Kerroin tänään mun esimiehelle kun piti työvaatteita tilata. Yks työkaveri jo kyseli mutten oo vielä sille vastannut... Äh kun en haluais vielä kertoa, kun ei oo ultrassakaan käyty varmistamassa että onko siellä ketään. 
Kenelle kerrotte ja koska?
- Ketjun aloittaja -mimosa-
- Aloituspäivämäärä
Ekasta raskaudesta en kertonut kenellekään muulle kuin lähimmälle työkaverille ennen 12 vkoa. Nyt kerrottiin isovanhemmille, koska tarvitsemme heillä säilytyksessä olevia mm. raskausvaatteita ja muita vauvajuttuja. Helpotti kertoa! Nyt on ihana, kun ei tarvi salailla ja saa tukea. Töissä aion kertoa vasta ns. varmoilla viikoilla.
Mulla tällä viikolla luvassa 4 työkaverille kertominen, koska mennää ja mökille vkl ja kuten aiemmin kerroin ei todellakaan mene läpi mitkään tipattomat tms selitykset :D
Viikon päästä tiistaina voi olla tilanne että yhdessä ensi-illassa ois tarjolla skumppaa ja isosiskon kanssa olen menossa. Jännittäisi kertoa siskolle ennen äitiä yms kun ei olla "perinteisen läheisiä" siskon kanssa vaan melko erilaisia ja ei olla asioista avauduttu toisillemme hirveesti. Hänelle voisi olla helpompi kuulla porukassa tai esim viestillä niin saisi aikaa miettiä asiaa :D
Viikon päästä tiistaina voi olla tilanne että yhdessä ensi-illassa ois tarjolla skumppaa ja isosiskon kanssa olen menossa. Jännittäisi kertoa siskolle ennen äitiä yms kun ei olla "perinteisen läheisiä" siskon kanssa vaan melko erilaisia ja ei olla asioista avauduttu toisillemme hirveesti. Hänelle voisi olla helpompi kuulla porukassa tai esim viestillä niin saisi aikaa miettiä asiaa :D
Tulikin jo eilen miehen vanhemmille kerrottua, kun mies halusi perheen tietävän ensin. Lähinnä siksi, että pääsin tänään sitten kertomaan lähiesimiehelle (joka on myös kaverini) koska muuten olisin joutunut ottamaan haastavan projektin töissä.
On se helpottavaa kun pääsee pikkuhiljaa puhumaan asiasta muiden kanssa.
On se helpottavaa kun pääsee pikkuhiljaa puhumaan asiasta muiden kanssa.
Me ollaan kerrottu isovanhemmille sekä semmosille ihmisille ketkä ei voisi jäädä näkemättä näitä oireita. Esikoisen aikaan salasi asian ultraan asti ja jännitti ihan hirveästi kertoa vanhemmille kun ei oltu hirveän pitkään seurusteltu miehen kanssa. Näin jälkeen päin tuntuu tyhmältä ajatella että he olisi muka ollut jotain muuta kuin iloisia asiasta
Miehen kanssa katseltiin yhdessä, että mitä testin näyttöön ilmestyy :) Muuten tähän mennessä olen kertonut ainoastaan äidilleni ja parille läheiselle ystävälle.
Muuten ajateltiin kertoa vasta 12 viikon jälkeen, töissä sen mukaan miten on pakko. Lähinnä siis jos nyt pystyy suht normaalisti töitä tekemään eikä ihan valtavaksi kasva, vasta silloin kun alkaa olla pakko, kuitenkin mikäli nyt alan kauheasti töissä oksentelemaan tai muuten vaikuttaa työhön, niin sitten jo aikaisemmin.
Ei se nyt mikään salaisuus ole, mutta haluaisin kovin odottaa ultrat ym, ennen kun on kertoo yleisemmin.
Muuten ajateltiin kertoa vasta 12 viikon jälkeen, töissä sen mukaan miten on pakko. Lähinnä siis jos nyt pystyy suht normaalisti töitä tekemään eikä ihan valtavaksi kasva, vasta silloin kun alkaa olla pakko, kuitenkin mikäli nyt alan kauheasti töissä oksentelemaan tai muuten vaikuttaa työhön, niin sitten jo aikaisemmin.
Ei se nyt mikään salaisuus ole, mutta haluaisin kovin odottaa ultrat ym, ennen kun on kertoo yleisemmin.
Mies on ainoa joka tietää. Mun vanhemmille on ehkä pakko kertoa kun ollaan sinne menossa tässä lähiaikoina viikonlopuksi, koska ei taida mahatauti olla pätevä syy jos oksennan ja samaan aikaan oon yhtäkkiä lopettanu kahvin juonnin... 
En vaan haluais vielä kertoo kenellekään koska en halua että alkaa hirvee hössötys ja sitten tapahtuu jotain. Toisaalta jotainhan voi tapahtua ihan millon vaan, ehkä vaan pitäis lopettaa tää pelkääminen ja alkaa nauttia.
Miehen vanhemmille kerrotaan sitten kun ollaan menossa käymään sielä, mut siihen on vielä pari kuukautta. Kavereille sitten kun tulee sellanen tilanne. Muutamalle kaverille oon yrittäny vähän vihjailla kun on tullu sellanen tilanne et pitäis kertoo, mut ei ne oo vielä tajunnu
Ehkä sitte vaan töksäytän sen jos/kun ar ultrassa selviää ensin että kaikki on hyvin.
