Kesämasujen viimeinen kolmannes. <3

Damon: Mä en tiedä miten, mut musta nää päivät kotona menee yllättävän nopeasti!! Aina jotain pientä puuhaa, kuten pyykin pesua, koiran ulkoilutusta ym. Ja kovasti oon treffaillu nyt myös kavereita, kun on kerrankin aikaa. Toisinaan tuntuu, et vois pitää välillä ihan laiskottelu päivän ja kattoo vaikka jotain elokuvaa vaan kotona :)
Mulla on kohdunkaulanpituus 3cm. Ymmärtääkseni 2-4cm on se normaali?

Painoa on täällä päässä tullu nyt yht. n. 7-8kg. Vähän riippuu päivästä, mitä vaaka näyttää :D Välillä vähä enemmän ja välillä vähemmän.
Nimet keksittiin jo alkuraskaudessa molemmille, tosin oon vähän ruvennu epäilee sittenkin pojan nimeä, että onko se sellainen kuin loppujen lopuks haluis... No aikaahan on vielä ja kattoo nyt edes, että kumpi sieltä tulee :) Kummit myös valittiin ajoissa jo.

Mä oikeastaan jo vähän odotan synnytystä :D Tää kun on eka lapsi, niin ei tiedä mitä odottaa :) Mä olen myös ajatellut asian niin, että pyrin olemaan mahd. pitkään ilman kipulääkitystä ja myös olla mahd. pitkään kotona, koska eikös se niin oo, että tutussa ympäristössä sitä rentoutuukin paremmin ja siten avautuu paremmin? Mut aika näyttää :D Voihan se olla, että kun ekat kunnon kipeet supparit tulee, niin mä olen jo pyytämässä epiduraalia heti ensimmäisenä :D Ei voi tietää, ennen ku kokee mitä se sit on :)

Tila tuntuu rupeevan jo kohdussa loppumaan, siltä ainaki ipanan venytykset ja liikkeet tuntuu.. Ei välillä tiedä miten päin olis, kun vauva rupee venyttelee :D Potkutkin on ruvennu jo pääosin tuntumaan epämukavilta/kipeiltäkin :/

8 viikkoa LA:n!! :)
 
Ihanan keväistä torstaita kaikille. Meillä ainakin paistaa aurinko ja on vihdoin niin keväinen ilma että!

Olipas tullut taas paljon tekstiä, kivaa lukea teidän kuulumisia, aika samanlaiselta kuulostaa teidän mietteet kun omanikin näillä viikoilla :)

Nimistä:
Sukupuoli tiedetään ja nimikin on ehkä keksitty, eli ensin täytyy nähdä pikkuinen ja päättää sitten sopiiko nimi hänelle.

Painosta: Mulle on painoa tullut n. 9kg mikä itseäni hirvittää. Aikaisemmissa raskauksissa tuli 8-9kg yhteensä ja nyt ois vielä 8 viikkoa jäljellä! Normaalipainon alarajoilla onneksi tuo oma lähtöpainoni oli ja viimeksikään ei ollut ongelmia saada painoa normaaleihin lukemiin, mutta kyllä tuo painon nousu silti hurjalta tuntuu.

Kummeista: Meidän lapsilla ei kellään ole virallisia kummeja, vaan paremminkin "kummituksia" joiksi nuo itse heitä kutsuvat. Me ei siis kuuluta mihinkään uskontokuntaan, joten sen mukaisia kummeja ei tietenkään ole. Silti pidän tärkeänä, että lapsilla on kaikilla muutama luottoaikuinen meidän vanhempien lisäksi jotka olisivat läheisiä ja joiden puoleen olisi helppo kääntyä jos tarve vaatii. Eli mitään uskonnollista kasvatusta en kummeilta siis odota.

Sairaslomasta: Kävin tiistaina neuvolassa ja terkkari passitti lääkärin juttusille kun kerroin kivuliaista supistuksista, joita on töissä tullut. Tänään siis oli aamusta lääkärille aika ja tsekkasi kohdunkaulan tilanteen. Paikat pehmentyneet ja kohdunkaula lyhentynyt. Sanoi, että vielä ei mitään hätää ole, mutta töihin ei ole enää asiaa ja jos vielä kipeästi supistelee niin herkästi näytille. Nyt olen ihan ihmeissäni, että mitä ihmettä mä tällä kaikella ajalla oikein teen!
 
Eilen oli neuvola ja kaikki oli hyvin. Sf-mittakin oli kasvanut, menee nätisti käyrällään, vaikkakin alakäyrän mukaisesti eli ei huolta siitäkään.  Eli nyt mennään 30+2 ja sf-mitta oli 24cm. Toisaalta ei mulla ollut isoa mahaa edellisissäkään raskauksissa. Hb:kin oli taas hieman noussut ja ihan ilman rautatabletteja, hienoa! Nyt se on 132.

Nimestä meillä ei ole mitään hajua. Onhan sitä tullut välillä mietittyä, mutta varmaan päätetään vasta, kun vauveli on syntynyt, kuten edellistenkin kanssa. Mä en jotenkaan osaa päättää, kun toinen ei ole siinä näkyvillä. Kummeistakaan ei ole vielä tietoa, mutta enpä ole sitä vielä stressannut. Kyllä ne nimet ja kummit taas sitten loksahtaa kohdilleen, kun sen aika on :)

Synnytystä en ole pahemmin vielä miettinyt. Kevein mielin olen, ei se vauva sinne masuun asumaan jää ja sairaalassa on kuitenkin osaavat ihmiset auttamassa. Mennään tilanteen mukaan sitten. Täytyy vain yrittää mennä ajoissa sairaalaan, ettei tuu mitään ylläreitä. emoticon  Ensimmäistä kun menin synnyttämään niin olin jo 7cm auki ja toisesta 6cm. Molemmissa tapauksissa vauva oli sitten reilun kolmen tunnin päästä ulkona. Et en usko, et nytkään menee kovin kauan, mutta vannomatta paras.
 
