Kesäkuun kuumotukset

Mulla on vahvasti sellanen kutina, että solet oikeassa :D Oma muorini asuu lähellä, mutta se osaa pysyä "omalla tontillaan". Mulla on sen verta vahva luontonen mies, että täällä ei emäntäväki pahemmin resua en minäkään ihan kakkoseksi jää tällä persoonallisuudellani) :D Varmasti riittää molemmissa mummoloissa puhetta selän takana, mutta puhukoot. Tämä on meidän koti ja meidän elämä. Siihen saa osallistua, apua pyydetään ja sitä myös vastavuoroisesti annetaan. Mutta siinä missä me annamme oman rauhan molempien isovanhempien kotiin, on heidän myös annettava meille. Suhwiko se eellä kertoi anopin vaihtaneen lakanat teidän ollessa lomalla? Voi hyvänen aika. Tirpaseppa seuraavalla kerralla joku eri hävytön rensseli/porno dvd sinne lakanakaappiin, niin voi muorilla jäähä siihen teidän kaappien kaivelut.
 
Tuosta tuttipullosta syöttämisestä ja tutin antamisesta. Minusta on toisaalta hassua kun jossain sanotaan ettei pariin ekaan viikkoon olisi hyvä antaa tuttia juurikin imetyksen onnistumiseksi. Viimeksi ajattelinkin ettei tuttia anneta mutta sairaalassa oltiin annettu henkilökunnan toimesta mitään kyselemättä pojalle tutti suuhun kun yhtenä päivänä kärräsivät pojan minulle takasin. Jälkikäteen hieman suututtaa etteivät kysyneet mielipidettä tai selittäneet sillon miksi olivat toimineet näin enkä minäkään älynnyt kysyä. Tuttipullosta jouduttiin myös antamaan sairaalassa lisä maitoa kun omat ei ihan heti riittäneet. Kuitenkin tästä huolimatta meillä imetys onnistui hyvin :)
 
Apua Suhwi!! En yhtään ihmettele et kiehahti! Mä en vaan hyväksyis tollasta käytöstä! Vaikka ajatus olisi hyvä yms. niin mun mielestä myös sukulaisille saa ja pitää sanoa suoraan mikä on hyväksyttävää auttamista ja mikä menee yli... Oma anoppi teki kerran semmosen liikkeen et oli liikaa "kotonansa", esikoisen ristiäisissä laitto tarjottavia oman makunsa mukaan pöytään ilman että pyysin ja meni lupaa kysymättä meijän kaapeille. Olin niin raivona että tajus kerrasta lopettaa :D Ees mun oma äiti ei uskalla tehä vastaavaa.. Ja tiän kyl et oon ehkä keskivertoa herkkiksempi yksityisyyden rajojen suhteen :wink

Tutista vielä, mä aion ihan opettaa vauvan tuttiin :wink Se vierotus sitte joskus on pieni vaiva verrattuna siihen kuinka monessa tilanteessa tutti pelastaa. Ainakin siis jos tää toinen on yhtä tempperamenttinen ku veljensä :D
 
meilläki esikoiselle lykättiin sairaanhoitajien toimesta tutti suuhun, mutta jo senkin takia kun tissit oli eri osotteessa :D Eipä tuo kuitenkaan oppinu niin tissille kun tutillekkaan.
Suhwia ei kyllä kateeks anopin suhteen! Mäkin kyllä räjähtäisin! Mun ongelmat sen suhteen on kyllä pieniä tohon verrattuna :D Jätä siihen lakanakaappiin lappu, että "kiitos mutta vaihdamme itse lakanamme -toivoo talon emäntä"
 
Ai kauheeta Suhwi :O en kyllä pysty ees kuvitteleen sen raivon määrää...mä kun olin jo pöyristynyt kun eiskoinen syntyi ja jouduttiin sit käymään vielä näytillä sairaalassa ni kun anoppi oli jäänyt tähän niin se oli imuroinut..en sanonut mitään mutta jukra sitä hävetyksen määrää!! eipä se sen jälkeen ole mitään vastaavaa harrastanut...ja niin ku joku tossa edellä kirjotti ni varmaan ihan hyväähän nui tarkoittaa toimillaan mutta on se kyllä ihme kuinka jollekin tulee edes mieleen mennä toisen kotiin pyytämättä siivoilemaan/järjestämään!!

