Käynnistys-ketju

Tähän vielä päivitys. Eli käynnistys huomenna ke 30.09, rv 39+2, vauvan ison koon epäilyn vuoksi (viimeksi n 4 kg arvio). Ikää on 36 vuotta ja radi diagnoosi vaikka sokerit pysynyt normaalina. Ensimmäinen lapsi tulossa ja haluaisin mahd luonnollisen synnytyksen. Jännittää paljon!
 
Mulla pitäis alkaa käynnistys 7.10, rv 39+6. Varmaan mikäli tilaa on eikä oo vauva tullu sitä ennen. Syynä insuliinihoitoinen radi. Vauva kasvanut keskikäyrillä.
 
Hyvä ketjuidea :) Mulla tulee nyt tässäkin raskaudessa käynnistys vauvan suuren koon (ei kuitenkaan radia) ja istukan vajaatoimintariskin sekä lapsiveden ylimäärän vuoksi. Käynnistysaika on ylihuomenna, jolloin mulla on koossa 38+4 viikkoa.
Lulu, kyselit mun käynnistyksestä tuolla toisessa ketjussa, niin ajattelin vastata tänne kun kerran nyt ketju on tätä aihetta varten. Varoitan kuitenkin, että älä lue jos haluat kuulla pelkästään hyviä kokemuksia!

Eli: Esikoisen synnytystä lähdettiin käynnistelemään 37+4 aamulla lapsiveden ylimäärän ja sikiön sykelaskujen vuoksi. Kohdunsuu oli muistaakseni takana, puolipehmeä, tiukasti sormelle auki ja pituutta 3 cm siinä vaiheessa eli aika epäkypsä. Tulin aamulla osastolle, ja parin tunnin odottelun jälkeen mulle laitettiin ballonki. Se on siis katetri jonka päässä vedellä täytettävä pallo. Pallo ujutetaan tyhjänä kohdunsuusta kohdun sisäpuolelle mutta sikiökalvojen ulkopuolelle, ja sitten se täytetään, jolloin se aiheuttaa painetta kohdunsuulle ja ärsyttää sitä avautumaan. Katetrin muoviletku teipattiin kiinni reiteen, jotta siinä olis vähän vetoa koko ajan. Lisäksi piti nykiä siitä letkusta tunnin välein lisä-ärsytyksen aikaansaamiseksi. Ballongin laitto oli epämiellyttävää muttei kovin kivuliasta. Parin tunnin sisään sen laitosta alkoi supistella kipeästi 4 min välein. Piti keinutella ja puuskutella suppareiden läpi. Sitä jatkui johonkin noin. klo 17 asti, jolloin ballonki tuli itsestään pois. Silloin ei tehty enää mitään, koska oli päivystysaika. Sanottiin että katsotaan sitten aamulla tilannetta. Supparit jatkui 3-5 min välein koko illan ja yön. En saanut nukuttua oikeastaan yhtään, sen verran kipeitä olivat.
Aamulla 37+5 tarkastuksessa kohdunsuu oli kyllä auennut kolmeen cm:iin, mutta oli yhä liian pitkä ja takana jotta olisi pystynyt puhkaisemaan kalvoja. Sain sen sijaan lisäkypsyttelyyn cytotec-tabletin suun kautta. Supistelut jatkui ihan samanlaisina, tosi tiheinä ja selvästi kipeinä, mutta kohdunsuun tilanne ei edennyt. Iltapäivällä ja illalla sain toisen ja kolmannen tabun. Iltaa kohden supparit kävi kipeämmiksi. Käytin kauratyynyä ja suihkua kivunlievitykseen, ja sain Panadolia ja Litalginia. Toinenkin yö meni valvoessa ja kivut olivat oikeasti tosi kurjia jo, ja harmitti olla osastolla kun mies ei voinut olla siellä kanssani.
Aamulla 37+6 eli kun alkoi kolmas vuorokausi tätä hommaa, kohdunsuu oli kypsynyt tarpeeksi ja päästiin vihdoin puhkomaan kalvot. Siitä eteenpäin olin sitten synnytyssalissa ja mieskin oli nyt mukana. Kalvojen puhkaisusta kivut lähti uusiin sfääreihin, aamupäivä meni ilokaasun voimin, mutta joskus iltapäivällä olin 4-5 cm auki ja itkin epiduraalia. Sain sen, ja eka annos auttoikin just niin kuin pitää, eli kipu hävisi ja jäljelle jäi vain painontunne. Annoksen vaikutus hävisi parin tunnin päästä, ja siitä eteenpäin (olin silloin n. 6 cm auki muistaakseni) ei lisäannokset enää auttaneet yhtään. Luulen että epikatetri oli ehkä liukunut pois paikoiltaan tai jotain, mutta en silloin sitä tajunnut lainkaan, olin niin sekaisin kivuista ja väsynyt. Loppuiltapäivä ja ilta menikin sitten tuskameressä lilluen ja huutaen, sattui kyllä niin hirveästi etten olisi ikinä uskonut että sellaista kipua voi edes olla olemassa.
Vihdoin puolenyön aikaan olin täysin auki, mutta vauvan pää oli vielä liian ylhäällä, ja jouduin tunnin verran seisten pikkuhiljaa ähkimään vauvaa alemmas. Klo 01 (38+0) sain luvan ponnistaa kunnolla. Ponnistin kyljellään, kontallaan ja puoli-istuvassa asennossa joka tuntuikin sitten parhaalta. 42 min jälkeen poika syntyi, ei tullut repeämiä. Ponnistusvaihe oli pitkä, mutta musta kaikkein helpoin ja mukavin vaihe kun sai itse tehdä jotain asian edistymisen eteen ja tiesi, että kohta kipu loppuu. Istukkaa maaniteltiin ulos vielä tunti ja sitten lopulta olin vapaa. Synnytyksen kestoksi merkitty 16h siitä kun kalvot puhkaistiin.

