Suhwi, mulla menisi hermot tuollaisen anopin kanssa! Ihan mahtavaa että auttaa, mutta kyllä sen pitäisi tapahtua sun/teidän ehdoilla, eikä anopin. Mulla on loistoanoppi, joka asuu kahden tunnin automatkan päässä, eli tarpeeksi lähellä että pääsee tarvittaessa paikalle nopeasti, jos vaikka lapset sairastuu, mutta toisaalta ei hyppää kylässä koko aikaa :). Ja silloin kun on meillä, keskittyy poikiin, eli ei laita ruokaa (ellei erikseen pyydetä) eikä siivoa, mutta leikittää poikia aamusta iltaan. Se passaa mulle oikein hyvin, mä saan silloin sitten keskittyä kaikkeen muuhun. Mun vanhemmat asuvat vain noin 10km päässä, mutta eivät käy meillä niin usein, kun meidän isä ei jaksa "kyläillä", mutta sen sijaan ottavat poikia usein hoitoon/yökylään heille.
Ja Suhwi, onhan se tavallaan aika näppärää kun saa vaan kalenteriin laittaa vauvan syntymäpäivän :). Toisaalta ei ole sitä ihanaa & kamalaa jännittämistä, mikä oli vielä esikoisen kanssa, kun odotettiin että koska koska koska tulee lähtö (ja sitähän tosiaan silloin odotettiin, kun esikoinen syntyi 42+0). Helppoa on myös kun voi myös mun vanhemmille etukäteen sanoa, koska tarvitaan pojille hoitajat, etenkin näin kesäaikaan kun isovanhemmat asustavat pääosin mökillä 300km päässä.
Nyt alkaa kyllä itseäkin vähän jo vauvan tulo jännittämään. Meneekö sektio hyvin, millainen olo on itsellä taas jälkeenpäin? Se on kuitenkin niin iso leikkaus ja vaikka sen on jo kaksi kertaa kokenut, niin jännittää silti. Toivottavasti haava paranee hyvin eikä tulehdu ja maito nousisi hyvin. Ja miten arki kolmen lapsen kanssa pyörähtää käyntiin???? Etenkin kun itse olen ekat viikot toipilas.
Mutta nyt on ikkunat ja parveke pesty, eli ne mun vikat isot hommat jotka halusin saada hoidettua. Tänään aion vaan ottaa rennosti ja löhötä terassilla auringossa. Vauvalle pitäisi ehkä olla kaikki valmiina, en ainakaan kovasti puutteita enää keksi.
Rintapumppua en ole tällä kertaa ostanut valmiiksi. Ajattelin ensin odotella ja katsoa että minkälainen tyyppi sieltä tulee, en ole kovin hyvin saanut poikien kanssa pumpulle herumaan maitoa. Esikoinen sai alusta asti myös korviketta ja imetys loppuikin lyhyeen, kakkonen sen sijaan ei koskaan oppinut juomaan pullosta, vaan imetin sen 9kk. Maitoa riitti hyvin, mutta pumpattua en saanut kuin pieniä määriä (millä ei toisaalta ollut merkitystä, kun ei poitsu suostunut sitä pumpattua maitoa mistään juomaan).