Voi ** Nonnuli, mä olisin varmaan kyllä tuossa kohtaa räjähtänyt liitoksistani ja antanut miehen kuulla kunniansa!
Se ei todellakaan ole "jokaisen raskaana olevan unelma", että "pääsee" kahta viikkoa ennen laskettua jonnekin laivalle, kun tuhannen ihmistä on ympäripäissään, laiva keikkuu, itelle ei sovi mitkään vaatteet ja on kaikkein epämukavin olla, ja ihan vaan vessaankin kävely on jo maratonin tuntuinen! Eikä kyllä sen mukavampaa tosissaan ole varmasti jäädä yksin kotiinkaan nyhväämään ja pitämään peukkuja, ettei pikkuinen sitten juuri tuon reissun aikaan lähde tulemaan :/
PoksPoks 36+0! Täältä löytyy kans yks "hermovapaa" mamma.. Tokihan sitä jo pikku hiljaa odottaa, että tämä poika täältä maailmaan saadaan piakkoin, mutta kun nyt ystävällä meni ihan käynnistykseen asti pitkäksi, niin oon realistina ajatellut sen syntymän sinne elokuun puolelle ihan sovinnolla. Enpä ole siis edes "kuulostellut" kroppaa siinä toivossa, että tuo pikkuinen vielä tuloaan tekisi, joskin onhan meillä se 4 vkoa vielä laskettuunkin, että katsotaan, mikä purnaus on täältä sitten vielä edessä tuossa parin viikon päästä :D Muutoin on oikeinkin hyvä fiilis, varsinkin kun mies aloittaa tänään reilu 6 vkon lomat, ja hän on kotona ollessaan jaksanut kyllä pitää äärimmäisen hyvää huolta mun voinnista jne!:) Eilen sain jalkahoidon ja piiiiitkän jalkahieronnan ja AH, miten se helpotti jalkojen kiristystä!
Ainoa asia oikeestaan, mikä täällä aiheuttaa ennen aikaisia harmaita hiuksia on tää kroppa ja "rajoittuneisuus". Odotan kyllä niin sitä hetkeä, kun pääsee taas oikein hikijumppaamaan ja saa sen oman kroppansa takaisin. Pääsee sängystä sovinnolla ylös, ilman että ensin ottaa toiselta kyljeltä vauhtia ja keinuttaa itsensä toiselta ylös sängyn laitoihin tukien, saa puettua pikkuhousut ilman, että niitä täytyy roikottaa lähes maantasalla, että saa edes toisen jalan lahkeesta sisään ja saa hoidettua vessassa käynninkin taas alle 10 minuutin :D Onhan tämä masukin ihana, ja olen ihan nauttinut raskaana olemisesta, mut kyllä vaan täytyy sanoa, et superisti ahdistaa kun vaaka on siirtynyt uusille kymmenille ja tuntuu kuin olis joku kaksinkertaisen hiiva-annoksen nielaissut pullataikina, erityisesti näillä lähes +30- helteillä. No eipä tässä kauaa enää mene :)
Tänään ollaankin sitten miehen kanssa suuntaamassa Rock- festareille,saas nähdä, miten tämä mamma jakselee tuolla helteessä ravata lavalta toiselle ja kuinka turvonneet nämä makkarasormet ja pullanilkat ovat illalla, kun kotiin päästään. Ainakin on hyvä ilma ja seura ja musiikki parhain, leivotaan vielä viime metreillä tästä pikkupoitsusta rokkari :D