Täällä on moni laittanut tuulemaan vauvavalmisteluiden suhteen.....mä en edelleenkään ole saanut kun ne ihan pienimmät vaatteet pestyä..ne ikkunatkin siten jäi...ainakin toistaseks...onhan täsä vielä aikaa niitä puunata :wink oon vaan jotenkin koko aika niin väsy ettei jaksais mitään ku tuntuu että kaikki pakollinenkin on ihan ponnisteluiden takana. ihanaa kun ollut niin ihania ilmoja on saanut "ottaa aurinkoa" eli istua hiakkiksen reunalla :D mutta ne pirun hyttyset :smiley-angry002
Ihanaa lukea tätä palstaa kun jotenkin vilkastunut tää juttujen vaihto :) johtunee alkaneista äitiyslomista kenties...? Mullakin se "loma" sitten alkoi lauantaina..........eipä se tosiaan tässä kotiäidin arjessa näy millään muotoa,jos sitä hetkellistä taloudellista "helpotusta" ei lasketa :) mutta kumminkin :)
 
Kiitos hyvistä vinkeistä! :laughing002 Pitää ehkä kuitenkin jättää hydrauliikka-filmit ja lelut piiloon ku anoppi on jo 60 paremmalla puolella ja vielä uskovainen, nii saattas saaha slaagin jos semmosia vastaan tulis jossain lakanakaapissa :laughing001 Eiköhän tästä puhumalla selvitä, eilen en vaan jaksanu ees aatella anopin luo menoa aamupuurolle (haluaa aina sunnuntaina tarjota aamuruuan), nii oli siitä ihan ite päätelly ettei tainnu NIIN kiva ylläri se siivous olla ku oli aatellu..Tänään se ois tulossa lainaamaan ruohonleikkuria jollain aikaa, katotaan millanen kohtaaminen siitä kehkeytyy.. :) Oma äitini on ihan päinvastainen tapaus ku anoppi..Ei varmasti tuu kylään tai ala antamaan neuvoja jos ei erikseen kutsu käymään tai kysy neuvoja.. :) Meitä on niin moneen junaan.. :)

Tääl yritetään jouduttaa tytyn maailmaantuloa melkein kaikin mahollisin keinoin..Raktorilla ajua, ruohonleikkausta, reippaampaa kävelyä (tuntuu aika tehokkaalta) ja seksiä! :) Eilen otettii oikein tuplasessio ku vihdoin ja viimein sato vettä oikein ukkosen kans nii oli joutavaa aikaa isännälläki.. :sex Saunaa ja ikkunoiden pesua ois vielä varastossa jos ei nää kokeilut vielä riitä.. :wink
 
Olin viikonloppuna mökkeilemässä, kalastin, makasin auringossa ja söin. Eli en siis tehnyt mitään :D Nukuimme yläkerrassa ja rappusia kyllä ravasin monta kertaa päiväsä (ja yössä).

Lauantaina liikkuminen vaikeutui ihan yht'äkkiä. (Johtuukohan kovasta sängystä..?)
Kävelystä on tullut vaappuvaa, ja liikkuessa hirveä paineen tunne vatsassa ja nivusissa. Ihan kamalaa!
Viime viikolla vielä kävelin koiran kanssa työpaikalle ja siivoilin muutamia karsinoita ja autoin ruokinnassa ja lakaisemisessa, ja nyt musta on tullut ihan rampa! Aamulenkkikin koiran kanssa kesti tuplasti pidempään, ihan vaan sen takia että käveleminen on todella epämiellyttävää. Ja ihan kuin koira olisi sen hiffannut, kun ei vetänyt hihnassa pätkääkään vaan otti jopa kävelyaskeleita (7kg koira) ja odotti että pysyn mukana.. :D

Tekisi mieli vaan maata äx-asennossa sängyssä ja odottaa iltaa että pääsee nukkumaan.

Tällä hetkellä elämä tuntuu todella turhauttavalta. Siivoan kämpän ja pesen pitkäturkkisen koiran kerran viikossa. (Vihaan siivoamista) Pyykkiä joudun oikein keksimään ja kaivamaan, että saan jotain tekemistä. Viikkojen kohokohdat ovat olleet kun olemme käyneet autotallilla ja olen päässyt pesemään rakkaan autoni! Sekin rupeaa olemaan jo hieman vaivalloista, varsinkin alaosien ja vanteiden pesu...

Noh, ehkä tämä tästä kohta helpottaa..! Onneksi sentään aurinko paistaa! Tai no, eipä se haittaisin jos vettä tulisi, niin vähän raikastaisi tätä tukahduttavaa ilmaa...
 
Tuo on kyllä totta, että äx-asento ja odottaa vaan iltaa että pääsee nukkumaan. Kai sitä aina toivoo, että huominen ois se parempi päivä. Salkkareitten jälkeen olo on jo ihan töttöröö :sleep002
 
kyllä täällä niin monella on jännittäviä aikoja ja saas nähädä kuinka monella täällä on jo sylissään sellainen pikkuinen "kesäkuinen" :Heartred
 
No on ensi viikolla ihan varppina jo muutama putkahtanut :Heartred Mä vissiin eniten myötäelän ihmisten tuntemuksia ja ihan ku aina välillä olis jotain menkkamaista jomotusta, tai: ihan ku se olis alempana, tai: ihan ku nyt muute kusettaski aiemaa enempi, tai: nyt muuten on selkkeesti vähä vannemainen kipu havaittavissa, tai: oliskohan TÄÄ nyt sellanen oikee supistus, tai: olikohan toi limatulppaa. Mut totuus on, et ei :happy118
 
Mulla on Tessa2012 ihan sama tilanne :) Supistuksia kyllä on, mutta ei ne satu vaikka kuinka pysähtyy oikein kuuntelemaan, että josko jossain tuntuisi. Ei tunnu :D. Eikä muitakaan oireita. Pitänee lohduttautua sillä, että voi vielä tehdä mitä haluaa ja kyllä se bebe ulos tulee ennen pitkää.
 
