Hyvä ketjuidea :) Mulla tulee nyt tässäkin raskaudessa käynnistys vauvan suuren koon (ei kuitenkaan radia) ja istukan vajaatoimintariskin sekä lapsiveden ylimäärän vuoksi. Käynnistysaika on ylihuomenna, jolloin mulla on koossa 38+4 viikkoa.
Lulu, kyselit mun käynnistyksestä tuolla toisessa ketjussa, niin ajattelin vastata tänne kun kerran nyt ketju on tätä aihetta varten. Varoitan kuitenkin, että älä lue jos haluat kuulla pelkästään hyviä kokemuksia!
Eli: Esikoisen synnytystä lähdettiin käynnistelemään 37+4 aamulla lapsiveden ylimäärän ja sikiön sykelaskujen vuoksi. Kohdunsuu oli muistaakseni takana, puolipehmeä, tiukasti sormelle auki ja pituutta 3 cm siinä vaiheessa eli aika epäkypsä. Tulin aamulla osastolle, ja parin tunnin odottelun jälkeen mulle laitettiin ballonki. Se on siis katetri jonka päässä vedellä täytettävä pallo. Pallo ujutetaan tyhjänä kohdunsuusta kohdun sisäpuolelle mutta sikiökalvojen ulkopuolelle, ja sitten se täytetään, jolloin se aiheuttaa painetta kohdunsuulle ja ärsyttää sitä avautumaan. Katetrin muoviletku teipattiin kiinni reiteen, jotta siinä olis vähän vetoa koko ajan. Lisäksi piti nykiä siitä letkusta tunnin välein lisä-ärsytyksen aikaansaamiseksi. Ballongin laitto oli epämiellyttävää muttei kovin kivuliasta. Parin tunnin sisään sen laitosta alkoi supistella kipeästi 4 min välein. Piti keinutella ja puuskutella suppareiden läpi. Sitä jatkui johonkin noin. klo 17 asti, jolloin ballonki tuli itsestään pois. Silloin ei tehty enää mitään, koska oli päivystysaika. Sanottiin että katsotaan sitten aamulla tilannetta. Supparit jatkui 3-5 min välein koko illan ja yön. En saanut nukuttua oikeastaan yhtään, sen verran kipeitä olivat.
Aamulla 37+5 tarkastuksessa kohdunsuu oli kyllä auennut kolmeen cm:iin, mutta oli yhä liian pitkä ja takana jotta olisi pystynyt puhkaisemaan kalvoja. Sain sen sijaan lisäkypsyttelyyn cytotec-tabletin suun kautta. Supistelut jatkui ihan samanlaisina, tosi tiheinä ja selvästi kipeinä, mutta kohdunsuun tilanne ei edennyt. Iltapäivällä ja illalla sain toisen ja kolmannen tabun. Iltaa kohden supparit kävi kipeämmiksi. Käytin kauratyynyä ja suihkua kivunlievitykseen, ja sain Panadolia ja Litalginia. Toinenkin yö meni valvoessa ja kivut olivat oikeasti tosi kurjia jo, ja harmitti olla osastolla kun mies ei voinut olla siellä kanssani.
Aamulla 37+6 eli kun alkoi kolmas vuorokausi tätä hommaa, kohdunsuu oli kypsynyt tarpeeksi ja päästiin vihdoin puhkomaan kalvot. Siitä eteenpäin olin sitten synnytyssalissa ja mieskin oli nyt mukana. Kalvojen puhkaisusta kivut lähti uusiin sfääreihin, aamupäivä meni ilokaasun voimin, mutta joskus iltapäivällä olin 4-5 cm auki ja itkin epiduraalia. Sain sen, ja eka annos auttoikin just niin kuin pitää, eli kipu hävisi ja jäljelle jäi vain painontunne. Annoksen vaikutus hävisi parin tunnin päästä, ja siitä eteenpäin (olin silloin n. 6 cm auki muistaakseni) ei lisäannokset enää auttaneet yhtään. Luulen että epikatetri oli ehkä liukunut pois paikoiltaan tai jotain, mutta en silloin sitä tajunnut lainkaan, olin niin sekaisin kivuista ja väsynyt. Loppuiltapäivä ja ilta menikin sitten tuskameressä lilluen ja huutaen, sattui kyllä niin hirveästi etten olisi ikinä uskonut että sellaista kipua voi edes olla olemassa.
Vihdoin puolenyön aikaan olin täysin auki, mutta vauvan pää oli vielä liian ylhäällä, ja jouduin tunnin verran seisten pikkuhiljaa ähkimään vauvaa alemmas. Klo 01 (38+0) sain luvan ponnistaa kunnolla. Ponnistin kyljellään, kontallaan ja puoli-istuvassa asennossa joka tuntuikin sitten parhaalta. 42 min jälkeen poika syntyi, ei tullut repeämiä. Ponnistusvaihe oli pitkä, mutta musta kaikkein helpoin ja mukavin vaihe kun sai itse tehdä jotain asian edistymisen eteen ja tiesi, että kohta kipu loppuu. Istukkaa maaniteltiin ulos vielä tunti ja sitten lopulta olin vapaa. Synnytyksen kestoksi merkitty 16h siitä kun kalvot puhkaistiin.
Summa summarum: hirveän pitkään kesti että synnytys lähti käyntiin, ja olin siksi varmaan niin kipeäkin kun olin jo kaksi vuorokautta kärvistellyt 3-5 min välein tulevien kipeiden suppareiden kanssa, enkä nukkunut yhtään. Plus sitten vielä se, että epiduraali lakkasi toimimasta. Mutta ne nyt oli sarjassa huonoa tuuria, eli mitään virheitä ei tehty eikä mitään komplikaatioita tullut.
Tälläkin kertaa aiotaan käynnistää ballongilla, ja toivottavasti siitä päästäis suoraan kalvojen puhkaisuun ja homma etenisi vähän nopeammin. Toivon myös, että epiduraali auttaisi paremmin tällä kertaa. Lähinnä ajattelen, että vaikka synnyttäminen sattuisi yhtä paljon nytkin niin ainakin sen pitäisi olla ohi nopeammin! Oon yrittänyt tsempata itseäni lukemalla netistä hyviä käynnistyskokemuksia, koska jokainen synnytys on kumminkin erilainen ja mullakin voi nyt lähteä helposti käyntiin ja edetä nopeasti. Toivottavasti meillä kaikilla sujuu mahdollisimman hyvin!