Ei malttas olla kertomatta kaikille
Oon kertonu miehelle (tietty
) ja yhdelle ystävälle, joka synnyttää myös esikoisensa ihan pian, joten sieltä saa vertaistukea. Muutama muukin ystävä tietää yrityksestä, joten heille varmaan kerron, kun nähdään ihan kasvokkain. Muille ajattelin kertoa vasta sitten sen viikon 12 ultran (=np-ultra?) jälkeen. Haluan vaan laskea sen ultrakuvan isovanhempien eteen ja katsoa mitä tapahtuu
Koskaan ei ole onneksi lapsiasiasta huomauteltu tai painostettu, mutta tiedän että toive on kova. On täällä myös kaikenmaailman mummi- ja vaarimukeja mietitty, mutta siihen maaliskuun loppuun ei oikein osu mitään sopivaa juhlapäivää lahjojen antamiselle. Töissä kerron varmaan samassa vaiheessa, että ehtivät varautua mun lähtöön ajoissa. Facebookiin asiasta laitetaan varmaan vasta syntymän jälkeen. Mikä on muiden some-strategia?
Fifu, noi on kyllä vaikeita tilanteita
Itsekin olen joskus pahoittanut mieleni toisten uutisista, kun on niin kovasti toivonut samaa itselleen. Mutta kyllähän sen itsekin tietää, että se on ihan hullua ja suru on mennyt aina pian ohi. Sen jälkeen pystyy olemaan aidosti iloinen ystävän puolesta. Se on vaan se ensireaktio.