Melkoinen viikko ollut tässä ja tunnepuolella melkoista myllerrystä. Ei ole kyllä tehnyt mieli nähdä ketään ylimääräistä ja onneksi kukaan (edes anoppi) ei ole yrittäny tunkea käymään. Miehelle sanoinkin, että jos joku kysyy, että voiko tulla käymään, niin sanoo ettei saa tulla - tällä hetkellä kun jaksamista ei ole nähdä ketään ylimääräistä, kun pitäisi lähteä selittämään tilannetta. Tällai kirjoittaen on ihan mukavakin purkaa ajatuksia, mutta livenä se olisi jotenkin liian rasittavaa (en tiedä tajuatteko mitä tarkoitan, mutta kuitenkin :) ).
Eilen tosiaan itse pääsin kotiutumaan ja Taneli tosiaan jäi sitten osastolle tietysit edelleen. Oli hieman orpo olo lähteä siitä sairaalta miehen kanssa, kun nähnyt kun muut pääsee kantokopan kanssa kotiutumaan ja itse joutui lähtemään "tyhjin käsin". Ja oli jopa pelottavaa ajaa kotiin, kun oli olo niin pirun orpo siinä. Onneksi ilta oli lyhyt ja uni voitti, niin ei ehtinyt pahemmin mitään murehtia. Ja tänä aamuna sitten kun heräsi, niin lähti melkein heti sairaalalle takaisin.
Mutta Taneli siis voi olosuhteisiin nähden hyvin. Aluksi sai ylipainehoitoa (tai mikä se oikea termi onkaan), jossa ilmaa työnnetään keuhkoihin (ei siis lisähappea vaan ihan vain ilmaa). Sitä lähdettiin purkamaan, mutta sitten todettiin, että arvot hyppivät vähän liian paljon ja hän sai sitten sen sijaan happiviikset käyttöön. Lisäksi syke lähti pomppimaan vähän liikaa, joten aloittivat sydäntä stimuloivan lääkityksen, jotta sykkeet pysyvät paremmin korkealla ja tasaisempana. Oli reagoinut lääkitykseen hyvin, joten nyt myös happiviiksihoito on purettu. Tokihan jos tarvetta tulee, niin palataan takaisin - se ei tarkoita kuitenkaan, että mentäisiin huonompaan suuntaan, vaan tuossakin joudutaan vähän menemään periaatteella, että kokeillaan jotain ja katsotaan miten reagoi ja sitten tehdään muutoksia tarpeen mukaan. Ja sykkeiden laskut ym. johtuu lähinnä siitä, että keskushermosto ei ole täysin vielä kehittynyt. Kun esimerkiksi rentoutuu hyvin niin hieman kuin "unohtaa", että hengittämisen lisäksi pitää sillä sydämelläkin pumpata jne. Vähän vaikea selittää, mutta siis kuulemma aika normaalia tuon ikäisellä, ettei siitä tarvitse ihan niin paljon huolesta vaikka pahalta kuulostaakin. Ja tärkeintä on, että tiedän Tanelin olevan ihan hemmetin hyvissä käsissä siellä ja todella tarkan seurannan alla, niin on luottavainen olo, että kaveri on hyvissä käsissä. Ja täytyy nostaa kyllä hattua meidän terveydenhuoltojärjestelmälle - en edes uskalla ajatella, kuinka paljon tuo teho hoito tulee maksamaan. Siellä kun esimerkiksi teholla jokaiselle lapselle oma henk.koht. hoitaja 24/7.
Mutta siis päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja hyvältä kuitenkin näyttää. Ja tosiaan kengurointia tuolla saa onneksi tehdä niin se on ihanaa. Eihän se ole sen ihmeempää kuin se, että poitsu on rinnalla siinä nukkumassa pitkän pätkän, mutta sekin on tosi paljon. Ja onhan se ihanaa, kun välillä heräilee ja pälyilee niillä nappisilmillään ja tarketuu pikkurilliin tiukasti (refleksihän se on, mutta on se silti ihanaa). Ja tuolla tehollakin kuitenkin melko normisti pääsee käsittelemään pikkuista ja ehdottomasti siihen kannustetaan, jotta oppii käsittelemään vauvaa. On sitä niin itse kuin mieskin jo kakkavaippoja päässyt vaihtamaan :) Ja on se uskomatonta, miten noin pienestä miehestä voi tulla niin paljon kakkaa :) ! Ja varsinkin, kun kerta-annos maitoa on vain 24ml tällä hetkellä! Mutta sitäkin jo päästy nostamaan, kun 15ml:stä lähdettiin :) Ja kiva kun edes osan annoksesta pystyy itse antamaan ja kiitos niille äideille, jotka luovuttavat maitoa, niin korvikkeilla ei mennä vaan ihan aitoa äidinmaitoa nuo annokset ovat - osa minulta, osa luovuttajalta. Huomenna pitäisi päästä sitten Tanelia kylvettämäänkin. Iiks! :)
Niin ja Taneli ei ole oikea nimi, hätäkastetta ei tarvinnut onneksi antaa (eikä ole annettu, joten koen senkin lupaavana merkkinä) vaan lähinnä harjoitusnimi. Tosin mies totesi, että se olisi työnimi, niin siihen hihittelin, että ei se enää työnimi voi olla, kun poitsu on jo pihalla, mutta käytetään harjoittelunimenä sitä :) Mies siis tuon Taneli nimen poitsulle antoi. Oikea nimikin on kyllä jo päätetty, mutta se on tietysti vielä salaisuus :)
Ainakaan näin kivasti kun nytten! :)
Leikattuja ovat molemmat mut ihan ihme liituajia niistä on parina edellisenä kesänäkin tullu. Mää sit tiiä kun tässä järven rannalla asutaan, kun tulee noita kesäasukkeja et mitenkä paljon esim kalastavat ja jättävät tuonne saataville... huoh. no..eiköhän ne sieltä taas ilmesty jossain vaiheessa.. 
pelottaa nää liitoskivutkin että miten paljon ne pahenee jos mennään alatiesynnytykseen.....
ei millään raaskis enää ostaa mitään äippävaatetta ku enää kuitenki nii vähän aikaa jälellä.... en sitte tiijä pitääkö mun kuitenki hypätä autoo ja ajaa ouluun ton ipana kaa vaikka viikoksi ni sais tuo ipanaki vähän jotain poikkeavaa tekemistä ja seuraa enemmän. Nyt sillä ei oo ku äiti seurana päivästä toiseen ja iskä iltaisin ku tulee töistä ja tietty vkonloppuisin.... mummokin lähtee mökille koko kesäksi