Kehon muutokset
- Ketjun aloittaja tiuhtimus
- Aloituspäivämäärä
Alkuun mulla oli myös melkoinen turvotus alavatsalla, mutta se hävisi sitten pikku hiljaa. Kyllä mullakin tuntu tuolla rasvakerroksen alla olevan kovempi pallo, kun normaalisti on vaan pehmeää. Hämää kyllä vähän sekin, kun alavatsalla ei ole enää normaalia tuntoa leikkausten jäljiltä, varsinkaan ihon pintakerroksessa ei ole tuntoa kuin paikoin. Siitä kun yrittää tunnustella, niin ei oikein saa vastetta.
Mulla on tullut painoa jo 5kg! Hiukan hirvittää. 
Tosin olin alipainoinen kun aloin odottaa. Esikoisesta painoa tuli n 10kg mutta maltilla pitkin raskautta, eikä tällä tavalla rysäyksessä..
Masu on jo selkeä <3
Tosin olin alipainoinen kun aloin odottaa. Esikoisesta painoa tuli n 10kg mutta maltilla pitkin raskautta, eikä tällä tavalla rysäyksessä..Masu on jo selkeä <3
Mulla painoa ei vielä ole tullut lisää eikä kyllä tarvi tullakkaan. Tissit muuttu esikoisen imetyksen loputtua tyhjiksi nahkapusseiksi, ja nyt ne on kasvanu niin ettei meinaa liiveihin mahtua. Mahassa on aamulla havaittavissa pieni kumpu ja iltaan mennessä on luokkaa rantapallo 
Mä yritän vältellä vaakaa viimeseen asti, en halua tietää paljon on tullu kiloja lisää nii eipähän tarvii siitä ahistua sitten. Neuvolassa tietyst pakko käydä vaa'alla. Kärpäslätkät on ehkä hieman kasvaneet, ainaki kädellä koittaessa tuntuu jotain turvotusta olevan.
Mulla kans rinnat turvonneet, samat rintaliivit kyllä menee kuin aijemminkin. Aamulla vatsa on pieni pömppis, illalla tosiaan täällä on myös kuin rantapallo :D töissä muutama työkaveri tietää, ens keskiviikkona on lääkärineuvola niin varmaan sen jälkeen tulee töissä enemmälti kerrottua, meillä kuitenkin raskaita nostoja ja siirtoja, agressiivisia asukkaitakin joten en halua vaarantaa vauvaani niillä..
Niiinu
Puuhakas puhuja
Mulla neuvola ihmetteli kun viikkoja oli 12+1 ja ei ollut tullut painoa vielä lisää. Tämäkin näköjään neuvolakohtaista siis kuten moni muukin asia :D
Nyt en ole vaa'alla käynyt, niin en osaa sanoa onko viikkoihin nähden (15+3) tullut liikaa painoa.
Mulla on jo valmiiks ylipainoa, niin siksi painon ei ois pitänyt vielä nousta ollenkaan.
Jade
Jostain jotain jo tietävä
Mulla ei ole vaakaa, mutta täytyy varmaan käydä hankkimassa, jotta voi seurata painonnousua. Viimeksi nousi 12 kg ja meni kai siinä vuosi tai pari kun lähtöpainoon palautui. Muutama kilo pysyi sitkeästi.
Olen niin kiitollinen ja onnellinen raskaudesta, etten mieti nyt kiloja. Jos tämä kroppa saa aikaiseksi terveen pienokaisen meidän elämää ilostuttamaan, aion olla armollinen itselleni. Toki olisi kiva olla kutakuinkin sutjakkaassa kunnossa raskauden jälkeenkin, mutta sitten vaan täytyy liikkua ja syödä vähemmän herkkuja.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän sitä miettii mitä syö, kunhan ruoka on hyvää. Pitäisi toki valita puhtaat tuoreet raaka-aineet terveyden ja hyvinvoinnin takia, mutta syön vaan mitä sattuu. Pääosin kai ihan terveellisesti.
