38+2. Ei jaksais enää. Pinna on kireä, ku viulunkieli.
Mä en jotenki edes osaa tunnustella mikä on supistus ja mikä vauvan "jännittymistä". Ärsyttävää...Tosin mitäpä sillä väliä. Ei se sieltä suppareita jahtaamalla tuu ulos.
Oon alottanu ihan jäätävän turpoamisen tässä viimesten viikkojen kunniaksi. Sormet on kipeät nakit, jalkapöydät on pulleat ja naamakin jotenki ällöttävän pinkeä lukuunottamatta löysää kaksoisleukaa. Ehanaa.
Juhannuksena alavatsaa vihloi tosi lujaa ja huomasin mahan tipahtaneen huomattavan alas. Mitään ei silti tapahdu, ei millään saralla. Jos illalla vähän vatsaa vihlookin niin tuo nukkuminen/vaakatasoon kaatuminen tuntuu lopettavan kaikki vaivat. Pitäis olla onnellinen, ettei käy mihkään kipeetä, mutku MÄÄ TAHON JO VAUVANI KOTIIN!!!
Tää menee yliajalle sanokaa mun sanoneen...
No, ilmat on aurinkoiset, jotain kirkastusta näissäkin päivissä. Helle ei sinänsä mua oo haitannut, ku mökötän sisällä tuulettimen alla kummiskin. Aattelin aina olevani sellanen pullantuoksunen, hyväntuulinen äitimuori. Tää yheksän kuukautta on sen sijaan tehny musta ihan hirviön. Toivottavasti sinne laitokselle jää kymmenen liikakilon lisäksi huono asenne ja kärsimätön luonne.
Näitä tällasia hirviömorsian-sarjojahan on telkkari pullollaan. Miks kukaan ei tee sarjaa meistä viimesten viikkojen turvonneista tursakkeista, joiden ainoa elämäntehtävä on enää kytätä alapäänsä limaneritystä ja muutenki kiusata kanssaihmisiä jatkuvalla voivottelulla?! Se olis viihdyttävää realitya se.