Kesäkuun kälätykset!

mulla esikoiselta ei ollu radia ja syntyi 3750g reilu viikkoa ennen la:ta, junnusta oli ruokavaliohoitoinen radi jonka heitin plörinäksi loppuraskaudesta eikä arvot nousseet ja junnu syntyi päivän yli la:n ja 3910g painoisena, nyt kanssa koetan kiinnittää sokereihin/hiilareihin huomiota etten kovin paljoa niitä söis että vauvan paino pysyisi tuossa alle 4kg:n
 
Mul ei oo kummassakaa ollu radia, esikko syntyi 41+2 ja paino 3995g 52cm ja nuorempi synty 41+1 ja paino 4040g 51cm. Nuoremmalla oli vielä todella leveät hartiat, musta itestä tuntu et mahtu just ja just tulemaa vaik liukkaasti tuliki. Nuorempi tytöistä on muutenkin tanakkarakenteisempi, leveäkasvosempi ja isopäisempi kuin esikoinen. Esikoinen on kuitenkin neuvolakorttien perusteella ollu aina vähän pitempi ja painavampi. Tosin nuoremmalla tuntuu nyt olevan joku kasvuvaihe ja painoa on ainaki tullu kivasti lisää :) Mä toivon, et tää kolmas olis vähän pienempi ku nuorempi tytöistä, olis mukavampi synnyttää, isompi ei anakaa tarvis olla :grin
 
Mulla ei myöskään ole ollut radia, ja tytöt olivat syntyessään 4010 g ja 53 cm ja 3945 g ja 50 cm. Eka syntyi 40+6 ja nuorempi 40+1, eli eivät olleet yliaikaisiakaan. Olemme miehen kanssa molemmat sellaisia keskikokoisia ihmisiä, mutta jostain syystä molemmat lapset olivat syntyessään isoja. Nyt 7- ja 9- vuotiaina tytöt ovat kaikin puolin keskikokoisia :) Luulen että tämäkin vauva tulee olemaan oikein potra syntyessään, mutta kokemuksesta tiedän myös, että tulen selviämään siitä :)
 
Mun esikoinen syntyi 41+4 ja hän oli 4 340g ja 53cm ja minulla ei siis ollut raskausdiabetes. Itse olen 170cm pitkä ja normaalipainoinen. Ja minä ja mun veljet oltiin myös saman kokoisia joten se kulkee varmaan meidän geeneissä. Ja minulla oli siis ihan normaali alatiesynnytys joka kesti 6 tuntia ja ponnistusvaihe vaan 15 min :) joten vaikka vauva on iso niin ei se automaattisesti tarkoita että olisi diabetes tai että on syönyt väärin :)
 
Mulla on sellai tunne ettei tää vauva ole jostain syystä oikeessa paikassa tai paremminkin että ois tuulimuna. Pahoinvointia on, mutta eihän se sitä takaa että kaikki olisi hyvin. Jäänyt kirjoittelut tänne vähemmälle, kun olen vaan niin epäuskoinen koko hommasta. Tämä vauva on paljon toivottu, mutta ensimmäisenä tuli niin epätodellinen olo kun tein plussa testin. No tällä viikolla ultra niin siellähän se sitten selviää.
 
Jaksamista Lara piinaaviin päiviin..toivotaan, että saisit kuitenkin ultrasta hyviä uutisia :smiley-angelic003
 
Mulla on sellai tunne ettei tää vauva ole jostain syystä oikeessa paikassa tai paremminkin että ois tuulimuna. Pahoinvointia on, mutta eihän se sitä takaa että kaikki olisi hyvin. Jäänyt kirjoittelut tänne vähemmälle, kun olen vaan niin epäuskoinen koko hommasta. Tämä vauva on paljon toivottu, mutta ensimmäisenä tuli niin epätodellinen olo kun tein plussa testin. No tällä viikolla ultra niin siellähän se sitten selviää.


Lara, mulla oli kans tästä raskaudesta sama fiilis. Mulla oli runsas alkuraskauden vuoto sillo ku plussasin ja aluks olin varma kemiallisesta, sit tuulimunasta ja ku ar-ultrassa kävin nii sit sen jälkee vaa siitä et kesken menee. En jotenki vaa voinu uskoa ja se vuotokin teki pessimistiseksi. Nyt rv 10 alkaa helpottaa kun sydänäänet kuullut, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa ne eri pelot.. Mitä jos np-ultrassa kaikki ei oo hyvin ja menetän tän vauvan silti ym. Ja niiden pelkojen tilalle tulee uudet pelot taas..... Jatkuvaa pelkäämistä ja stressaamista tää vaan toisilla on, itse oon vaan semmonen :sad001 Tsemppiä ajatuksien kanssa, meitä on muitakin :Heartred
 
Diadem mulla kanssa just samanlainen tunne että aina tulee uusi pelko toisen tilalle. Oli ensimmäisessä raskaudessa kai ihan sama juttu rakenneultraan asti. Sitten alko helpottaa. Kun on vaan luonteeltaas pessimisti.
 
Diadem mulla kanssa just samanlainen tunne että aina tulee uusi pelko toisen tilalle. Oli ensimmäisessä raskaudessa kai ihan sama juttu rakenneultraan asti. Sitten alko helpottaa. Kun on vaan luonteeltaas pessimisti.


