Kesäkuun kommellukset

Meillä vietettiin juhannus ilta mun vanhemmilla ja yö/tää aamu päivystyksessä :sad001 Miehen kimppuun käytiin kylällä ja kolme hammasta meni ja tikkiä päässä.. että sellanen juhannus :sad001 Vähän meinas väsyttää puolen tunnin yöunilla ajella tuolla ympäri kylää, mutta pojan sain nukahtamaan kun kolmeen asti rissas masuaan :sad001 Onneks saatiin poika hoitoon muutamaks tunniks että saatiin edes hetki nukkua, kun tota isäntää pitää kans herätellä parin tunnin välein ni ois menny aika mahdottomaks :confused: Vähän rupee nyt huumori loppumaan ja tilanne vaatii nyt vähän enemmän keskustelua kun yleensä:mad: Olen niin vihanen että ei saa edes kuvailtua... :sad001 Onneks tuo oma päivänsäde saa jaksamaan nää kaikki kommellukset:Heartred
 
Ohhoh ///e\\\, mun tutun miehen kimppuun oli myös käyty eilen! tikit päässä, ruhjeita kropassa ja lievä aivotärähdys. Ihme porukkaa ollu liikkeellä :mad:
 
Niin ja meidän juhannus oli ehkä tylsin ikinä. Kavereita tuli muutama kylään ja grillailtiin ja vietettiin aikaa, että ei sinänsä mitään vikaa, mutta kun joka muu juhannus tehty kaikkea hauskaa niin nyt tosiaan mentiin tytön ehdoilla. Mimmi jaksoki seurustella porukan kanssa koko illan ihan kello kolmesta ilta kymmeneen asti ennen ku nukahti! Tänään ollaanki "hieman" väsynyttä tyttöä :rolleyes:
 
Voiko olla mahdollista, että 2,5 kuukauden ikäinen vauva vierastaa?!? Ainoastaan äidin syli kelpaa, muissa huudetaan suoraa huutoa.

Muoks.. Piti mennä vauvojen puuhiin....
 
no huh onpa ollu aggressiivista porukkaa tosiaan liikkeellä :eek: !
 
Musta kans välillä tuntuu siltä, et vauva rauhoittuu vain mun sylissä. Just niinku EN halunnut käyvän.
 
Juhannus meni oikein mukavasti, aattona oltiin ystävien luona grillaamassa ja sitten kävimme juhannusjuhlissa katsomassa mitä siellä tapahtuu. Mä olin selvinpäin. Kotiin tultii yöksi ja otettiin vielä pienet päivätorkutkin. Sitten takaisin samaisille ystäville grillailemaan ja syömään mansikkakakkua ym. Ajeltiin illalla kuuntelemaan yhtä bändiä juhannustansseihin. Join pari lasillista punaviiniä ja olin pumpannut omat maidot vauvalle valmiiksi. Ajokunnossa olin jo heti illemmalla, mutta mies ajeli kotiin kun sovittiin niin, ettei hän juo.

Tänään onkin sitten armoton väsymys ja käydään vielä syntymäpäivillä.
 
muistelisin mytty, että meidän keskimmäinen poika vierasti mun äitiä tosi pienenä, en nyt muista tarkalleen ikää, mutta ihan muutaman kuukauden ikäinen hän oli. ei voitu mun vanhemmille viedä molempia poikia hoitoon, kun poika oikeastaan vain itki sen ajan mitä olivat siellä hoidossa. ja samoin jos he tulivat käymään ja äiti otti hänet syliin. en sitten tiedä mikä siinä oli, että just mun äitiä poika pelkäsi...
 
Me oltiin viettämässä juhannusta maalla kaveriporukan kanssa, onneks vauvoja oli siellä muillakin ni ei ollu ihan orpo olo selvinpäin. Ite tosiaan sairastuin ihan järkyttävään flunssaan, joten ei menny ihan suunnitelmien mukaan juhannus. Heti kun vauvan sain unille illalla, oli pakko kömpiä ite perässä kun olo oli niin hirveä ja tosiaan kun sitä unta ei muutenkaan meidän taloudessa nykyään yhtään saa. Ja lisäksi kun toi vauveli heräilee vähän väliä, ei siitä ois tullu mitään et oisin jättäny hänet itkuhälyttimen kanssa nukkumaan ja ite saanu kärppänä olla koko ajan hälyttimen kanssa. Vähän mälsää oli kyllä, kun muut lähti saunaan ja nuotiolle istumaan iltaa, mä olin nukkumassa... Krapulaisen miehen sit herätin aamulla pojan kanssa ylös, että ite ois saanu nukkua. Mut enhän mä sit enää tietenkään aamulla mitään pystyny nukkumaan. Mut oli silti ihana juhannnus, kun on noin ihana poika juhannusseurana :)
 
Ekaa kertaa jumpassa eilen! Oli tosi kivaa, sain jumppahimon :) Harrastan koiriemme kanssa agilityä, niin niissä treeneissä on kyllä tullut juostua ja hikoiltua jo toukokuun alusta. Mutta agilityn kuitenkin lasken vaunulenkkien kanssa samaan hyötyliikuntaan. Josko huomenna uskaltautuisin bodypumppiin! Huomaa kyllä, että erityisesti lihaskunto on rempallaan, peruskunto on jo nyt lähtenyt selvään nousuun vaunulenkeillä + koirien kanssa touhutessa. Työnsarkaa riittää :D
 
enpä olisi uskonut silloin kun esikoinen oli ihan pieni vauva, että voisin joskus näin nauttia kun pääsen vauvan kanssa kärryttelemään! :grin silloin haikaili, että pääsisi yksin edes joskus lenkkeilemään, niin nyt kyllä tuntui niin kuin olisin yksin ollut liikenteessä kun oli vain vauva mukana vaunuissa! :grin vanhemmat pojat ovat mummulassa yökylässä. :) tulipa kierrettyä 10,5km lenkki, josta juoksinkin pari kilometriä. :)
kyllä piristi!
 
