Kertominen

Elma Auroora

Vauhtiin päässyt keskustelija
Syysmammat 2017
Me ollaan kerrottu lähimmille ystäville. Lisäksi mun pikkusisko tietää. Vanhemmille ja muilleperheenjäsenille kerrotaan sitten kun on ultrakuva kädessä, se kehystetään tai jotain, mietittiin t-paitojenkin teettämistä :D Kaukaisemmat kaverit saa sitten tietää kun nämä lähi-ihmiset on ensin saanut tietää ja varmaan "luontaisesti" kun mahan koon ihmettely ei enää mee turvotus-selittelyllä :D
 
Mä oon kertonu ainostaan mun parhaimmalle kaverille. Kelleen muulle ei aijota kertoa ennen ekaa ultraa. :D Nähtäväksi jää miten hyvin pysytään olee hehkuttamatta. :D
 
Mä olen kerinnyt jo lähimmille ystäville kertoa.
Luultavasti kerrotaan tästä aiemmin perheillekin jos jotain kerrottavaa on. Kävi miten kävi. Ovatpa sitten tukena.

Esikoisesta kerrottiin vasta joskus rv 15!
 
Me ei kerrota kellekään ennen kuin sitten eka virallinen (NP) ultra takana niin ollaan varvemmilla vesillä. Ihan johtuen omasta taustastani mm. Yksi kkm ja ku takana..
 
Mä oon kertonu vain työjuttujen takia kysyäkseni neuvoa ku olin keskustelemassa palkkatuesta ja sitten sille pomolle jonka paikkaan olin menossa töihin, että mitä hän meinaa kun työssä on omat riskinsä ja voi olla että joutuisin lopettaa työni aikaisemmin jos vatsa alkaa olemaan tiellä... mut ei muille.

Koko ajan tekis mieli...koko ajan mietin uskallanko ja hirveä tarvr olis puhua jollekkin. Mut onneks on tää foorumi.
 
Mä oon kertonu vasta (luonnollisesti) mun miehelle ja äitille. Pitää suunnitella miten järkyttää muut ihmiset :D
 
Ohhoh, tää kyllä stressaa. :nailbiting: Me ei olla edes koiranpennusta kerrottu kovin monelle. Joka tuli pari viikkoa sitten. Ja sit pitäis vielä kertoa, että btw meille tulee myös vauva. Moni tulee pitämään meitä varmaan hulluina. :woot:
 
Nyt kerroin tänään yhelle ystävämiehelle johon tiedän voivani luottaa ja miehen veljen vaimolle, joka on mulle hyvä ystävä. Sitä kautta mieheni tapasinkin :p tosin hän saa luvan esittää yllättynyttä kun kerrotaan sitten "virallisesti" :woot::angel4
 
Itselläni on ainoastaan yksi hyvä ystävä jolla raskaus-asiat on ajankohtaisia. Mä niin palaisin halusta päästä kertomaan hänelle meidän "tilanteesta". Me nähdään ens viikolla, ja seuraava livenä näkeminen voi olla vasta silloin kun ei asiaa peitellä enää voi (välimatka).
Kasvotusten tietenkin haluaisin kertoa, mutta sitten tämä ongelma... heillä yritystä jo kauan takana. Pelottaa ystävän reaktio, kun meille tämä kuitenkin tuli ns. yrittämättä (ei yritetty sen kummemmin, ajateltiin et tulee sitten kun on tarkoitettu). Onko muilla ollu tälläistä tilannetta ja onko jotain vinkkejä (missä vaiheessa kertoa)?
Aivan alussahan tässä ollaan, mutta jos jotain sattuu niin kyllä sen haluaisin tämän ystävän kanssa kuitenkin jakaa, niinku tämän koko asian. Mutta sitten pelkään että pahoitan hänen mielen, stressaan häntä, haluaako hän tietää jne..
 
Fifu noi on tosi vaikeita juttuja. Ite oon semmonen etten ajattele muiden raskauden olevan mitenkään multa pois.
Meillä oli semmonen hassu tilanne, että viime syksynä minä ja veljen vaimo oltiin samaan aikaan raskaana. Mulla selvisi tosiaan se tuulimuna ja veljen vaimolla joku kehityshärö ja kesken sit sekin.
No sit melkeen samaan aikaan ku me vasta toivuttiin, selvis et veljen vanhin (kasvatti)tytär oli tietämättään ja pillereistä huolimatta jo raskauden puolivälissä.
Veljen vaimo (ei ole siis tämän tytön äiti) otti asian tosi raskaasti... ehkä vähän jopa vittuiluna kun itse taas olin iloinen veljenlikan puolesta.

Meitä on niin moneen junaan, eikä ne tunteet aina mene niinkuin olisi järkevää, mut kaikille ne tunteet sallittakoon ja yleensä noista toipuu ja saa käsiteltyä asiat parhainpäin vaikka hetken olisikin paha mieli.

Kerro rohkeasti vaan...tai voithan sä koittaa ovelasti tunnustella tilannetta keksimällä vaikka jonkun "tutun" joka on vahinkoraskaana ja katsella miten ystäväsi reagoi. Sen mukaan sitten kertoa suoraan tai varovasti et itseasiassa se "tuttu" oletkin sinä.
 