Mulla ei oo vielä mitään synnytystuntemuksia. Samallailla porskutetaan kuin esim. kuukausi sittenkin. :D Mulla ei varmaan synny vielä heinäkuunkaa puolella, vaan menee elokuulle. laskettuaika ois siis 19 päivä heinäkuuta. :D
Eikä erityisemmin oo mitään muitakaan tuntemuksia, että vauva ois laskeutunut tms.
Onhan tässä tosin vielä 5 ja puoli viikkoa aikaakin.
Niin ja tosiaan ei oo ollu edes supistuksia. ei niin mitään!
 
Voihan rähmä..Kirppikseltä ostin reunapehmusteen pinnikseen mut sepä ei oikein sovi tohon sänkyyn..ja taitaa osa kiinnitysnaruista puuttua.. :sad001 Jää lerpattamaan silleen ikävästi just päädyn kohalta. Prkl..ja sit se on kauheen matala..Ossaisko joku antaa vinkkiä mistä nettikaupasta vois tilata pikaseen paremman pehmusteen? Tai mistä ootte ite hommannu?
 
Reunapehmusteita oon ostanu kirpparilta, huuto.netistä ja nettiliikkeistä. Mm. Vauvatar myy ihanaa Stars reunapehmustetta, mutta hinta on mulle liikaa ja pehmusteita löytyy meiltä jo se 4-5 kpl.

Kyllä noissa reunapehmusteissa hinnat on noussu reippaasti reilun viiden vuoden aikana :O
 
34+0 pokspoks! Aurinko paistaa, ulkona on lämmin ja viimeisiä työ "tunteja" viedään! Enää tänään ja huomenna töitä, perjantaina sitten vaan aamulla tyhjentämään pöytä jne ja siitä sitten ennen puolta päivää kohti mammista! Ai että! Huomenna on vielä neuvola heti aamusta, niin ei edes huominen ole kokonainen päivä! Ihana, kun sai tehdä töitä loppuun asti (vaikka jo välissä huonolta tilanne näyttikin) niin on päivät menneet nopeasti, ja menee loputkin odotteluviikot sitten nopeasti, kun on kotona edelleen tekemistä :D Ihan loisto fiilis aloittaa äippäloma perjantaina, kun suoraan töistä pääsen sitten miestä vastaan! Viimeinkin saadaan perheen pää kotiin, piiitkän työreissun jälkeen! Saas nähdä, tunnistaako vaimokettaan edes enää, kun onhan tämä pallo jonnin verran kasvanut tässä menneinä ~7 vkona :Heartred
 
Vaihdan hiukan aihetta, mutta ajankohtaisiin "kuumotuksiin" tämäkin kai kuuluu :) En tiedä miten teillä muilla on petipuuhat sujuneet, mutta itselläni on viimeaikoina ollut hankaluuksia. Asentovaihtoehdot kun ovat vähissä, niin nyt ne vähätkin on käyneet hankalaksi. Viikkoja 33+6 ja ehkä noin parin viikon ajan on ollut tosi hankalaa jos itse olen päällä. Viikko sitten neuvolassa sanottiin että vauva on raivotarjonnassa, mutta ei ole vielä kiinnittynyt. Ilmeisesti pää kuitenkin painaa sen verran, että em. asento ei ole enää miellyttävä. Harmittaa, kun muuten kaikki olisi ok. Onhan sitä läheisyyttä toki muunkinlaista, mutta olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia ja onko ollut jotain hyviä kikkoja tällä saralla :D
 
Heipähei:)

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan :wink Olen pitkän aikaa seuraillut keskustelua taustalta, ja uskallauduin viimein kirjoittelemaan. Lähinnä siksi, koska foorumista on ollut itselle mieletön apu ja turva. Kaikkeen löytyy vastaus:).
Oma raskaus on edennyt mielestäni vaivattomasti, vaikka jotkin seikat toisin väittävätkin (raskausdiabetes ja perätila. Raskausviikoilla 35+5 mennään ja sf-mittaa on vähäiset 37cm. Lueskelin teidän mittoja, ja kyllä täällä ollaan siis todella korkealla:wink Olen aika pienikokoinen 152cm ja tuntuu että vauvan pää on todellakin tuossa rintojen välissä, heh heh. Maanantaina on äippäpolilla nyt sitten se käännösyritys ja synnytystapatutkimusta ihan jo tuon diabeteksenkin takia. En ole osannut jännittää koko asiaa, koska en todella tiedä mitä tuleman pitää? Mutta nyt on alkanut jännittää... kääntyykö se? kuinka iso se on? kumpi se on? joko se saattaa lähteä maanantaina sieltä tulemaan? mennäänkö sektioon vai mitä tapahtuu? saanko tietää koska hän sieltä oikeesti tulee ulos?. Pää on tosiaan aika täynnä kysymyksiä, mutta ei niinkään pelottavia :wink LA on tosiaan 12.7.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top