^ ainoa "pilaava" tekijä mun lenkissä oli yksi irto koira, joka juoksi yhden talon pihalta mun luo. vaikka meillä itselläkin on koira, niin silti pelkään kuollakseni vapaana olevia koiria... minusta tuntui, että mun jalat ei kanna kun se koira oli parin metrin päässä ja tuli kiertämään mua ja vaunuja. koitin vain rauhallisesti kävellä eteenpäin, mun sydän hakkas ja kylmät väreet meni ja toivoin vain, että se koira tottelisi emäntäänsä, joka huuteli sille pihalta... onneksi se koira sitten palasi takaisin pihallensa, eikä se edes haukkunut tai mitään, tuli vain meitä katsomaan.

silloin kun esikoinen oli ihan pieni ja menin sen kanssa vaunuilla kotiin päin yhtä pikku tietä, jonka varrella on muutama talo. yhden talon pihalta juoksi sitten kaksi isoa koiraa hampaat irvessä haukkuen ja muristen meitä kohti. hetken jo luulin, että ne jäävät sinne pihan puolelle vain haukkumaan, mutta sitten kun olin talon liittymän kohdalla, nekin paukkasivat tielle ja kiersivät meitä muristen ja haukkuen. en oo varmaan ikään pelännyt niin paljon kuin silloin, multa pääsi ihan itku. toinen koira näykki mun housuja pohkeesta ja pelkäsin, että ne pian tukkivat vaunuihin kun olivat niin isoja koiria ja ne seurasivat meitä varmaan 200m ennen kuin palasivat takaisin kotiinsa...
kun kerroin anopille ja appiukolle jutusta, he olivat huvikseen ajaneet autolla sitä tietä. samat koirat olivat juosseet heidänkin tykö ja koittaneet hyppiä ikkunoita vasten. anoppi sanoikin, ettei hän yhtään ihmetellyt miks multa pääsi itku kun ne koirat olivat koittaneet autoonkin tukkia...
en uskaltanut pariin vuoteen mennä sitä reittiä, vaikka tiesin että asukkaat olivat muuttaneet pian sen tapahtuman jälkeen pois...
 
Kuulostaa inhottavalta murisevat koirat. Mun mielestä on kivaa jos koirat tulevat tervehtimään, mutta yleisoletus silloin on, että ne on kilttejä.

///e\\\ , onko sun mies jo toipumaan päin siitä pahoinpitelystä?

Mä olin tänään kampaajalla, anoppi ja appiukko lapsenvahteina. Reissussa meni reilu 2,5, tää on nyt pisin aika jonka mä oon ollut erossa vauvasta. Vaikka aamun aikataulu menikin ihan plörinäksi, ryhtyi vauva huutamaan vasta 5 min ennen kun tulin! Jess! Pumppaamisesta ei tullut aamulla mitään, jotenka olin helpottunut ettei tarvinnut heidän vauvaa syöttää.
 
Säikähdyksellä selvittiin. Yks hammas lähti juurineen ja yks katkes, otsassa tikkejä ja naama muutenkin vähän ruvella. Onneks ei murtumia missään kun olivat potkineetkin :confused: Onneks poikakaan ei pelkää ku isi näyttää aika hurjalta :rolleyes: kiitos kysymästä vaan :) Hauska vaan käydä yhdessä kaupassa kun ihmiset kattoo et ihanku mä olisin sen mätkiny :grin
 
Aijai, mut onneks ei murtumia tai mitään aivovuotoja kun on potkineet! Ihmiset varmasti tuijottaa!
 
Mua harmittaa se että noita vauvauinteja ei ainakaan tampereella järjestetä tarpeeks. Hakijoita on paljon ja arpapeliähän se on että pääseekö mukaan... Mä niin haluisin päästä tytön kanssa sinne!
 
Vauvauinti ois kyllä kiva koko perheen harrastus ja muskari sit meidän kahden. Kesällä taukoa näistä, syksymmällä sitten ilmoittautumaan, toivottavasti mahtuu mukaan.
 
Siinä mielessä on kyllä hyvä asua pienellä paikkakunnalla. Meillä se oli ilmoittautumisella ok. Tosin se maksaa 15e per kerta. Huh!

Lisäksi ajattelin mennä äiti-lapsi jumppaan, tulee sitten kaksi juttua per viikko. :)

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Käyn siis tuolta toukokuisista täällä lukemassa. :D

Meni vähän ohi kun on samat naamat kirjoittelemassa.

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top