En oo vieläkään uskaltanut kertoo yhdelle kaverille täst raskaudest. Ollaan aikalailla samanlaisia ajatusmaailmoiltamme, eikä kumpikaan tykkää lapsista. Nähdään harvoin, ni ei oo tullu asia puheeks, eikä tunnu luontevalta vaan infota asiasta viestillä. Seuraavan kerran nähdään ehkä syyskuun lopulla, ja pelkään, et sillon on jo maha kasvanut, ettei ehdi varottaa asiasta. Ollaan puhuttu, et ehkä sit joskus hankitaan lapsia, mut mulla se joskus tuli vähän aikasemmin. Helvetin helvetti..
En oo (vielä) kiintynyt tähän olioon, mut toivottavast kiinnyn sit, ku näen tän. Nyt vaan tuntuu, et olis vankina omassa kropassa :/ Pahinta on, ku saa kuulla, miten raskaus on parasta aikaa, eikä sikiöön voi olla kiintymättä yms, yms, yms.. Eli yksinkertaisemmin, oon paska (tuleva) äiti, eikä tää lapsi tuu saamaan hyvää lapsuutta.............
Nyt pari palaa suklaata.