Kertominen

Me ollaan kerrottu vasta mun äidilleni ja yhdelle ystävättärelle. Muuten pidetään salassa ainakin sinne nt-ultraan asti.
 
Mä menin möläyttämään äidille jo pari viikkoa sitten, kun en osannut pitää suutani kiinni. Tiesi kyllä ennestään nämä lapsettomuushoitojutut meillä, että osasi itsekin miettiä, että on jo varmaan hoidettuna tämä viimeisin alkionsiirto :) Esimiehelle kerroin jo heti, kun olin menossa alkionsiirtoon. Satunnaisille muillekin tutuille on tullut kerrottua, ja ehkä asian vois julkistaa jopa face-kavereillekin sitten nt-ultran jälkeen, riippuen vähän siitä, mitä siellä ultrassa näkyy.
 
Me ollaan puhuttu tästä lisääntymisprojektista ja viime kesän keskenmenosta avoimesti muutenkin, joten nytkin kerroin plussasta heti läheisimmille ystäville, joille muutenkin kerron kaikki muutkin asiat. Ekan ar-ultran jälkeen oli yhdet juhlat joissa olin varautunu paljastumaan, ihmeen kauan tosin meni ennenkuin pöytäkunnasta kukaan tajusi että olin juonut koko illan vain vettä. :D Siellä oli siis muutama läheinen työkaveri, esimiehilleni en vielä ole tosin kertonut... Tokan ar-ultran jälkeen kerrottiin anopille joka sattui olemaan miehen veljen perheen seurassa, joten asia paljastui heillekin. Lisäksi asiasta tietää muutama mieheni ystävä, hän kun on huono pitämään tällaisia salaisuuksia... :D

Ei olla siis erityisemmin asiaa salailtu, jos nyt ei julistettukaan, mutta me ei myöskään koeta vaikeaksi asiaksi kertoa jos jotain sattuukin. Ei toki haluta vielä ihan kaikille kertoa, nt-ultran jälkeen kerrotaan sitten vähän julkisemmin, mm esimiehilleni.
 
Kaikki miehen läheiset ystävät saivat tietää eilen, kun juhlittiin miehen kolmekymppisiä. Mies halusi heille kaikille kertoa siinä samalla kertaa ja oma asiansa se on, jos on kaikille valmis sitten ilmoittamaan myös, jos jotakin sattuu. Siinä yön pikkutunneilla päätti sit myös pyytää paria kaveria kummeiksi :joyful: Onneksi olivat ne kaverit joista tiesinkin, että mies heidät kummiksi haluaa, eikä humalapäissään puhunut läpiä päähänsä :hilarious: Vähän ennen aikaista ehkä jaella kummin pestejä, mutta eipä tuo kai haittaa.
 
Oon kans ajatellut, että ei haittaa, vaikka monikin tietäisi, kun tietävät näistä meidän vauvaprojekteista muutenkin, eikä ole sitten hankalaa kertoa keskenmenoistakaan. Ja on monta, jotka on hengessä mukana, iloitsevat ja surevatkin sitten rinnalla, vaikka välimatkaa olisikin. Kyllä sekin tuki mulle merkkaa aika paljon <3
 
Meijän lähipiiristä ei kovinkaan moni vielä tiedä. Molempien vanhemmat ja sisarukset :) Ajateltiin että pikkuhiljaa aletaan kertoa ystäville ja muille sukulaisille :grin

Oon vaa miettiny et mikä olis hyvä tapa kertoa raskaudesta. Tuntuu että perus "oon raskaana" tms. on sellain aika töksäyttävä :joyful:
 
Ollaan mun veljellä yötä ja pikkuneiti esitteli heille ultrakuvaa eilen. Piti kyl sanoo ettei vaari tiedä, kerrotaan ku seuraavan kerran nähdään. Toki toinen vaihtoehto on lätkästä kuva suvun messengerryhmään.
 