Synnytyksestä: Jonkin verran se kyllä jo mietityttää, ihan sen takia kun esikoisesta kun menin sairaalaan ekan kerran olin sormelle auki, mutta toisenkerran kun menin parin tunnin päästä siitä(kotona käytiin välillä) olin kanssa jo sen 7cm auki(supistukset oli tosi rajuja ja ne kyllä avaskin sitten nopeesti) siitä samantien synnytyssaliin ja sitten siinä kerettiin olemaan joku ehkä 15 min niin rupes jo ponnistuttaan ja sitten 15 min niin poika synty. Lähinnä siis sen takia että tosiaan kerkee ajoissa. En haluais kotiin synnyttää. Ja neuvolassa siitä puhuinki jo.
Onneks tosiaan asuu lähellä sairaalaa ja tällä kertaa sanon että en kotiin enään takas mene jos ne yrittää laittaa. emoticonMuuten ei siis pelota kivut tai muukaan. Ja oikeestaan kanssa toivon että selviäis ilman lääkkeitä. 
 
Ihanaa, viikonloppu taas. :) 
Koiran kanssa tuli tehtyä mutainen aamulenkki pellon laidalla linnunlaulua kuunnellen, vaikka lunta vielä on vähän, tuntuu kuin kevät olisi vihdoinkin tullut! Pihallakin tulppaanit ja narsissit nousee kovaa vauhtia maasta ja multasormeani alkaa kovasti jo kutittaa. :)

Olo on ollut tosi hyvä satunnaisia uupumiskohtauksia lukuunottamatta, meinaan jo nukahtaa kun menen tytärtä nukuttamaan ennen kahdeksaa, unisadut toimii paremmin minuun tällä hetkellä. ;) Kohta saa mies alkaa nukuttaa tyttöä, että totutaan ajoissa uuteen nukuttajaan, että vauvan synnyttyä saa esikoinen nukahtaa kaikessa rauhassa, toivottavasti vauvan rytmi pian sitten saadaan samaksi kuin muunkin perheen.

Synnytyksestä: Nyt kun on enää 8 viikkoa jäljellä, odotan synnytystä jo kovasti. Ekalla kerralla pelkäsin aika lailla, mutta nyt kun sen on kerran kokenut mieli on rauhallinen ja itseasiassa odotan, että saan kokea kaiken uudelleen. Hassua. :)
Kyllä synnytys kokemuksena on aika ihmeellinen, ja itseni kohdalla koin sen tosi voimauttavaksi; että kestin kivun ja ponnistuksen ja kaiken, ja sain kokea uuden elämän syntymän euforian kun Sara ekaa kertaa oli sylissäni.
Koitan olla kotosalla mahdollisimman pitkään, vaikka nopeasti se synnytys viime kerrallakin meni. Mutta nyt matka sairaalaan on niin lyhyt, että tuskin nyt autoon vaaveli syntyy :)

Vauva on alkanut muljia päivisin aikalailla, öisin on rauhallisempaa. Liekö jonkinlaista rytmiä syntymässä?
Nyt alkaa vain talvitakki tehdä tiukkaa, kohta ei mene enää vetoketju kiinni! Täytyy toivoa, että lämpöisyys lisääntyy ja pysyy.

Muutto isompaan asuntoon siirtyi meillä onneksi kesälle, ei tarvitse sen kanssa nyt hätiköidä. Muutenkin päivät menee niin hirveän nopeasti, tekemistä on niin paljon. Mutta eipähän ole tylsää! :)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
 
Heippa piiitkästä aikaa :) En oo jaksanu paljoa kirjoitella, mutta kuulumiset olen ahkerasti lueskellut :)
Sairaslomalle on jo paljon jäänyt porukkaa. Itsekin olen nyt kolmatta viikkoa kotona kipeiden supistusten takia. Vielä ei onneksi olleet mitään suurempaa saaneet aikaan, hieman paikat pehmenneet ja ulkosuu kireesti sormelle auki, mutta se on kuulemma uudelleen synnyttäjälle normaalia. Töihin ei kuitenkaan ole mitään asiaa ja vuodelevossa pitäisi olla suurimman osan aikaa. Eilen neuvolassa tätskä totesi muksun jo laskeutuneen mutta onneksi ei vielä kiinnittyneen.