Nuorena mulla oli monta vuotta bulimia ja sen voittaminen on niin suuri juttu, etten enää kiellä itseltäni mitään. Jos ahmin, olen vain tyytyväinen, ettei tarvitse enää oksentaa, vaan annan ähkyn olla.
Olen niin kiitollinen ja onnellinen raskaudesta, etten mieti nyt kiloja. Jos tämä kroppa saa aikaiseksi terveen pienokaisen meidän elämää ilostuttamaan, aion olla armollinen itselleni. Toki olisi kiva olla kutakuinkin sutjakkaassa kunnossa raskauden jälkeenkin, mutta sitten vaan täytyy liikkua ja syödä vähemmän herkkuja.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän sitä miettii mitä syö, kunhan ruoka on hyvää. Pitäisi toki valita puhtaat tuoreet raaka-aineet terveyden ja hyvinvoinnin takia, mutta syön vaan mitä sattuu. Pääosin kai ihan terveellisesti.
Nuorena mulla oli monta vuotta bulimia ja sen voittaminen on niin suuri juttu, etten enää kiellä itseltäni mitään. Jos ahmin, olen vain tyytyväinen, ettei tarvitse enää oksentaa, vaan annan ähkyn olla.
Jade, Minäkin olen ajatellut pohjimmiltani että miten tahansa raskaus muuttaakaan kroppaa, se on sen arvoista. <3 :) On hyvä olla itselleen armollinen ja sulla tuntuu olevan hyvä suhtautuminen itseäsi kohtaan, rankasta taustasta huolimatta. Upea juttu!
Upeaa Jade, että olet toipunut bulimiasta ja löytänyt armollisuuden omaa kehoa kohtaan! Tie on varmasti ollut pitkä.
Itse olen enemmän ja vähemmän taistellut painoni kanssa koko elämäni ajan, tosin mulla ei ole koskaan ollut syömishäiriötä, vain burnoutteja ja sen sellaista, jotka ovat vaikuttaneet syömiseen ja sitä kautta painoon. Aikuisiällä paino on vaihdellut todella paljon, keveimmän ja suurimman painon välissä on kuutisenkymmentä kiloa, ja kaikkea siltä väliltä on ollut. Kehonkuva ei siis ole koskaan ollut niin sanotusti kohdallaan: ollessani liian laiha, peilistä näkyi edelleen se lihapulla, ja kun olin lihapulla, sieltä näkyi oikeasti se lihapulla.
En ota stressiä ainakaan tietoisella tasolla kehon muutoksista tai painon noususta. Ehkä ikäkin tekee tehtävänsä siinä, että ainoa syy esim. laihdutukseen on oma terveys, josta pitäisi välittää, mutta sekin on välillä hieman hakusessa. Mulla ei ole koskaan ollut motivaatiota oman terveyden vuoksi tehdä juuri mitään, ja vaikka esim. liikunnasta tulee todella hyvä olo, tuntuu etten jaksa panostaa siihenkään.
Nyt pitäisi kyllä korjata elämäntapoja liikunnan suhteen, mutta väsymys vaikuttaa siihen negatiivisesti, tuntuu etten vaan jaksa
Lisäksi tämä jatkuva tietoinen ja tiedostamatonkin pelko jäytää jaksamista, kun en vieläkään uskalla mennä kuin päivän kerrallaan tämän raskauden kanssa, kun mitä vain voi vielä sattua. Se aiheuttaa kyllä mielen alakuloa pidemmällä ajalla. Siihenkin kyllä ne kävelylenkit auttaisi, kun vain pääsisin liikkeelle.
Itse olen enemmän ja vähemmän taistellut painoni kanssa koko elämäni ajan, tosin mulla ei ole koskaan ollut syömishäiriötä, vain burnoutteja ja sen sellaista, jotka ovat vaikuttaneet syömiseen ja sitä kautta painoon. Aikuisiällä paino on vaihdellut todella paljon, keveimmän ja suurimman painon välissä on kuutisenkymmentä kiloa, ja kaikkea siltä väliltä on ollut. Kehonkuva ei siis ole koskaan ollut niin sanotusti kohdallaan: ollessani liian laiha, peilistä näkyi edelleen se lihapulla, ja kun olin lihapulla, sieltä näkyi oikeasti se lihapulla.