Kiva lukea näitä juttuja täältä :) Itte olin 100% varma et perussairauteni estää lapset mutta 4kk yrittämisen jälkeen tein yhtäkkiä plussan, jalat meinas lähtee alta ja sydän hakkas tuhottomasti, miehelle pystyin hädin tuskin sanomaan et tuu nyt kattoo onks se oikeesti plussa :D Samantien oli pakko laittaa kuva parhaalle ystävälle joka tienny alusta asti meiän haaveesta ja yhelle hyvälle ystävälle joka sai 5kk sitten vauvan monien vaikeiden mutkien kautta :) No mieshän ei meinannu millään pysyy aisoissa kun samana päivänä ajettiin mun vanhemmille pulkkamäkeen :D Heti ma soitti bm:lleen saadaanko tulla kylään. Sopivan paikan tullen kerto hälle et mustakin tulee isä! Hänen vaimonsa innostu niin paljon et nyt meil on jo vauvakirjakin. Yhelle hyvälle lapsuudenystävälle kerroin ekan neuvolan jälkeen ja nyt eilen serkulle joka tienny mun peloista :) Oli ihanaa kertoo mut molempien vanhemmille ja sisaruksille paljastetaan vast äitienpäivän :) Samoin sit jo kavereil ku ollaan turvallisilla vesillä :) Nyt tuntuu vielkin oudolle et voiks siel joku olla ku oon voinu tosi hyvin :) 29.3 eka ultra ni ehkä sitä sit jo uskoo jos sielt jotain kuuluu/joku näkyy <3
 
Ratkesi nähtävästi tää työnantajalle kertominen vähän itsekseen. Oli työporukan tapaaminen vapaa-ajalla hienommassa ravintolassa ja yhteinen menu, niin mun ruokavaliorajoitteeni tuli väkisinkin esiin. Tosin varsinainen esimieheni ei siellä ollut mutta kerroin hänelle nyt sitten myös, kun en halunnut että saa jotain muuta kautta kuulla. Ja ehkä muutenkin reilua, kun kuitenkin kyseli jo nyt mun syksyn työkuvioiden jatkosta.

Musta on kyllä pääosin helpottavaa, että ihmiset ympärillä tietää tästä raskaudesta. Siitä on tullut itselle kuitenkin niin arkinen asia, että tuntuisi vaikealta ehdoin tahdoin vältellä koko aihetta. Aika liberaalisti ollaan aiemminkin kerrottu. Yksi keskenmeno on ollut mutta ei senkään osalta mitään traumoja jäänyt, vaikka olikin ehtinyt jo uutisia julistaa. Päin vastoin sai yllättävästi vertaistukea, aika monella on näitä kokemuksia kuitenkin.
 
Mä alan olee sen kannalla että paljastan asian aprillipäivänä julkisesti. Alkaa tää maha työntymään täältä jo sitä vauhtia että pakko kai se on. :D
 
Yhelle ystävälle kerroin melkein heti, edellisviikolla vasta kyseli että aiotaanko vielä yrittää viimesimmän tapahtuneen jälkeen. Ja äitille oli sanottava, kun tuuraa mua sitten töissä vähän aikaa, kun niin mietti ääneen syksyn suunnitelmia lähtiskö opiskelemaan vai mitä tekis, ettei nyt vielä niin suuria suunnitelmia tee..... uskosin että kaikki tuttavat enemmän ja vähemmän oottaa että millon meiltä tulee vauvauutisia, että siltä osalta ei taida olla yllätys kellekkää. :)
 
Itikka sanoi:
Musta on kyllä pääosin helpottavaa, että ihmiset ympärillä tietää tästä raskaudesta. Siitä on tullut itselle kuitenkin niin arkinen asia, että tuntuisi vaikealta ehdoin tahdoin vältellä koko aihetta.
Click to expand...
Joo itekin huomas, kun vietti lauantain isossa porukassa, jossa kaikki ties, miten helppoa on olla. Sit kun piti palata omiin opiskeluympyröihin maanantaina niin olipa taas vaikea miettiä, mitä suustaan päästää. Alunperin ajattelin, että pidän salassa niin kauan kun sattuu salassa pysymään, mutta alan kallistua sille kannalle että kerron nt-ultran jälkeen.
 
