Täällä kans näkyy karvaton onnenpolku[:)] Oon jostain kuullut pelottelua, ettei se välttämättä edes häviä?
Oon huomannu potevani vauvakuumetta[:D] ikävä sitä kaikkea raskausaikaa. Ensin 12 viikkoa jännätään näkyykö np ultrassa mitään ja että kaikki on hyvin, sitten jännätään jokaisessa neuvolassa, kuuluuhan sydänäänet, neuvolasta kotiin päästyä vielä pyöritellään, miksi sykkeet oli pari numeroa pienemmät kuin viimekäynnillä. Tuojotetaan olematonta mahaa, että joo, onpas se iso ja kasvanut. Ootellaan kuplia ja pieniä liikkeitä. Kunnes koittaa seuraava ultra, mitä ennen tietty jännätään saakohan sukupuolesta selvää ja että onhan sillä pienellä kaikki ok. Kuulostellaan lähes olemattomia suppareita, olikohan nää nyt niitä vai ei. Lasketaan viikkoja ja päiviä, kunnes koittaa se loppuvaihe, missä saunotaan ja tehdään k-18 puuhia vaikkei niin paljon tekis mielikään. Kuulostellaan ja tuskaillaan, ja tässä vaiheessa jo mieskin repii tukkaansa päästään. Kunnes päästään viimein laitokselle. No okei, ehkä tota kaikkea ei sitte ookkaan niin ikävä[:D]