Synnytys on täällläkin kovasti mielessä. Sain eilen lähetteen pelkopolillekin. Itse synnyttäminen ei pelota lainkaan, jopa ihan päinvastoin, en meinaa malttaa odottaa, mutta ehditäänkö sairaalaan ja ehdinkö saamaan mitään kivunlievitystä pistää jännittämään aika tavalla. Esikoisen synnytys kesti siis 3,5h, ja merkit olis taas sellaset, ettei tää kaveri ainakaan pidempään kestä. Tässä olen sitten yrittänyt asennoitua siihen, ettei se luomuna meneminen olisi niin kamalaa ja kivun kestän, mutta melkoisen vaikeaa on. Edellisen kerran avautuminen kesti (3cm-10cm) ehkä tunnin ja oli todella raju mielestäni. Edellinen supistus ei ehtinyt loppua kun uusi oli jo huipussaan... Onneksi meillä ei sairaalaan ole kuin vartin matka, mutta siinä pitäisi ehtiä viemään esikoinen hoitoon ja jos oikein hyvä tuuri käy, ei miehelläni ole vielä loma alkanut, ja pitää ukko soittaa töistä kotiin ja siinä menee ainakin 30min ennenkuin on kotona... Mutta eikai se kotiinkaan synnyttäminen niin kauheaa ole... emoticon

Nimet meillä on jo päätetty :) Tytön nimi oli valmiina jo esikoiselle, mutta pojan nimeä piti hieman miettiä. Poikaahan meille ultrassa on lupailtu, mutta mulla on koko ajan ihan tyttöolo! Sama se kumpi tulee, kunhan tulee :)

Mullakin Lucian tavoin jo kovasti kutkuttelee päästä laittelemaan pihaa :) ostin meille kasvihuoneen ja olen nyt sisällä kasvatellut tomaatteja, kukkakaalia ja paprikaa ja mitä vielä muita :) Sulais vaan tuo piha niin pääsis hommiin! Ai niin, se lepo.... Noo.... Ehtiihän tuota :)

Tuo kirottu paino! Eipä tässä paljoo oo vielä tullu, vasta 6 kiloa, mutta lähtöpainoakin oli sen verran, ettei tarvis enää yhtään enempää! Esikoisen jäljiltä oli vielä kymppi jäljellä kun tätä aloin odottamaan. Jos nuo pirskatin supistukset ei olisi vaivana, niin kävisin kyllä lenkillä ja uimassa (mua himottaa ihan kauheesti alottaa se porin juoksukoulu!), mutta tiedän, että kun vähääkään enempi teen niin loppuilta/-päivä menee tuskissa kieriskellen ja kelloa kytäten. Heti kun kroppa sallii, niin synnytyksen jälkeen kyllä aloitan.

Kummejakin pitäisi miettiä. Esikoisella on 6 kummia (kolme pariskuntaa) ja varmaan tällekin pitäisi se 3 pariskuntaa/henkilöä keksiä. Yhdet on periaatteessa mietitty ja mies on ehdottanut toista, mutta mä en oikeen tätä toista tahtois... Hän on kyllä miehelleni läheinen ja rakas, mutta mun on jotenkin vaikea tulla toimeen hänen kanssaan, meillä on ollut aikaisemmin riitoja ja sanaharkkaa.... Haluisin myös pyytää vanhaa hyvää ystävääni, mutta ei olla oltu kunnolla hetkeen tekemisissä niin tuntuisi vähän pöljältä. Vaikka ihana olisi lähentyä uudestaan. Niin, ja kaikki nää asuu vähintään 100km-500km päässä. Harvat kuuluu enää kirkkoon niin pistää hieman jopa miettimään...

Mitäs muuta olitte höpötelleet... Sairaalakassista ainakin tuolla toisessa ketjussa (mä oon laiska, enkä jaksa moneen ketjuun kirjotella :)). Itse pakkaan varmaan shampoo+hoitoaine, saippua, harja, pari ponnaria, laturi puhelimeen, neuvolakortti, ristikkolehti ja kirja, imetysliivit ja parit suojat... Eikai sitä muuta, ehkä läppäri ja mokkula, mutta nyt kun pääsee puhelimella nettiin niin saapi nähä jaksaako raahata... Mulla oli edellisellä kerralla ainakin niin tylsää sairaalassa, että ilman läppäriä olisin varmaan seonnut :D Vauva kuitenkin vaan nukkui ja söi, huonekavereistakaan ei oikeen ollut jutustelemaan. Nyt kyllä toivon, että päästään kotiutumaan mahdollisimman nopeasti. Viime kerralla viisi päivää oli ihan liikaa mulle! Hirvee ikävä oli miestä, vaikka hän meidän kanssa olikin monta tuntia joka päivä, ja nyt tulee varmasti vielä esikoistakin ikävä.
Vauvalle tietty omaan kassiin kotiinlähtö vaatteet; body, potkarit/pöksyt, tumpit ja myssy, ohut peitto. Saa mies sitten hakiessa katsoa kelin mukaan tarviiko ohutta villatakkia tms. Vaippoja on sairaalassakin, joten niitä ei mukaan raahata, vaihtaa vaan kuiviin juuri ennen lähtöä.  Esikoisellekin pitää joku hoitokassi varmaan pakata valmiiksi....

No niin, tulihan taas tarinoitua... Aurinkoista viikonloppua kaikille!

 
Aaaa tuo esikon kassi, olikin hyvä juttu kun otit puheeksi Zeni! 
Täytyykin pojalle pakata valmiiksi varmuudenvuoksi hoitolaukku jos vaikka synnytys käynnistyy sillain että nopsaan joutuu lähtemään. On sitten valmiina kaikki kassissa jos ei kotiin saada hoitajaa nopeasti. :) Täytyy samalla kun pakkaa omaa sairaalakassia niin pakata pojalle joku laukku. 
 