Tää on kyllä kamalaa, kun tekis mieli kertoa kaikille. :D Pakko nyt malttaa ja rauhoitella itteään!
 
Susqi, Sama juttu! Mies kerkisi jo anopille kertoa
Ja nyt parhaalle ystävälleenkin, kun millään ei malttanut olla kertomatta.

Mietin että kai meidän täytyy tästä nyt kertoa munkin perheelle/sukulaisille.. Jos jokin meneekin pieleen niin on sitten tukijoukkoja. Kyllähän mekin osataan ajatella että tässä voi matkalla käydä mitä tahansa.. Varmaan jos ensi viikolla ultrassa pieni oikeassa paikassa on niin uskaltaa kertoa.
 
Ei malttas olla kertomatta kaikille :happy: Oon kertonu miehelle (tietty :grin) ja yhdelle ystävälle, joka synnyttää myös esikoisensa ihan pian, joten sieltä saa vertaistukea. Muutama muukin ystävä tietää yrityksestä, joten heille varmaan kerron, kun nähdään ihan kasvokkain. Muille ajattelin kertoa vasta sitten sen viikon 12 ultran (=np-ultra?) jälkeen. Haluan vaan laskea sen ultrakuvan isovanhempien eteen ja katsoa mitä tapahtuu :grin Koskaan ei ole onneksi lapsiasiasta huomauteltu tai painostettu, mutta tiedän että toive on kova. On täällä myös kaikenmaailman mummi- ja vaarimukeja mietitty, mutta siihen maaliskuun loppuun ei oikein osu mitään sopivaa juhlapäivää lahjojen antamiselle. Töissä kerron varmaan samassa vaiheessa, että ehtivät varautua mun lähtöön ajoissa. Facebookiin asiasta laitetaan varmaan vasta syntymän jälkeen. Mikä on muiden some-strategia?

Fifu, noi on kyllä vaikeita tilanteita :sad001 Itsekin olen joskus pahoittanut mieleni toisten uutisista, kun on niin kovasti toivonut samaa itselleen. Mutta kyllähän sen itsekin tietää, että se on ihan hullua ja suru on mennyt aina pian ohi. Sen jälkeen pystyy olemaan aidosti iloinen ystävän puolesta. Se on vaan se ensireaktio.
 
Kiitos Apiaani ja LinneaBorealis vastauksista. Katson vähän tilanteen mukaan kerronko ystävälle vai en, jos tulee hyvä sauma kertoa ja tuntuu oikealle niin sitten! :)

Äidilleni kerroin eilen... ja hän taisi vähän tanssahtaa onnesta :D Onhan sillä mummokuume jo jonkin aikaa ollut, mutta toivotaan ettei liikaa innostu vielä. Ihmettelen kyllä jos ei viikon päästä ole ensimmäiset villasukat ja myssyt tehtynä :D Muuten koitetaan nyt sit pitää matalaa profiilia asian kanssa niin kauan kun pystyy!
 
Kerroin myös mun parhaalle ystävälle ja siellä otettiin innoissaan vastaan uutiset :) hauskaa muuten, että raskaudesta tulee kerrottua hierojalle ja liikunnan puolella ohjaajille aikaisemmin kuin sukulaisille ja kavereille :D
 
Mulla edellisessä raskaudessa neiti oli tosi lähellä mun selkää ja maha jäi suhteellisen pieneks niin sillon venytin kertomista tosi monille kun ei löysemmän paidan alta edes tajunnut, vaikka viikkoja oli se n.30 =D Parhaalle ystävälle kerroin heti kun tein testin ja muut lähimmät tiesi sitten ekan ultran jälkeen. Muut sitten aika loppuvaiheessa vasta :'D

Nyt mietinkin miten tämän raskauden kanssa toimia, kun hieman kuitenkin pelkoa siitä, ettei matkassa pysyisi. Joten varmaan jää sinne ultran käymisen jälkeen kertomiset =)
 
Esikoisesta kerrottiin perheille ja kavereille nt-ultran jälkeen, nytkin tähdätään sinne mutta saas nähdä miten hyvin pystyy peitellä jos maha alkaa pullahtaa ajoissa..yhdelle hyvälle kaverille kerroin rv5 ja ajattelin tälläkin kertaa kertoa piakkoin ko pakko päästä asiasta puhumaan jonkun kanssa! Mukavaa myös kun tämä kyseinen kaveri myöskin raskaana, la.tosin jo huhtikuussa mutta kiva että on joku läheinen samassa tilanteessa.
 
Esikoisesta kerrottiin perheille ja kavereille nt-ultran jälkeen, nytkin tähdätään sinne mutta saas nähdä miten hyvin pystyy peitellä jos maha alkaa pullahtaa ajoissa..yhdelle hyvälle kaverille kerroin rv5 ja ajattelin tälläkin kertaa kertoa piakkoin ko pakko päästä asiasta puhumaan jonkun kanssa! Mukavaa myös kun tämä kyseinen kaveri myöskin raskaana, la.tosin jo huhtikuussa mutta kiva että on joku läheinen samassa tilanteessa.

Mulla sama tilanne, siis oon kerton mun parhaalle kaverille joka myös itse odottaa, on 4 Vko edellä. :)
 
Takaisin
Top