En vaan haluais vielä kertoo kenellekään koska en halua että alkaa hirvee hössötys ja sitten tapahtuu jotain. Toisaalta jotainhan voi tapahtua ihan millon vaan, ehkä vaan pitäis lopettaa tää pelkääminen ja alkaa nauttia.Miehen vanhemmille kerrotaan sitten kun ollaan menossa käymään sielä, mut siihen on vielä pari kuukautta. Kavereille sitten kun tulee sellanen tilanne. Muutamalle kaverille oon yrittäny vähän vihjailla kun on tullu sellanen tilanne et pitäis kertoo, mut ei ne oo vielä tajunnu
Ehkä sitte vaan töksäytän sen jos/kun ar ultrassa selviää ensin että kaikki on hyvin.
Me on kerrottu vähän sitä mukaa kun asia on tullut luontevasti esille. Aika moni kaveri tietää jo, mun vanhemmat ja sisarukset sekä miehen äiti tietää myös. Esikoisen kohdalla me salailtiin tosi pitkälle, melkein rakenneultraan asti. Jotenkin ei uskallettu kertoa aiemmin juuri tuosta badumtss:n mainitsemasta syystä, vieläpä kun mun edellinen raskaus oli päättynyt keskenmenoon. Nyt jotenkin tuntui ettei raskautta jaksa sen kummemmin salailla ja jos tulee keskenmeno niin siitä sitten vaan kerrotaan myös. Eikä kukaan kyllä ole yhtään hössöttänytkään, taitaa olla näin toisen lapsen kohdalla jo old news että eipä juuri ihmisiä hetkauta
Meillä mies kävi eilen vanhempiensa luona, munkin piti mennä, mutta en pystynyt kun oli niin hirvee olo. Se oli jo toinen kerta, kun en päässy mukaan. Oltiin muutenkin jo puhuttu, että kerrotaan nyt, joten mies kertoi sitten yksin. Oli sanonut ensin, että mulla on vähän pahoinvointia, johon appi oli miettinyt, että on se vatsatauti ikävää ja sitten mies oli jatkanut, että niinpä, etenkin kun sitä on jatkunu yli kaks viikkoa. Ei uponnut appeen, mutta miehen äiti oli siinä vaiheessa tullut myhäillen paikalle ja ihmetellyt, että mikäs vatsatauti se kaks viikkoa kestää... :) jolloin oli sitten jo mennyt tajuntaan asti kaikille, myös miehen veli oli paikalla, että mä oonki raskaana. Veli oli kuulemma jo ounastellu jotain tän suuntaista. Ei haluta sen enempää salailla tätä ja enhän mä voi viikosta toiseen keksiä verukkeita, minkä varjolla en voi mennä kylään vanhemmille.
Ennen häitä kerrotaan jos tää tulee esille, muuten sitten häissä saa loputkin kuulla uutiset. Oon silloin just 12. viikolla, saas nähdä, mikä silloin on vointi ja mahan koko.
Ennen häitä kerrotaan jos tää tulee esille, muuten sitten häissä saa loputkin kuulla uutiset. Oon silloin just 12. viikolla, saas nähdä, mikä silloin on vointi ja mahan koko.
LittleMiracleInMyTummy
Oman äänensä löytänyt
Ollaan kerrottu mieheni kanssa vain n. 5 lähimmäiselle kaverille, isovanhemmalle sekä isosiskolleni keltä saan hyvää taustatukea. Ihana kuulla muiden ajatuksia asiasta.
Joo toki voi, jos ei halua sitä työajaksi. Luulen että teen juuri näin ja teen tunnit takaisin - esimieheni ei ole lainkaan sen tyyppinen että haluaisin hänelle kertoa kun itselläkin on vielä vähän epätodellinen olo. :)
Kävin neuvolan omalla ajalla. Sittemmin kerroin lähiesimiehelle raskaudesta kun en halunnut ottaa hoidettavaksi uutta asiakasta ja syynä tuleva äitiysloma. Hän sitten itse kysyi haluanko hänen ilmoittavan kellokorttia ylläpitävälle, että se olikin ns. työaikaa. Ja näin toimittiin ilman, että syytä mainittiin. Neuvolakäynnit on työpaikan työaikaohjeessa määritelty työajaksi.
Voisiko muillakin olla mahdollisuus saada neuvolakäynnit takautuvasti työtunteihin?
Voisiko muillakin olla mahdollisuus saada neuvolakäynnit takautuvasti työtunteihin?
Ymmärtääkseni työnantajalla on oikeus järjestää työvuorot niin että pääsee neuvolaan (vuorotyö) omalla ajalla tai sitten neuvola on työaikaa. Eli nihkeimmät esimiehet voi sanoa ettei jälkeenpäin korjata, normaalin mukavien kanssa varmasti onnistuu. Aion kyllä itsekin kysyä.
Mutta onhan lääkärikäynnit kai yleensäkin työaikaa?
Useissa työehtosopimuksissa eivät ole, vain raskauteen liittyvät ja työnantajan sekä lääkärin määräämät tutkimukset ovat. Toki hyvä jos joissain työpaikoissa on, silloin voi sanoa vain menevänsä lääkäriin. Se en hyvä etu :)
Mulla on siitä hyvä, ettei oo varsinaista työaikaa, joten voin mennä ja tulla miten huvittaa ja tehdä etätöitä tarpeen vaatiessa. Tosin kun työteho laskee, niin en sitten tienaakaan niin paljon, joten ristiriitaisin tuntein makaan kotona. Saikutus taitaa olla ainoa vaihtoehto just nyt.