No niin =) kerkesinpäs tänne oikein ajan kanssa! Mummi ja ukki oli meillä tänään repimässä esikoisen huoneesta yhden seinän tapetit pois ja tulevat huomenna laittamaan uudet tapetit seinään. Kotiin lähtiessään mummi sit ehdotti jos veisivät pojan yökylään mummilaan mukanaan, tuovat sitten huomenna kotiin! Poika riemastui ajatuksesta ja loikkasi suoraan ukin syliin eteisessä =D Mä kävin sit makuunista hakeen karkkia, ben&jerry'siä pöntön ja kung fu panda kakkosen! Ihan mahtavaa kun on ihan luppoaikaa itselle <3 mies siis lähti eilen puolekstoista viikoksi ruotsiin kalaan kaveriporukalla vänernille, niin että oon täällä ihan keskenäni =)

Nimistä: meillä on yks nimiehdotelma valmiina. Mietitään nyt vaan että voiko kuopukselle antaa kolme nimeä ku esikoisella on vaan kaks. Että onko esikoinen siitä sitten jossain vaiheessa harmissaan. Jännä juttu, esikoisen kohdalla mies ei halunnut antaa pojalle toiseksi nimeksi omaa toista nimeään, joka on kulkenut heillä suvussa isältä pojalle jo pitkään, mutta nyt kuopukselle haluaisi sen antaakin =) Mutta täytyy nyt vähän maistella nimeä. Etunimen haluaisin päättää ennen pojan syntymää, että on esikoiselle sit selkeämpää kun vauvalla on  jo nimi!

Kummeista: meillä on mielessä ketä aiotaan kysyä, mutta täytyy katsoa haluavatko tulla. Heillä kun on jo useita kummilapsia ennestään =/ sit en tiiä ketä kysytään jos ne ei suostu!?

Synnytyksestä: odotan niin kovin että pääsen kokemaan sen uudestaan =) hullu mikä hullu =D esikoisesta en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä kun oli niin nopea synnytys. Nyt oon ajatellut että luomuna mennään varmasti nytkin. Mua kuitenkin jännittää nyt toi streptokokki ja antibiootti, että jos synnytys on yhtä nopea kuin esikoisen kohdalla niin ehtiikö se vaikuttaa! Haluankin lähetteen vielä äippäpollille synnytyksen suunnitteluun, että se on siellä sitten kirjoissa ja kansissa sairaalalla myös että miten toimitaan! Ettei mun tarvi siellä synnytysvastaanotossa alkaa sopertaa sit että miten pitäis toimia...esikoisen kohdalla asennoiduin etukäteen niin, että se sattuu pirusti ja kun se on ohi, meillä on vauva <3 mikään muu kun ei oo ennustettavissa! Helpotti omaa mieltä kamalasti kun tavallaan luovutti kontrollin jo etukäteen eikä yrittänyt edes suunnitella ja pähkiä synnytyksen kulkua etukäteen. Esikoisesta supparit oli tosi pitkään hyvin siedettäviä, kunnes sit helvetti repes ja kipu löi päälle kunnolla. Supparit tuli ilman taukoa ja 10 minuutissa aukesin loput 6cm =S siinä tulikin kiire saliin, enkä mä sit kyllä enää mitään puudutuksia tarvinnutkaan kun pääsi ponnistaan =) ärsyttää vaan se, että jos alkaa tulla vääriä hälyytyksiä, niin on pakko lähteä silti joka kerta kuitenkin näytille sairaalaan just ton streptokokin takia kun on odotettavissa nopea synnytys! Että siitä antibiootista ehtis olla jotain hyötyäkin!

Mä oon ihan hyvin jaksellut töissä, just laskin että 13 työpäivää olis enää jäljellä =D uskomatonta! Niin vähän! Sen nyt jaksaa vaikka silmät ristissä jos ei muuten!

Hankinnoista: meillä on esikoiselta vielä kaikki tallessa, että sinänsä ei tarvi hankkia mitään. Mutta eihän se aina tarppeesta ole kiinni ;D jonkin verran on siis kirpparilta ja kaupasta tullut pienen pientä vaatetta haalittua kuitenkin <3 vauvan huoneen sisustusta oon lähinnä miettinyt. Uusi verhokangas on ostettuna, pitäis vaan hommata vielä purjerenkaita ja ommella verhot valmiiksi. Ukki tekee hoitopöytään vielä semmoisen hoitotason, että on enempi tilaa. Pinnis ja hoitopöytä vapautui nyt esikoisen käytöstä pääsiäisenä. Isoon sänkyyn siirtyminen meni kun vettä vaan, poika on niin ylpee ja onnellinen omasta isojen poikien sängystään <3 Tutista oon ajatellut et luovutaan sit kun jään kotiin, vaikka en usko että se kuitenkaan on kamalan iso juttu. Poika oli jo tällä viikolla yks päivä hoidossa ojentanut tutin takaisin hoitotädille päiväunille mennessä, ja nukkunut tyytyväisenä kirahvinsa kanssa parin tunnin unet!! Että sillekin varmaan on nyt ihan hyvä ajankohta pojan ittensäkin kannalta =) mut juu, ikeasta pitäis kattolamppua hankkia, ehkä uus matto sekä sänkyyn katos, mutta muuten alkaa olla kaikki valmista pientä ihmettä varten <3

Painosta: mulle on tullut nyt raskauden alusta 4kg yhteensä, mikä kuulemma on sen verran ku lapsi, istukka, vedet ja lisääntynyt verimäärä painaa. Kovasti oon taputellut itseäni selkään tästä hyvästä, kun lähtöpainossakin oli kuitenkin vielä kymmenisen kiloa ylimääräistä =) kovasti on alkanut mulle herkut maistua, mutta koetan rajoittaa niitä ja pitää vastapainoksi sitten ruokavalion muuten hyvin kevyenä eli syödä keittoja ja salaatteja arkena.
 