En ota stressiä ainakaan tietoisella tasolla kehon muutoksista tai painon noususta. Ehkä ikäkin tekee tehtävänsä siinä, että ainoa syy esim. laihdutukseen on oma terveys, josta pitäisi välittää, mutta sekin on välillä hieman hakusessa. Mulla ei ole koskaan ollut motivaatiota oman terveyden vuoksi tehdä juuri mitään, ja vaikka esim. liikunnasta tulee todella hyvä olo, tuntuu etten jaksa panostaa siihenkään.
Nyt pitäisi kyllä korjata elämäntapoja liikunnan suhteen, mutta väsymys vaikuttaa siihen negatiivisesti, tuntuu etten vaan jaksa
Lisäksi tämä jatkuva tietoinen ja tiedostamatonkin pelko jäytää jaksamista, kun en vieläkään uskalla mennä kuin päivän kerrallaan tämän raskauden kanssa, kun mitä vain voi vielä sattua. Se aiheuttaa kyllä mielen alakuloa pidemmällä ajalla. Siihenkin kyllä ne kävelylenkit auttaisi, kun vain pääsisin liikkeelle.Mullakin iän myötä on ulkonäköpaineet karisseet ihanasti pois. Tässä raskaudessa en tuijota vaakaa enkä raskausarpia (tosin kumpaakaan ei vielä ole tullut, painoa tai arpia), mutta en niitä siis etukäteen stressaa. Kun on tarpeeksi menetyksiä takana, osaa arvostaa kroppaa vähän erilailla ja nähdä sen vaan välineenä saada lapsi maailmaan.
Toki oman jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää pitää huolta itsestään ja ymmärrän myös sen puolen, että hieman tarkemmin tarkkaillaan painoa ym. Kuten Kaari tuossa sanoikin, vie pelot energiaa ja sellainen säännöllinen lenkkeily on täälläkin jäänyt. Suurimmaksi osaksi fyysisen pahoinvoinnin ja väsymyksen vuoksi, mutta tuo henkinen puoli on myös verottanut oman osansa. Jospa niptin ja rakenneultran jälkeen pystyisi jo hieman rentoutumaan ja saisi liikunnastakin kiinni.
Toki oman jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää pitää huolta itsestään ja ymmärrän myös sen puolen, että hieman tarkemmin tarkkaillaan painoa ym. Kuten Kaari tuossa sanoikin, vie pelot energiaa ja sellainen säännöllinen lenkkeily on täälläkin jäänyt. Suurimmaksi osaksi fyysisen pahoinvoinnin ja väsymyksen vuoksi, mutta tuo henkinen puoli on myös verottanut oman osansa. Jospa niptin ja rakenneultran jälkeen pystyisi jo hieman rentoutumaan ja saisi liikunnastakin kiinni.
Jade
Jostain jotain jo tietävä
Kiitos ihanat 
Mä niin ymmärrän teitä, kuinka vaikeaa on lähteä liikkeelle. Olen lähes aina treenannut ja se on ollut henkireikä, mutta vuoden aikana en ole liikkunut yhtään, vain kävelyllä käynyt pari kertaa koko tuona aikana.
Meillä on poikkeuksellisen rankka vuosi takana, kun meni koti ja tavarat homeen takia (melkein parisuhdekin), joten kyllä siinä vaan yritti selviytyä. Pelkkä ajatus urheilusta ahdisti. Sitten oli 3 kuukautta alkuraskautta niin hirveä olo, että nippa nappa jaksoin sohvalle itseni raahata. Nyt meillä on uusi koti ja uudet tavarat (ja mentiin kihloihinkin), myös kauhea raskauspahoinvointi ja huoli keskenmenosta alkaa olla takanapäin. Nyt on aika hyvä olo, kutakuinkin normaali pitkästä aikaa.
