Kertominen

Esikoisesta kerrottiin rv14. Tän olin aatellu pimittää äitienpäivään, mut äsken laskin et raskaus ois sillon jo puolivälissä:hilarious: meil on Aprillipäivänä perhepäivällinen ni siel vois olla hyvä kertoo:p (ai onko vähän vaikee saada 5 henkisen perheen kalenteriin kaikille vapaa päivä ku on jo nyt lyöty lukkoon toi Aprillipäivä 1.4:confused:)
 
Isintyttö, Uskovatko aprillipäivänä, luulevat että no nytpäs se vasta pilan keksi! :grin Hehe, no ei vaineskaan.
 
Mä mietin tätä eilen vähän lisää ja sitä miten asiasta kertois molempien vanhemmille, ajateltiin että kerrotaan sen varhaisultran jälkeen niille ja muille sitten np ultran jälkeen jos tämä kyytiläinen pysyy mukana..
Mä sain idean että esikoinen pitäisi lappua missä lukee isosisko 2017 ja laittais sen ultrakuvan siihen tekstin alle. :)
 
Me mietittiin miehen kanssa että laitettaisiin esikoiselle paita jossa lukee Isoveli vuosimallia 2017 meidän muuttopäivänä :grin
Meillä on kaikki lähimmät ihmiset tällöin auttamassa muuton kanssa, olisi jännä jos hoksaisivat siinä tohinassa. Ja ennen muuttoa on keritty käydä siellä ultrassakin.
 
Tällä kierroksella päätettiin olla kertomatta niin kauan kun siltä tuntuu. Esikoisesta kerrottiin rv 7 ja se oli VIRHE! Kaikki alko vaa höösää :D Ehkäpä kerrotaan pääsiäisenä pojan 1v synttäreillä? :)
 
Siis minulla on suunnitelmana ettei kerrota ennenkuin itse huomaavat... Tai sitten tuo aprillipäivä hieman houkuttelisi, kun eka neuvola on sopivasti maaliskuun alussa 8+5 ja ultra maaliskuun lopussa n.12+0 niin saisi ennen kertomista vielä varmistuksen että kaikki on hyvin masussa :love7
 
Meillä kerrottiin molempien vanhemmille jo plussaus viikolla. Parille lähimmälle ystävälle kerroin heti. Tätä vauvaa oon odottanut niin monta vuotta että en olis pystyny pitämään vaan itselläni tätä onnea ❤ Ja jos kävisikin huonosti niin näiden ihmisten tuki tulee varmasti tarpeeseen :)
 
Me ei esikoisesta kerrottu kenellekkään, saivat itse huomata. Mutta muutama loukkaantui, kun ei oltu itse kerrottu ja huomasivat sen verran myöhään.
Tulevalle papalle kerroin niin, että soitin ja sanoin et nyt lähdetään ostamaan rattaat, kun eivät meidän silloiseen autoon mahtuneet.
 
Mieli kyllä tekis kertoa jo kaikille. Mun vanhemmille viime syksynä kerrottiin ekan kontrolliultran jälkeen, mutta keskenhän se sitten meni. En siis ole taikauskoinen, ja jotenkin itsellä on helpompi olla, kun lähipiiri edes tietää. Töissä olen kyllä kertonut tästäkin jo, on pomonkin kanssa helpompi sopia asioista, kun hänkin tietää tilanteen, jos siis tulee jotakin yllättävää. Työkavereille taas olen kertonut jo ihan siksikin, etteivät sitten ihmettele kauheasti, JOS sattuu iskemään joku pahoinvointi kesken työpäivän. Sellaista nyt ei onneksi ole vielä ollut kuitenkaan. Ehkä molempien vanhemmille kerrotaan tämäkin kontrolliultran jälkeen, riippuen siitä, mitä siinä ilmenee. Jos on taas jäljessä kasvusta, voi olla, ettei sitten kerrotakaan ollenkaan. Odotellaan nyt ja katsellaan, mitä tässä tapahtuu...
 
Tänään kerrottiin minun äidille ja mummille :) Tuli kyllä mahtava fiiilis nyt kun joku muukin tietää. Saa sitten fiilistellä jonkun muunkin kuin oman miehen kanssa. Seuraavana vuorossa anoppi :) Muille kerrotaan vasta ekan ultran jälkeen.
 
Aattelin et käydään ar ultrassa ja kerrotaan sitten kun tietää mitä kerrottavaa ois. Esikoiselle varmaan kerrotaan kans joskus sitten, toinen tyttö on niin pieni ettei varmaan ymmärrä vielä. Mahan kasvaessa sit voi kertoa hänelle, on 2v kun vauva syntyy joten silloin varmaan jo tajuaa.