Sairaslomasta: Itte oon ollut jo helmikuun lopulta sairaslomalla, ja on se aika vaan hirveen nopeesti kulunut. Välillä on päiviä että lepäilee vaan eikä jaksa tehdä mitään ihmeitä(mulla on ollut aikamoista väsymystä/väsymistä oikeestaan koko raskauden ajan), sitten taas välillä innostun siivoon/järjesteleen paikkoja täälä kotosalla, eilenkin kipusin tuola verhoja vaihtamassa :D nyt tosin tuo selkäkipu mennyt taas pahemmaksi niin täytyis yrittää ottaa rauhallisemmin.. Niin ja sitten olen paljon treffaillut ystäviäni kun pitkästä aikaa moneen vuoteen on siihen toden teolla aikaa.. että eiköhän nää loput 5-9vkoa tässä vielä hyvin kulu!

Painosta: Mulla on jotenkin koko ajan kasvava stressi painosta, nyt rv 33+1 on tullut n.7-8kg mikä ei siis ole hirvittävän paljoa, mutta kun oon aina ollut hoikka niin jotenkin tää tuntuu vaikealta.. varsinkin kun tuo paino lähti oikeen hurjaan nousuun kun jäin pois töistä, tein kuitenkin fyysistä työtä jossa ollaan koko ajan jaloillaan ja liikkeessä niin ihmekkös tuo. Sitten kun mun koira lenkkejä varjostaa tuo selkäkipu niin ei kovin pitkiä lenkkejäkään uskalla mennä, ainakaan joka päivä. Mietin päivittäin synnytyksen jälkeistä aikaa, miten sitten urheilen jne. kovat on ainakin suunnitelmat.. Fysioterapeutilla kun kävin niin keskusteltiin myös tästä synnytyksen jälkeisestä urheilusta, sanoi että jälkivuodon ajan pitää ottaa rauhallisesti ja n.1kk:n jälkeen oman voinnin mukaan jumppiin yms. Kävellä voi alusta asti toki. Mutta siis luottavaisin mielin että kilot karisee ja paikat kiinteytyy kyllä kun vaan tekee asialle jotain :D

Nimestä: Meilläkään ei ole nimeä valmiina, toki olen jotain nimiä pyöritellyt mielessä ja jotkut on jäänyt vahvasti mieleen joita olen sitten miehellekkin ehdottanut, mutta päätökset tehdään vasta syntymän jälkeen kun ei tuo sukupuolikaan ole 100% varma tieto. Tosin olen alusta asti ajatellut että tyttö on tulossa ja rakenneultrassa saatiin todennäköinen tyttö-lupaus, eikä mulla ole kyllä yhden yhtäkään ajatusta poikien nimistä ollut, tyttöjen nimet ja jutut vaan päässä pyörii.. Mutta siis mielestäni nimen ehtii oikein hyvin päättää lapsen synnyttyä ja kummit on jotakuinkin päätetty mutta pyynnöt lähtee vasta syntymän jälkeen :)

Synnytyksestä: Kuten varmaan jossain aiemminkin mainitsin, mulle tuo synnytys asia on tosi kova paikka..jo ennen raskautta olen aina ajatellut synnytystä jotenkin suurella kauhulla, lähinnä ponnistusvaiheeseen liittyvät asiat on niitä mun kauhuja. Käyn siis pelkopolilla käsittelemässä asiaa ja koen siitä olleen apua, vielä ei olla siinä tilanteessa mihin pyrin elikkä että voisin suhtautua rauhallisesti ja järkevästi asiaan, toki pieni jännitys on vaan hyvästä mutta mun tapauksessa pelkät ajatukset aiheuttaa sydämen tykytyksiä, itkua ja kauhua. Siltikin haluan ehdottomasti yrittää alatiesynnytystä vaikka juuri se kovasti pelottaakin, ja vielä on jokunen käynti polilla jäljellä joten toivon mukaan saan vielä käsitellyksi asiaa siten että voin sitten lähteä synnytykseen hyvillä mielin. Toinen asia joka herättää mussa kauhua on se sairaalassa olo aika, jostain käsittämättömästä syystä mulle on aivan hirveä se ajatus edes kahdesta sairaalassa olo päivästä saati useammasta!! Kellään muulla vastaavaa oloa, vai odotatteko hyvillä mielin sielä oleskelua?

Uusi juttu josta haluaisin kysellä muiden kokemuksia on se, että olen menettänyt täysin luottamukseni äitiysneuvolan lääkäriini..Syystä että: Hän on melkeinpä joka kerta paljon myöhässä n. tunnin myöhemmin pääsee huoneeseen kuin alkuperäinen aika oli, on todella hajamielinen ja mumisee hiljaa siten että puolet jutuista menee täysin ohi korvien. Mun täytyy itse kysellä että niin tunnusteletko kohdunkaulaa/kohtua/mittaatko sf- mittaa?? Ja tämän lisäksi kun hän ilmoitti että laittaa mulle lähetteen sinne ylimääräiseen ultraan niin viikkoa myöhemmin kun kiukkusena soittelin keskusäitiysneuvolaa että missä se aika viipyy, selvisikin että tämä lääkäri oli unohtanut kirjoittaa koko lähetteen!! Että mua pisti v*tuttaan oikeen tosissaan, no onneksi asia selvis ja soitin neuvolaani ja laittoivat kovasti pahoitelleen lähetteen välittömästi, ja terkka sanoi moneen kertaan että voin käydä laittamassa lääkäristä palautetta, ja onneksi soittivat heti seur päivänä ultra-ajan.. mutta nyt onkin siis kyse siitä kun on vielä se yksi lääkäri aika onko vkolla 36? Missä arvioidaan vauvan kokoa ja asentoa, niin en kyllä pätkääkään luota tähän tapaukseen enään ja mietin mitä sitä tekis ettei se nyt vielä varjosta lisää mun synnytykseen valmistautumista....