Summa summarum: hirveän pitkään kesti että synnytys lähti käyntiin, ja olin siksi varmaan niin kipeäkin kun olin jo kaksi vuorokautta kärvistellyt 3-5 min välein tulevien kipeiden suppareiden kanssa, enkä nukkunut yhtään. Plus sitten vielä se, että epiduraali lakkasi toimimasta. Mutta ne nyt oli sarjassa huonoa tuuria, eli mitään virheitä ei tehty eikä mitään komplikaatioita tullut.

Tälläkin kertaa aiotaan käynnistää ballongilla, ja toivottavasti siitä päästäis suoraan kalvojen puhkaisuun ja homma etenisi vähän nopeammin. Toivon myös, että epiduraali auttaisi paremmin tällä kertaa. Lähinnä ajattelen, että vaikka synnyttäminen sattuisi yhtä paljon nytkin niin ainakin sen pitäisi olla ohi nopeammin! Oon yrittänyt tsempata itseäni lukemalla netistä hyviä käynnistyskokemuksia, koska jokainen synnytys on kumminkin erilainen ja mullakin voi nyt lähteä helposti käyntiin ja edetä nopeasti. Toivottavasti meillä kaikilla sujuu mahdollisimman hyvin! :happy:
 
Muokattu viimeksi:
Pixieg, kuinka paljon sulla on sitä lapsivettä? Muistatko siis asteikon lukemaa? Mulla seurataan nyt lapsiveden määrää, on normaalin ylärajoissa....
 
Triina, esikoisesta mulla oli AFI-indeksi pahimmillaan 32, tässä raskaudessa se on pyörinyt siinä 25-27 hujakoilla eli varsin lievä liikamäärä.
 
Voi että Pixieg, käynnistyksesi kuulosti hurjan rankalta. Toivottavasti tällä kertaa pääset helpommalla.
Toivon että kalvojen puhkaisu toimisi huomenna ja synnytys käynnistyisi sen jälkeen. Toivossa on hyvä elää.
 
Toivotaan että sulle tulee mahdollisimman hyvä ja helppo kokemus, niitäkin kun on ihan yhtä lailla! Toivon itselleni samaa :grin Ja eipä sillä, hengissä selvisin edellisestäkin. Se on kuitenkin vain pari pvää elämästä, ja ensi viikolla on jo ihan eri meiningit meillä vauvojen kanssa :rolleyes:
 
Pixieg, hmm... mulla oli 26. Lääkäri ei puhunut mitään käynnistämisestä, mutta laittoi viikottaiseen seurantaan. Alkoi vaan mietityttämään onko mahdollisesti käynnistys täälläkin edessä.
 
