Tässä sitten kesäkuun ketjua :) Täällä on taas aamusta liikkistelty. Totesin isännälle, et se olis aikalailla 2 viikkoa rakenneultraan ja selviää kumpi meidän nökkönen on. Isäntä ihan innoissaan pöydän toisella puolella, että häntä jo jännittää vähän ja et ei malttais odottaa yhtään enää. Märinäksihän se sitten taas meni.. oon niin onnellinen tästä pienokaisesta (ja tosta ukosta), että poksahdan! 

Vaikka muuten ei oo muut asiat menny ihan nappiin viime aikoina, niin tästä on kyllä saanut aivan valtavasti voimaa
Tänää rv 18+1. Se olis alle 2 viikkoa ja puolivälissä mennään!


Vaikka muuten ei oo muut asiat menny ihan nappiin viime aikoina, niin tästä on kyllä saanut aivan valtavasti voimaa
aikaa menee nopeasti!


Jotenkin tuo sukupuoli asiakin alkanu vaivaa mieltä... Miksi? Että eikö sille voi sitä persoonaa muuten kuvitella, jos ei tiiä kumpi hää on
Meinaa sen verran jytinällä alko kuuluu syke, että ihan miehen kanssa hetkeks meni sanattomaks ja karseeks räkättämiseks 