Totesin taas tänä aamuna, että onneksi kerroin esimiehelle, niin pystyin nytkin soittamaan vaan että "kaamea olo, yritän huomenna uudestaan", eikä tarvi miettiä, että se ihmettelee kun oon koko ajan kipeänä. Muuten haluaisin jo kuuluttaa tämän koko maailmalle, mutta epävarmuus vielä aivan liian suuri ennen np-ultraa.
 
Tänään kerroin pomolle raskaudesta ja sovittiin, että soitellen uudelleen ultran jälkeen kun ollaan hiukan fiksumpia. En olis muuten kyllä vielä kertonut, mutta se kun viime viikolla soitteli ja kyseli töihin paluusta ja jouduin valehtelee, että olen tulossa kun naapuri oli siinä vieressä.
 
Me kerrottiin heti plussattua molempien vanhemmille ja sisaruksille. Kaikki oli tosi iloisia meidän puolesta ja ajateltiin, että on mukava saada myös tukea lähipiiriltä, jos jotakin menee pieleen.
 
Onko kenelläkään ollut sellaista tilannetta että joutuu työpaikalla vaihtamaan tehtäviä raskauden takia? Minulla nimittäin on sellainen tilanne. Olin sairaslomalla ensimmäiset viikot mutta työhön palattuani jouduin heti kertomaan pomolle raskaudesta. Muulle työyhteisölle en halunnut kertoa, kun meillä on iso työpaikka ja käytännössä asia olisi varmasti levinnyt isolle porukalle heti. Nyt ollaan sitte yritetty selitellä miksi minut on siirretty toisiin tehtäviin. Osa varmasti aavistelee jotain. Härskeimmät on tullu kysymään suoraan oonko raskaana. Oon sanonu vaan, että on törkeetä kysyä tuommoista, että siirron taustalla on henkilökohtaiset syyt. Mutta vaikeeta on ollu, olis ollu helpompaa sanoa oikea syy... Mutta yritetään nyt selvitä näin siihen seuraavaan ultraan asti.
 
Tjooh, mies meni sit möläyttämään viime yönä ystävälle, vaikka nimenomaan ite on kieltäny mua kertomasta vielä. Eli mun oli pakko kertoa sitten tekstarilla tän ystävän vaimolle eli toiselle ystävälle, nää on siis tulevat kummit. Ärsyttää, kun olisin halunnut siellä tupareissa kasvotusten kertoa (pitkäperjantaina, kun oon 11+6) :/ Mut no, nyt ehkä sitte saan minäkin "möläyttää" jollekin. Pitäiskö soittaa äitille...
 
Meillä äiti tiesi jo ennen kuin kerrottiin, osasi tietysti laskea 1+1=2 kun tiesi, että meillä on yksi alkio pakkasessa vielä. Marraskuun keskenmenon jälkeen ei nyt ollut tarkoituskaan jäädä odottelemaan turhan pitkäksi aikaa seuraavaa yritystä, joten toisista kuukautisista sitten alkoi uusi yrityskerta, joka on nyt edennyt näinkin pitkälle :)

Mun työ on suurimmalta osin niin kevyttä, että pärjään varmaan äitiyslomaan asti. Jotkin työkeikat on kyllä rankkoja, kun tulee pitkiä päiviä, mutta enköhän minä niistäkin selviä. Oletus siis se, että muuten kaikki menee hyvin raskauden suhteen, ettei tule mitään lepoa vaativia vaivoja.
 
Meillä kans nyt ultran jälkeen perheet ja kaverit joiden kanssa viikoittain ollaan tekemisissä tietää. Eilen mies kertoi muutamille kavereille ja vielä tuli niiltä puolin öin viesti et no oliko tää aprillia vai totta :D Ja kyllä onkin helpottavaa, kun ei tartte salailla ja saa ihan avoimesti puhua :) Ainahan sitä voi viel mitä vaa sattua, mutta voi ihan siihen asti että vauva on sylissä, joten nyt pitää keksittyä vain nauttimaan ja ajattelemaan positiiivisesti eikä kokoajan pelkäämään :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top