittaajan mittaustapa voi vaikuttaa mittaan useita senttejä. Toivottavasti saisit pian kutsun jatkotutkimuksiin niin ei tarvitsisi olla peloissaan...

Omaa napaa: mulla on ihan kamalan pitkä duunipäivä tänään. Itseppä oon varauskirjani täyttänyt... vein esikoisen ysiks eskariin, välissä ei oikein kannattanut mennä kotiin joten tulin sitten duuniin tekee viikkosiivouksen ja kohta alkaa tulla asiakkaita. Viimesen saan varmaan seiskan pintaan valmiiks. Pitäis vaan tajuta ettei jaksa enää niinkun normaalisti. Muutaman vapaapäivänkin oon menettänyt kun on vaan ollu liian vaikea sanoa asiakkaille että aikoja ei ole. Aamukampa ei siis kulu mihinkään, päin vastoin... no TJ 15, ei se nyt pahalle kuulosta. Nyt en kyllä ota enää yhtään varausta. Pakko ajatella omaa jaksamista ja vauvaa ja omaa perhettä. Ens viikolla lähdetään pitkäks viikonlopuks Viroon, kylpylään kahdeks yöks ja sitten jäädään Tallinnaan vielä yhdeks yöksi. Sitä odotan kyllä ihan hurjasti.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top