No voehan mamma-Maarinen siellä! Kurja isukki, kun tollain mukatärkeillä asioilla häiriköi sun tuikitärkeää sosiaalista elämääsi meidänkaa! Höh! (Mutta nom. Savukalaa! <3)
Ja juu, on tuo ipana kasvanut ihan juurikin niiden odotustensa mukaisesti. Hiljaa ja ylpeänä hymistelen sille itsekseni, mutta välillä kun vieraat ihmiset hämmästelee sen pituutta, tulee sellainen "aaargh" olo, nykyään jo tottunut, että kun joku kysyy Joonan ikää, sitä seuraa usein seuraavanlainen keskustelu "Joo, tää on tällainen suuremman kaliiberin kundi" "No kyllähän kun tuota tarkkailee, niin sitten juu näkee, että ei olekaan kyse niin vanhasta lapsesta kuin luulin"... ja sitten vielä vastapuoli koittaa tarjota luulolleen jotain muuta selitystä kuin fyysinen koko, paras oli eräs täti joka sitten rupesi jotain Joonan hiuksista puhumaan... hahhaah, Joonalla kun vielä on ainakin omasta mielestä tollanen aika vauvatukka, hitaasti ja varmasti paksuuntuva ja pituutta ottava haituvapää!
Kiva kun Maarinen valaisit myös lääkärineuvolan tapahtumia! Joo, aika turhalta tosiaan kuulostaa, että miks ei ois voinut olla perinteiseen tapaan siihen samaan syssyyn... noh, mennään nyt sitten elokuussa.
Huh, meillä koettiin taas tänään kyllä ihan mahdoton, ja täysin mielestäni puhtaasti uhmakohtaus! Jätkä tais suuttua ensin siitä, että mä lähdin saattamaan kylään piipahtanutta ystävääni ja vauvaansa autolle, ja ipana jäi isin kanssa sisään. Vielä mun tultua muutaman minuutin päästä, täällä jätkä vaan huus ja raivosi, ihan puhtaat itkupotkut oli menossa. Sitten kun mä tulin, niin se keksi, että oiskin pitänyt saada tuolta isin hyllyltä yks sellainen koristeauto (jonka se yks päivä kävi ite hyllystä hakemassa, mä erehdyksissäni annoin sen sit leikkiä sillä ja eiköhän tuo ipana saanu siitä renkaat irti ja tuulilasin rikki ja toinen takavalokin jäi siltä kerralta odottamaan takasliimausta, ups!), mikä on nostettu nyt sitten korkeammalle juurikin siitä syystä, että tää pikkupaviaani ei sitä kävis sieltä omin lupineen hakemassa. Jätkä koitti repiä tosta avomallisesta hyllystä parilla alimmalla hyllylevyllä olevia koreja alas, että ois päässyt kiipeämään sinne! Kielsin ja ei onnistunut, joten tää jätkä päätti, että se 2cm, mitä hyllynreunaa on näkyvillä korin eessä on aivan riittävä kiipeämiseen... Onneks sain kiinni, kun ekaa kertaa ote lipes apinalla! Siitähän se suuttui vielä lisää ja yritti uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, samalla kirkuen pää punaisena ja itku jo sellaiseksi itkun ja naurun sekaiseksi ihme kihertämiseksi... puol tuntia mä sitä kattelin (tosin välissä kävin jo kertaalleen nostamassa sen syliin ja yritin pitää kiinni, että rauhottuisi, tuloksetta), sitten koppasin jätkän kainaloon ja vein omaan sänkyynsä rauhoittumaan. Annoin jopa tutin ja pupun, jotta ois voinut vähän vaikka kölliä vaaka-asennossa, vaan eiii, tää repii ja puree tuttia, koittaa kiivetä pois pinnasängystään ja huutaa ja riehuu kuin raivotautinen! Itse istuin vieressä ja koitin hyssytellä ja rauhoitella sanallisesti, ensimmäisen muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen otin sen sitten syliin ja vihdoin se rauhottui lempparipaikalleen nojatuolille katellen ikkunasta sitten ulos. Että täytyy kyllä sanoa, että vallan kovapäinen pikkujätkä, ja jos tää ei ollut sellainen oikein klassinen uhmakohtaus, niin ei sitten mikään :D Ja esimakua tästä oli siis jo neuvolasta palatessa, mutta sillon vaan köytettiin tuo rattaisiin kiinni ja jätkä ujels ja raivos sen kotimatkan verran, kunnes kotipihan hiekkalaatikolla rauhoittui ;)
Nyt sitä tässä sitten vaan miettii, että mitäs rajoituskeinoja tässä nyt pitäis keksiä? Naamakirjassa puhuivat, että jo näitäkin pienemmillä, just vuoden ja piirun päälle täyttävillä käyttävät noita jäähyjä, mutta mä en jotenkin vielä oikein usko, että se olis ratkaisu? Ensinnäkään tuo ei tasan pysyis paikallaan, mutta ei varmasti myöskään osais vielä yhdistää sitä jäähyä siihen syyhyn? Mitä keinoja teillä muilla on? Tai ollut vanhempien lasten kanssa käytössä tässä iässä?
--
Ja juu, piti vielä huikata sille Miian äiskälle, että välitäpä tyttärellesi onnittelut opiskelupaikasta! :) Ei oo ihan läpihuutojuttu päästä opiskelemaan haluamaansa! Korusuunnittelijan homma kuulostaa ihanalta!