 

koita saada toinen lääkäri, tai valita kyseisestä jonnekkin. todella ärsyttävän kuuloinen lääkäri ja ihan hermostuin kun luin mitä kerroit :D (hormonit..)varsinkin kun sulla on pelkoa synnytystä kohtaan, niin sitä suuremmalla syyllä uutta lääkäriä kehiin!

 
Sinkse, jos terkka sano moneen kertaan et laita palautetta lääkäristä niin kannattaa todellakin laittaa. Hoitajilla/terkkareilla on todella vaikee viedä asiaa eteenpäin jos on huono lääkäri eikä kukaan asiakas valita asiasta. Todennäköisesti tän lääkärin kanssa on siellä siis todellinen ongelma ja terkka voimaton sen edessä. Toivottavasti mahd. moni teistä asiakkaista asiaan puuttuu! 

Ja tosiaan, eiks nykyään saa jo valita hoitavan lääkärinsä. Tsemppiä asian kanssa.
 
Jos taas päivittelisi kuulumisiaan kun poika unilla ja mieskin vielä töissä. :) 
Huomenna lähtee käyntiin 35 viikko(rv34) ja olokin tosiaan rupee olemaan(jos ei jo ole ollutkin) sen mukainen. Tämä närästys alkaa olemaan ihanasti jokapäiväistä , vielä kuitenkin onneksi on rennie auttanut. Neuvolassa kyllä täti sano että on sitten olemassa vahvempaakin raskaana oleville jos tarvii. Lääkkeen nimeä en vielä kysynyt. Olikos joku täällä laitellut niitä muita kotikonsteja millä saisi tuon närästyksen aisoihin? Itsellä maito on auttanut aina välillä(en tykkää yhtään juoda sitä) mutta sitten kun närästys yltyy oikein pahaksi niin ei meinaa edes läääkkeet auttaa. Odotan vain sitä hetkeä kun vauva tipahtaa niin alas että loppuu tämäkin vaiva. 
Jotenkin outoa että samalla muka vauva on olevinaan kovin ylhäällä(potkut ottavat tosi kipeästi kylkiluihin ja rintalastan alle ja istuessa vaikea hengittää) mutta sitten kuitenkin tuntuu kävellessä että vauva on tuloillansa jo. Ja juuri tuo jatkuva vessassa käynnin tarve. Rakko siis vaan tuntuu täydeltä kokoajan. äääh!

Sitten huomaan että on ruvennut tunteet olemaan todella pinnassa.. Äskenkin katsoin jotain prisma dokumenttia yleltä jossa oli syntymästä ja kuolemasta ja vollotin kun vauva synty ja vanhamies kuoli. emoticonMuutenkin meidän koira ruvennut ärsyttämään ihan urakalla(todellakin tiedän että se on aivan syytön mihinkään)ja tulee tiuskittua sillekkin. Ei vielä olekkaan ollut ihan näin henkisesti vaikeaa. :) Varmaan kun rupeaa olemaan jo niin lähellä tuo synnytys. 

Poikakin on nyt jotenkin ruvennut valmistautumaan tulevaan ,ja neuvolassa sanoikin että melkeinpä iästä riippumatta lapset reagoivat tulossa olevaan sisarukseen. On todella kiinni nyt minussa, päivälläkin nykii kädestä ja pitää lattialla istua ja leikkiä(välillä istuu syliin ja käy halailemassa) ja  jos nousen ylös vaikka ruokaa laittamaan niin tulee kamala huuto raivari. Ja isi ei meinaa kelvata. Sitä se kyllä saattaa olla sittenkin kun vauva tulee kotiin.

Kiva kuulla teistä Tirri ja Sinkse, pitkästä aikaa. :) 
Sinkse: Todellakin kannattaa laittaa sitä valitusta menemään ko lääkäristä. :) Mitä enemmän valituksia tulee sitä varmemmin asialle pystytään tekemään jotain. 
Tirri: Meillä kanssa pojalla on toisena tai oikeastaan kolmantena nimenä miehen suvussa kulkenut nimi. :) 

 
..jjuu, jeesjees. Neuvolakuulumisia.

Perätilassa ollaan.. edelleen, perkele. Kyl alkaa kauhukuvat nostamaan päätä, mä EN synnytä ekaa lastani perätilassa. En varmana! Kääntyis ny.. hmph..

Leukkarit oli plussalla pissassa, joten pissanäytettä viedään huomenna tk:hon. Ihan vaan siksikin, kun on sellanen vannemainen kipu tossa rinnalla ollu lauantaista lähtien, ahistaa ja puristaa. Kävellessä ja istuessa Huh.. mut ei turvota ja paineet oli ok.
SF-mitta oli mulla 31, hiukan yläkäyrässä, mut.. niih.
Kiloja tullu kokonaisuudessaan noin 10 kiloa..

Jjees. Siinä kai ne tärkeimmät..

- 31+0
 
Hei vaan kaikille!