Joo ja mulla ei ees siiheb helpottanut vaan sit alko pelko kohtukuolemasta: mitä jos yhtäkkii lapsivedet menee tai napanuora tukehduttaa tai istukka irtoo.. Ajattelin että tokan kaa ei ois niin hermoheikko mutta kyllä tässä on samoja pelkoja ollut kun esikoisestakin :D ja mulla ei helpota muiden "älä ajattele vaan nauti" ja "todennäköisyys siihen on tosi pieni" tyyliset kannustelut, kun tää vaan on omasta pääkopasta kiinni :/
 
Niin ei se välttämättä mitään tarkota se diabeteskaan :) mun mies on ollut 4.5 kg..vaikka ei nyt kyllä ole mitenkään hirveän isokokoinen :) eli en tiiä..jos mun vauvat ois yli 4kg niin sit vois ehkä alkaa jo miettiä syytä. Mutta toistaiseksi en jaksa ressata asiasta :)
Mua kans välillä pelottaa. Ja vaikka tää on kolmas niin pelkään ehkä vielä enemmän kun ajattelen että voiko käydä kolmatta kertaa yhtä hyvin että menee loppuun asti ja on terve yms..mutta onhan monilla enemmänkin hyvin menneitä raskauksia ja kaikki lapset terveitä, niin ehkä sekin pelko on turha. Ultrassa selviää muutaman viikon päästä. Huomenna eka neuvola :)
 
Nostetaan tätäkin ketjua. Mulla on nyt ollut kunnon flunssa viikon verran melkein. Kuumetta ei ole ollut enää kahteen päivään, mutta limaa senkin edestä. Yöllä en saa nukuttua kun kurkkua kutittaa koko ajan jos ei ole imeskelemässä tauotta mynthonia. Eikä aina sekään auta. Väsyttää ihan sikana kun herää aina kun mynthoni loppuu suusta. Eikä tee kauheen hyvää hampaillekaan. Olisiko siis kikka kolmosia millä saa tämän kauhean kurkun kutituksen loppumaan? Hyviä neuvoja otan vastaan. Ei kutita silloin kun istun, mutta heti kun käyn maaten... ärsyttävää!!!!

Ja toinen tuskailun aihe tämä aamuinen pahoinvointi. On ollut jo varmaan kuukauden etovaa oloa ja aamulla en meinaa saada mitään aikaiseksi. Pakko saada kun on tuo esikoinen 1 v. Hyvä kun selviän muksun syöttämisestä niin on jo heittäydyttävä sohvalle. Käy sääliks esikoista kun itse tekee vaan kuolemaa sohvalla eikä jaksa leikkiä. No onneks muksu osaa leikkiä ittekseenkin. Mutta kun aamulla olis syötävä itekin, mutta kun en saa vaan alas. Pakko makoilla tovi sohvalla ja tasoitella oloa. No tänäaamuna sitten viimeinen niitti oli tämä lima kurkussa ja se kun avasin kahvipurkin kannen. Oli pakko mennä ykäämään vessaan ja samalla tulee pissat housuun/vessan lattialle kun oksentaa niin rajusti. Niin nöyryyttävää. Onneks on vessan lattia helppo putsata. Mutta kai tämän asian pointti oli että vois noi lantionpohjan lihakset olla paremmassakin kunnossa. Muistakaa jumppailla!! :D
 
Lara88 mul tulee kans pissat housuu jos joutuu rajusti oksentamaa, mä niin tiedän sun tunteen :Heartred Ja en osaa siin kurkun kutinaskaa auttaa, ku itellä on siihen sama "lääke" eli mynthonit suuhun koko yöks. Ja mul ne pitää olla viel ne sokerilliset mynthonit, ku sokerittomista jää tosi ällöttävä kalvo suuhun. Joskus käytin joitai apteekista saatavia pastilleja kurkun kutinaa, ne siis lähinnä desinfioi nielua ja suuta. Silloin mulle väitettii et ei sais käyttää raskaana, mut nyt luin tuoteselosteesta, että saa käyttää :happy: http://www.apteekkituotteet.fi/Bafucin-Mint eli siis Bafusin Mint. Tais olla myös toinen makuvaihtoehto, mut toi oli must hyvä. Sitä siis kannattaa kokeilla. Se myös lievästi puuduttaa, jos kurkku on kipeä :)
 
Bettie kiitos vinkeistä. Mää ostin kanssa nimenomaan niitä sokerillisia versioita mynthonista, kun sokerittomissa on makeutusaineita ja itse koen ne huonompina raskauden kannalta kuin pienen määrän oikeaa sokeria. Vaikka väitetäänkin ettei aspartaami ole pahasta raskausaikana, niin olen eri mieltä. Mutta jokainen tavallaan. Jää noista sokeri versioistakin kakan maku suuhun, mutta se on vaan kestettävä xD
 
Mua kans ärsyttää ku noita keinotekosia makeutusaineita tungetaa joka paikkaa, ja ku ne ei oo terveellisiä kuitenkaan. Must xylitolin käyttöä vois hyvin lisätä, se on luonnollinen ja terveellisempi kuin moni muu.
 
Ostin bafuciniä, kun tuota toista ei löytynyt apteekista. Oisin ostanut vaikka molempia jos ois vaan ollut. On sen verran ärsyttävää tuo kurkun kutina yöllä.
 
Takaisin
Top