On vaan lähdettävä taas liikkumaan, ihan vaikka vaan kävelylle raittiiseen ilmaan. Se tekee ihmeitä mielelle, varmasti myös keholle ja vauvalle.
Mä niin ymmärrän teitä, kuinka vaikeaa on lähteä liikkeelle. Olen lähes aina treenannut ja se on ollut henkireikä, mutta vuoden aikana en ole liikkunut yhtään, vain kävelyllä käynyt pari kertaa koko tuona aikana.
Meillä on poikkeuksellisen rankka vuosi takana, kun meni koti ja tavarat homeen takia (melkein parisuhdekin), joten kyllä siinä vaan yritti selviytyä. Pelkkä ajatus urheilusta ahdisti. Sitten oli 3 kuukautta alkuraskautta niin hirveä olo, että nippa nappa jaksoin sohvalle itseni raahata. Nyt meillä on uusi koti ja uudet tavarat (ja mentiin kihloihinkin), myös kauhea raskauspahoinvointi ja huoli keskenmenosta alkaa olla takanapäin. Nyt on aika hyvä olo, kutakuinkin normaali pitkästä aikaa.
On vaan lähdettävä taas liikkumaan, ihan vaikka vaan kävelylle raittiiseen ilmaan. Se tekee ihmeitä mielelle, varmasti myös keholle ja vauvalle.
Täällä myös yksi syömishäiriöinen, oireilu enempi anoreksiatyyppistä. Etukäteen ahdisti kovasti painonnousu ja kehon muutokset raskaudessa, mutta yllättävää kyllä vaa'alle nousu ei aiheutakaan mitään kummempia reaktioita. Paino on noussut raskauden aikana 1,5 kg (15+2) ja neuvolassa tiedetään taustastani. Lähtöpaino mulla oli normaali (ollut jo parisen vuotta), mutta taipumus laihtua stressaavien elämäntilanteiden aikana ahdisti raskautta suunniteltaessa kovasti.
On ollut helpottavaa huomata, että vauva ja hänen hyvinvointinsa on etusijalla, ja murehtiminen omasta kehosta on jäänyt prioriteettilistalla aika kauas taakse. Liekö äidinvaistoa ja raskaushormoneita? Tällä hetkellä jännitän raskaudenjälkeistä aikaa, palaavatko oireet takaisin ja jos, niin millaisina.
On ollut helpottavaa huomata, että vauva ja hänen hyvinvointinsa on etusijalla, ja murehtiminen omasta kehosta on jäänyt prioriteettilistalla aika kauas taakse. Liekö äidinvaistoa ja raskaushormoneita? Tällä hetkellä jännitän raskaudenjälkeistä aikaa, palaavatko oireet takaisin ja jos, niin millaisina.
Toivottavasti Inkeri selviät raskauden jälkeisestäkin ajasta ilman isompia oireiluja! Kovasti tsemppiä sinulle, syömishäiriön kanssa taistelu vaatii hirveästi voimia ja tukea, oli kyse sitten lievemmästä tai pahemmasta oireilusta. Älä turhaan kuitenkaan stressaa ja yritä nauttia hetkestä ja tästä päivästä :) (Hyvä neuvo olisi itsellekin, mutta tosi vaikea toteuttaa välillä :O )
Mulla oli tullut edellisen neuvolan jälkeen puoltoista kiloa, eli aikalailla saman verran kuin sullakin samassa ajassa. Mulle ei ois vaan pitänyt tulla tuossa ajassa neuvolan mukaan yhtään lisää, kun ylipainoa on reilusti jo omasta takaa. 
Lähtöpainoa en tiedä, kun olin käynyt edellisen kerran vaa'alla viime kesänä ja sen jälkeen oli ekaan neuvolaan mennessä tullut 7 kiloa lisää. Oli pieni järkytys käydä vaa'alla 
Lähtöpainoa en tiedä, kun olin käynyt edellisen kerran vaa'alla viime kesänä ja sen jälkeen oli ekaan neuvolaan mennessä tullut 7 kiloa lisää. Oli pieni järkytys käydä vaa'alla