Täälläkin jälleen neuvolaterkkarilla käyty ja nyt masentaa... Painoa tullut taaaaaaas törkeesti lisää kahdessa viikossa (1kg). En ole edes mitenkään erityisesti herkutellut, mutta silti painoa tulee prkl! Verenpaine oli ihan ok, kolme kertaa tosin mittasi, kun tuota painoa oli tullut. Kysyi että olenko turvonnut — eipä nyt kauheasti ole ollut mitenkään erityisen turvonnut olo, yksi sormuksistakin menee vielä ihan hyvin sormeen (toinen lakkasi menemästä useampi viikko sitten). Niin ja pissakin oli ok.
Plaah, mä en halua synnyttää mitään viis kilosta vauvaa, onneks näyttää siltä että suurin osa painosta kertyy omaan takamukseeni ja reisiin, niin ällö läskit on niistä tullut että huhhuh!!! Oksettaa joka kerta kun peiliin katon. Vatsa kylläkin on ihanan piukea ja pyöreä, tosi nätti! :)
Ahdistaa ajatus raskauden jälkeisestä elämästä ja siitä epätoivosta päästä takaisin timmimpään kuntoon. En mikään piukka peppunen ollut ennenkään, mutta ihan siedettävän näköinen (tai no).
Unohti sitten terkkari ottaa hemon, onneks se viimeksi oli 125 eli ihan hyvä niin en siitä silleen ole huolissani enää. Sf-mitta oli 30-31 eli pikkasen keskikäyrän yläpuolella. Pienoinen on raivotarvonnassa eikä vielä ole laskeutunut.

Sellaista tänne, toivottavasti iltapäivän raskaushieronta 90min piristää mieltä :)

Mukavaa viikon jatkoa!
 

tänään oli neuvola. painoa mulle on tullut n.450g/viikko, mikä on kuulemma hyvä tässä vaiheessa raskautta. hb mikäläie olikaan on noussut 112->115 rautatablettien avulla, sekin oli plussaa.

vauva on raivotarjonnassa, ja huljutteli taas menemään kun sydänääniä kuunneltiin.

kaikenkaikkiaan kaikki oli ok, ainoa mistä sanottiin, oli sf-mitta joka on nyt 26 ja lievää laskua käyrällä. mutta se kuulemma voi johtua siitäkin kun nyt viimeisen kolmen käynnin aikana on ollut kolme eri mittaajaa ja kaikilla saattaa olla se oma tapa mitata jne, eli ei syytä huoleen.

supistukset jatkuu. enemmän on niitä harkkareita, mutta viikon sisälläkin voi olla usea kipeämpikin vaikka olen ihan makuulla sohvalla. mutta, kun ei ne kerta ole voimistunut eikä tuu usein, niin en oo huolestunut.

 
Heippa pitkästä aikaan!!! Olen ollut laiska laittamaan kuulumisia, mutta teidän muiden kirjoituksia olen käynyt säännöllisesti lukemassa :)

Täällä voidaan ihan hyvin. Välillä on ollut menkkamaisia jomotuksia ja viime to-pe välisenä yönä oli sen verran kovaa kipua että mietin jo yöllä pitäisikö äitiyspolille soittaa. Otin kuitenkin särkkäriä ja sain sitten nukuttuakin muutaman tunnin. Aamulla soitin lääkäriin ja käskivät taas tulla näytille, mutta eipä sieltä mitään syytä kivuille löytynyt. Kohdunkaulaa on 4-5cm ja paikat kiinni, vauvalla kaikki hyvin. Kävin kaupungin neuvolalääkärillä, missä en ole normitarkastuksissa käynyt, kun se on sellainen juntti. Nytkin sanoi sitten vaan lopuksi, että ota rauhallisesti ja syö pähkinöitä!! Että sellaista.

Koita olla Aiim murehtimatta liikaa siitä painosta. Toisille sitä vaan oikeesti kertyy enemmän kuin toisille. Itse en enää edes tunnista omaa takapuolta ja parasta on katsella sellaisesta peilistä, mistä näkyy vain osa vartalosta ;) Kiloja on tullut nyt sellanen 10-11kg. Tahti on hidastunut tai melkein pysähtynyt sen alkuraskauden hurjan nousun jälkeen. Kyllähän sitä ehtii tässä vielä tulla ihan reilusti. En ole vaan jaksanut kauheasti sitä murehtia. Meillä kaikki veikkaa että poika olisi tulossa. Juurikin mahan muodon takia. Tiedä sitten. Kesäkuussa selviää :)

Töissä ei kiinnosta olla enää yhtään, mutta vielä olisi nelisen viikkoa jäljellä. Tylsää. Kotona olisi niin paljon kivempi puuhailla, tai vaikka vain lepäillä. Vauvan huone on vielä vaiheessa, mutta tapetit on jo seinässä ja maalattukin on. Nyt sitten vaan kalusteita odotellaan ja sitten niitä kaikkia ihania viimeistely vaiheita. Tykkään todella paljon sisustamisesta :)

Synnytys ei pelota eikä oikeastaan edes jännitä VIELÄ. Kun ei tiedä mitä on tulossa, niin kaikki otetaan vastaan. Toki toivoisin ettei vauva ole tosiaan mikään 5 kiloinen, mutta pääasia että saa kasvaa rauhassa ja olisi ihan täysiaikainen.

Nimiä ollaan mietitty päivittäin. Tytölle meillä onkin jo yksi nimi valmiina mietitty, mutta poika on vielä hieman hakusessa.