Triina, niin kauan kuin istukka toimii hyvin eikä ole kovin pahasti kalkkeutunut, napavirtaukset on hyvät ja lapsi voi hyvin niin ei tarvi pelkän veden ylimäärän takia käynnistää. Mullahan se oli nyt vaan "lisämauste" ja varsinaiset syyt oli kookas vauva ja kalkkinen istukka. Tosin veikkaan (en oo kysynyt kun ei tule nyt mulle eteen) ettei polyhydramnion-potilaita välttämättä päästetä kuitenkaan sinne 42 asti. Kannattaa kysyä seuraavan kerran kun käyt!
 
Joo, täytyykin kysyä tarkemmin vielä! Mullahan oli vauva myös perätilassa, mut saatiin käännettyä. Veden määrän ja vauvan liikkuvaisuuden takia vielä seurataan. Perjantaina ultra, sitten tiedän taas enemmän!

Tsemppiä kaikille käynnistyksiin!!!
 
Onkohan Lulu jo tositoimissa? Toivon niin, koska ei kerran ole mitään kuulunut. Silloin tulee valiteltua tänne jos mitään ei tapahdu :wink

Oon saanut miehen lastenhoitoavun turvin tänään ihanasti levätä ja koota voimia :happy: Kävin vielä kampaajallakin rentoutumassa kun ei sitten tiedä koska seuraavan kerran ehtii. Kampaaja kysyi että kauankos sulla on jäljellä ja sanoin että tämä päivä :hilarious:

Jännittää kyllä hirveästi ja pelottaa, kuinka tällä kertaa kestän kivut. Vaikka kuinka paljon yritän ajatella positiivisesti ja psyykata itseäni että kyllä sä kestät ja jaksat, niin tosiasia kuitenkin on että synnytys sattuu ihan pirusti. Toivon vaan että en mee paniikkiin ja menetä otettani siihen touhuun. Haluaisin saada tällä kertaa sellaisen "voimaannuttavan" (vihaan tota sanaa :wtf:) synnytyskokemuksen, että pystyn ja jaksan vaikka sattuu. Saas nähdä kuinka käy :nailbiting:
 
Pixieg, nyt vaan rentouttavia ajatuksia! Kipuja on ja tulee varmasti, mutta sinä selviät niistä kun tiedät mitä on tulossa noin suunnilleen niin osaat psyykata itseäsi! Toivotaan hyvää synnytyskokemusta!
Ajattelin juuri samaa, että koska Lulusta ei ole kuulunut niin mahtaa olla meno päällä ja pian vauva sylissä sielläkin. Perästä tullaan!
 
Tsemiii Annmariih!!!!!! Ihanaa että pian tapaatte livenä! Sitä ootellessa täälläkin!
 
Onko käynnistyksen kokeneilla mitään vinkkiä, kuinka kannattaa henkisesti varautua tulevaan? :)
 
Mä ainakin suosittelen varautumaan henkisesti siihen, että se saattaa kestää. Eli vaikka käynnistetään, ei välittömästi välttämättä tapahdu yhtään mitään. Vaikka tuon itsekin tiesin, oli se jotenkin vaikeinta kestää, että edelleenkin piti vain odotella, että jotain todella tapahtuisi.
 
Mulla käynnistettiin keskimmäinen tableteilla, koska kohdunsuu oli epäkypsä ja sehän kesti.. Torstai aamuna sain ekat tabletit, poika syntyi lauantai aamuna.

Kuopus puolestaan käynnistettiin tipalla, koska kohdunsuu oli jo kahdelle sormelle auki, ja se oli paljon nopeampi. Sain tipan aamulla 9 maissa, 13 maissa alkoi kunnon supistukset ja poika syntyi 18.30. Vaatii vaan kärsivällisyyttä ja tiedon siitä että saattaa kestää.. Lisäks ite ainakin huomasin eron luonnollisesti käynnistyneen synnytyksen ja käynnistyneen välillä. Supistuksia meinaan siis, jotenki paljo tiheämmät ja kipeämmät ollu käynnistyksissä. Esikoinen taas lähti käyntiin ihan luonnollisesti.
 
Takaisin
Top