Parille hyvälle ystävälle kerroin kyllä jo plussasta :grin Pitäähän sitä päästä viivaa tikussa hehkuttamaan jotenkin..
 
Mä kerroin omille vanhemmilleni, veljelleni, mummolleni, parille kaverille ja serkulleni, mies tais kertoa ainakin äiteelleen mut en tiedä onko muille kertonut. Kauheen monelle nyt kun tota listaa kattelee. :D Mun mielestä on kiva sit kun joku tietää, että on sit kenen kanssa puhua jos tulee keskenmeno tai muuta murhetta.
 
Mekin ollaan kerrottu jo aika monelle. Molempien vanhemmat tietää ja läheisimmät ystävät. Lähtökohtaisesti olen ajatellut, että kerron niille, joiden kanssa haluan puhua, jos jotakin sattuu. Olen kaikille vaan hokenut että ihan alussa mennään ja jotakin voi vielä käydä. Miehen äiti on pikkuisen turhan innoissaan, kyseli jo vauvapeiton väriä, että pääsee neulomaan. En tiedä miten sen sais rauhoittumaan. Oma äitikin on innoissaan, mutta sentään hieman maltillisempi.
 
Tiiiu sanoi:
Miehen äiti on pikkuisen turhan innoissaan, kyseli jo vauvapeiton väriä, että pääsee neulomaan. En tiedä miten sen sais rauhoittumaan. Oma äitikin on innoissaan, mutta sentään hieman maltillisempi.
Click to expand...

Meillä anoppi veti niin överiksi et mä en enää paljoo oo sen kaa yhteyksissä. Oli ennen maailman mukavin ihminen mut sit ku mentii naimisiin muuttui ihan törkeeks ja sit pari vuotta myöhemmin kun tultiin raskaaksi se sekos ihan totaalisesti.. Ahdistuin sen touhuista/vaatimuksista/jne raskausaikana niin paljon et tosiaan mies saa pitää yksinään yhteyttä sinnepäin. Harmi juttu..
 
Tiiiu sanoi:
Mekin ollaan kerrottu jo aika monelle. Molempien vanhemmat tietää ja läheisimmät ystävät. Lähtökohtaisesti olen ajatellut, että kerron niille, joiden kanssa haluan puhua, jos jotakin sattuu. Olen kaikille vaan hokenut että ihan alussa mennään ja jotakin voi vielä käydä. Miehen äiti on pikkuisen turhan innoissaan, kyseli jo vauvapeiton väriä, että pääsee neulomaan. En tiedä miten sen sais rauhoittumaan. Oma äitikin on innoissaan, mutta sentään hieman maltillisempi.
Click to expand...

Mä muistan kun mun veli sai meistä sisaruksista ensimmäisen lapsen, meidän äiti oli kans ihan hysteerinen. Siis hyvää se vaan tarkotti mutta ei hitto sitä hössötystä! Onneks tämä mikä masussa nyt toivonmukaan kasvaa on jo viides niin ei tarvi kenenkään hyppiä seinille. :DD
 
Ekassa keskenmenneessä raskaudessa kerrottiin kaikille, ja siitä oppineena toisessa keskenmenneessä ei oltu kerrottu kuin ydinperheille ja muutamille kavereille. No siitä oppineena ei kerrota nyt kellekään paitsi mun muutamalle parhaalle ystävälle jotka on elänyt joka kierron vaiheessa muutenkin mukana :D
 
Me ei oo vielä kerrottu kellekään. Kauheesti kutkuttelis kertoo pomolle töissä huomenna, mutta taidan vielä malttaa mieleni. Miehen kanssa puhuttiin, että kerrotaan omille vanhemmillemme ar-ultran jälkeen, jota ei kyllä oo vielä ees varattu... :D
 
Tania sanoi:
Meillä anoppi veti niin överiksi et mä en enää paljoo oo sen kaa yhteyksissä. Oli ennen maailman mukavin ihminen mut sit ku mentii naimisiin muuttui ihan törkeeks ja sit pari vuotta myöhemmin kun tultiin raskaaksi se sekos ihan totaalisesti.. Ahdistuin sen touhuista/vaatimuksista/jne raskausaikana niin paljon et tosiaan mies saa pitää yksinään yhteyttä sinnepäin. Harmi juttu..
Click to expand...
Meillä on anopin kanssa tosi lämpimät välit. :) Ihan mukava ihminen se on, oon vaan sen ainoa toivo saada lapsenlapsia, kun mun mies on ainut lapsi. Ainut mistä olen huolissani on se, että tajuaako se, miten epävarmalla pohjalla raskaus vielä on näin alkuvaiheessa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top