Mä yritin alkuun opetella useampaa sidontatapaa, mutta lopulta oon jumahtanut käyttämään vain yhtä, joka kulkee ainakin nimellä
"kietaisuristi II". Tuntuu että sitä on mahdoton mokata. Noihin linkin ohjeisiin erona on se, että pikkuvauvan jalkoja ei tarvitse roikottaa ulkona vaan ne mahtuvat liinan sisään.
Meillä tyttö usein vähän kitisee liinaan laitettaessa, mutta rauhoittuu samantien kun lähden kävelemään. Ei se tietenkään mikään taikakeino ole, joten jos vauva on todella päättänyt vaatia vielä yhden syötön, ei se liinassa hiljene.
Huonoja puolia vaunuun verrattuna: On välillä hikistä puuhaa. Kun meidän vauva herää unilta kunnolla, se haluaa heti ulos liinasta, ja se tuottaa joskus hankalan tilanteen jos on vielä pitkä kotimatka käveltävänä eikä muita kuljetusvaihtoehtoja tarjolla. Ihossa kiinni rääkyvän lapsen itku on hermojaraastavampaa kuin vaunuissa rääkyvän. Lisäksi sotken liinan koko ajan ruualla ja se on rumanvärinen (saatiin käytettynä...)
Miinuksista huolimatta tulen käyttäneeksi liinaa enemmän kuin vaunuja. Plussia: aina mahtuu sisään kaikkiin kauppoihin ja pääsee kulkemaan rappusissa, ei tuki käytäviä, vauva nukahtaa nopeammin ja heräilee vähemmän, saa vapaat kädet. Ja tosiaan levotonta vauvaa ei joskus saa unille millään muulla konstilla, ei ainakaan yhtä nopeasti.
Vauvan voi asettaa tuohon kietaisuristisidontaan myös vaakatasoon. Kun koko pakettia vähän löysää, se asettuu sopivaan tasoon imettämistä varten. Oon pari kertaa imettänyt liinassa, mutta jotenkin se asento tuntuu pidemmän päälle hankalalta sekä itselle että vauvalle, joten en ehkä jatkossa yritä muuten kuin pakon edessä.
Odotan kyllä sitä että lapsi kasvaa sen 7 kilon rajan yli ja pääsee rintareppuun. Luulen että isomman lapsen kanssa reppu on mukavampi ja hiostaa vähemmän. Eikä tarttisi enää kestää tuota rumaa väriä...
)Täytyy odotella että joku tulee kylään mun kaa yrittää..