 
Juuh pitää yrittää olla miettimättä liikaa tuota painoa, mutta silti se harmittaa ja masentaa. Onneks tiedän lopputuloksen olevan kaiken näiden lisäkilojen arvoinen ja vielä enemmänkin :)
Parin viikon päästä ois neuvolalekuri (jos on sama kuin viimeksi niin enpä odota sitä tapaamista innolla), toivottavasti suostuisi edes ultraamaan :)

Täällä myös työmotivaatio nolla lukemissa. Huomenna onneks lomapäivä ja sen jälkeen onkin enää 5 työpäivää. Ens viikon keskiviikkona viimeistä päivää töissä — aattelin työkavereille leipoa suklaapiirakkaa, sellaista oikein hyvää suussa sulavaa :P
Työkavereita on sellanen n. 50, eli paljon saan piirakkaa tiistai-iltana leipoa :)

Enää tunti töitä ja sitten lastentarvikeliikkeen kautta hierontaan :D
 
 
Välillä on onni pienestä kiinni. :) Löysin vihdoinkin kantopussin, jollaista olen etsinyt jo pitkään ja koko päivän olen vain haaveillut kaikesta mitä voi sitten vauvan kanssa puuhailla, kun pikkuinen voi turvallisesti kulkea kaikessa touhussa mukana pussukassaan. 
Esikoisella koitin käyttää kantoliinaa, mutta hermot meni sen solmimisen ja säätämisen ja hankaluuden kanssa (en vain oppinut käyttämään sitä kunnolla) ja vasta kun Saran sai kantoreppuun elämä helpottui kovasti. 
Siinä on jotain ihanaa, että vauva voi olla sylissä kokoajan, arkiaskareissa ja varsinkin kävelyillä. Jos en pääse koiran kanssa päivittäin kunnon vapaanaolo lenkeille metsään, me molemmat seotaan... ;)
Kesällä ei tarvitse huolehtia toppavaatteistakaan, ja syksyä ja talvea varten odottaakin kaapissa jo kaksi kantoreppua, mitkä on käytössä jo erinomaisiksi todettu. 
Taidanpa siis ottaa kantopussin jo sairaalaan mukaan. :)
Jee! :)

Olin viisauksissani varannut seuraavan neuvola-ajan vappuaatoksi, joten sen taidan siirtää kokonaan pois. Seuraavaksi onkin sitten lääkäri taas. Olo on ollut niin hyvä ja vauva liikkuu niin ahkeraan, ettei yhden kerran väliin jääminen varmaankaan haittaa. 

Yöllä on selkä alkanut vihoitella hieman, jos on liian kauan samassa asennossa, mutta muuten pysynyt vielä venyttelyllä ja kävelyllä kurissa. Venyttely tosin alkaa olla aika koomista, kun mahan kanssa eteentaivuttaminen on ...haastavaa. :)

Tänään olin tytön kanssa metsäretkellä ja hän onnistui satuttamaan jalkansa. Ei pahasti mutta sen verran, että käveleminen teki kipeää, joten minä kannoin hänet reppuselässä kotiin. Kyllä se 15kg pikkutyttö selässä ja masuasukki edessä tuntui aika muikealta. :)

Tuntuu, että kevätauringosta saa kovasti energiaa. Ihanaa, kun valoisuus lisääntyy!


 
Aiim: Millainen se hieronta oli?? Oon kovasti kiinnostunut ja mieli tekisi varata aikaa, mutta vähän haluisin kuulla millaista oli :)

Täällä olisi huomenna neuvola. Paino on koti vaa'an mukaan pysynyt kaksi viikkoa samassa, saa nähdä onko neuvolan vaaka samaa mieltä. Täytynee mainita siellä eilisestä olostani. Heräsin siihen että huimasi todella rankasti, lähinnä sellainen olo kun menee kamalassa kännissä sänkyyn ja huone pyörii. Todennäköisesti huimauksesta johtuen alkoi oksettaa. Huimaus jatkui kun nousin ylös, kävin vessassa ja menin takaisin sänkyyn, koko ajan vaan pyöri maailma ja oksetti, otin jo ämpärinkin viereeni. Heräsin kuuden kieppeillä ja vaivoin sain pojan vietyä hoitoon yhdeksäksi. Ajattelin ensin pitää sen kotona, mutta sitten tarkemmin ajateltuna totesin olevan molemmille parempi jos pääse hoitoon. No, takaisin kotiin sieltä ja sohvalle nukkumaan. Heräsin sohvalta yhden aikaan ja silloin olo melko ok, sain syötyä "aamupalaa" pari leipää ja kaakaota ja loppu päivä meni ihan kohtalaisen hyvin. Tänään ei huimausta lainkaan. En tajuu mikä oli. Vauveli on likkunut koko ajan reilusti eli siellä varmasti kaikki hyvin. Tänä aamuna ehkä jopa turhankin virkku ollut, korkeintaan tunnin hiljaksiin ja taas kyljenkääntöä ja jalan oikaisua niin että kyljissä soi :D

Huomenna lähdetään neuvolan jälkeen mun äidin kanssa kahdestaan reissuun, mennään hakemaan mun siskolta pinnis, hoitopöytä ja muuta oheistarviketta. Luksusreissu, lapset jää isän kanssa kotiin :D 
 
Kesämasu: hui, kuullostipa hurjalta! Onneksi meni ohi ja kaikki on hyvin. Kaikenlaisia sydämentykytyksiä tässä raskausaikana saakin kokea. :)
 
Takaisin
Top