Jurputi jurputi

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja mamuska
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hemppa: Tilannne saattaa ehkä rauhottua ku kohta syntyy toinen joten anoppi joutuu sitten tuomaan molemmille jotain. Mutta kannattaa kyllä mainita asiasta. Luulis sen ymmärtävän jos sille selittää et kohta poika vaatii että pitää olla jotain tuomisia kaikilla ku tulee käymään... Rasittavaa kyllä tommonen..
 
Hemppa, niinhän se on, että ajattelevat vain hyvää, kun tuovat vaatteita. En vain ihan ymmärrä, että mitä me tehdään nauhallisilla talvikengillä, joissa ei ole nauhoja Kun yleensäkin sanotaan, ettei kenkiä pitäisi pitää kuin yhdellä lapsella, koska jo ensimmäinen käyttäjä "astuu pohjan linttaan", jolloin kenkä ei enää tue seuraavan käyttäjän jalkaa hyvin.

Sehän tässä eniten ärsyttääkin, että appivanhemmat tuolla tavalla "tuputtavat" apuaan, kun useimmiten se avun antaminen on sellaista, että ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan. Ei kai sen luulisi niin vaikeaa olla, että kysyisivät ensin meiltä, että halutaanko me vaatteita, tai halutaanko, että meidän auto viedään huoltoon juuri sinä päivänä, kun meidän lapsi syntyy (kyllä, appivanhemmat ihan itse omalla päätöksellään varasivat meidän autolle huollon juuri sille päivälle, kun meidän tyttö syntyi, vaikka tiesivät ihan tasan tarkkaan, että meille ei kyseinen päivä sovi. Ja kun ilmoitettiin, ettei sovi, niin vastaus oli, ettei korjausta enää peruta, kun se on kerran varattu emoticon ) Oi kun joku kaunis päivä oppisi ja antaisi tällasten mennä kuin veden sorsan selästä...

Niin ja tuosta huuto.netissä myymisestä. Miehelle kun sanoin, että noissa vaatteissa on varmasti sellaisia, mitä me ei tulla koskaan käyttämään, niin mies totesi, että viedään uffille, jos ovat siistejä. Niin siis tehtäköön :-D

 
Musta se on hirveän harmillista, et isovanhemmat ja vanhemmat ei löydä yhteistä säveltä. Ymmärrän oikein hyvin molempia osapuolia. Kyllä niiden isovanhempien tulee kunnioittaa lasten omien vanhempien toiveita ja sääntöjä. Mutta olen myös sitä mieltä, että isovanhemmat ovat lapsille erittäin tärkeitä ja heidän osansa lasten elämässä on olla se, joka on aina vähä niinku "ihana" ja lellivä ja todella lapsen huomioon ottava. Musta isovanhempien seurassa ei tarvitse ihan samat säännöt päteä kuin kotioloissa. Tietysti raja on aina jossain tottakai. Mutta isovanhempien kuuluukin olla tiukkoja vain tietyissä asioissa lapsen kanssa ja antaa sitten vapautta vähän jossain missä ne isovanhemmat ei ehkä ole antanut edes omille lapsilleen silloin ne olivat pieniä.

Toivottavasti ymmärrätte mun pointtini oikein. Esimerkkinä mun oma äiti, joka ei todellakaan ollut mun ollessani lapsi mikään lellivä äiti. Ei mikään tiukkapipokaan mut ei meillä kaskkia ja herkkuja jaeltu. Mutta kyllä siitä on nyt kehkeytynyt sellanen "mummo" et aina siltä löytyy kaapista jotain lasten lasten varalle kun tulevat käymään. Ja mun äiti se on joka Siinallekkin on antanut karkkia suuhun ekan kerran. Mut kyllä se kuitenki sen tietää et se yks tai kaks pientä palaa riittää.

En mäkään kyllä siitä tykkäis et tyrkytetään kassillisia vaatteita, jotka sitten itse joutuu niitä kertaakaan käyttämättä hävittämään. Onneks mun äitillä on hyvin samanlainen maku ku mulla eikä sekään tykkää kuluneista ja kauhtuneista vaatteista.

Anopista ei ole juuri sanomista ku mäkin olen tavannu sen tasan kaks kertaa.
 
Nyt kyllä harmittaa vähän oma tyhmyys... kun Hugo 3kk sitten luopui itse yöpullosta, niin ollaan välillä reissussa ja kipeänä ollessa sitä kuitenkin annettu. Ja hyvin on toiminut, että sitten parannuttua ei enää pulloa. Nyt on jo jonkin aikaa yöt olleet levottomia, Hugo herää sillai "naristen" ja nousee heti istumaan sängyssään. Yleensä rauhottuu tuttiin (monta kertaa saa sitä käydä viemässä) mutta ainakin kerran yössä karjuu niin, että annetaan pullo.  Hugolla oli siis jonkun aikaa sitten ääni käheänä ja siks ajateltiin että annetaan taas pulloa yöllä. Mutta eipä ole enää suostunut luopumaan siitä! Ei muuten, mutta kun vauva syntyy niin olis kyllä aika tarpeen, että Hugo ei kauheasti valvottais. Yhden kanssa heräily varmaan ihan riittää. 

Päätin sitten eilen, että pidän vähän unikoulua - en siis huudata vaan silittelen tai otan syliin rauhottumaan. Sanoin miehellekin että sopiiiko että nyt pari yötä koitetaan. No, Hugo tietenkin raivostui yöllä kun en ensin antanut pulloa ollenkaan ja sitten tarjosin vettä pullosta. Ja mies oli heti sitä mieltä että pullo pojalle ja poika viereen nukkumaan.

Tosi hyvin toimi siis tuo meidän sopimus! Ensi yöksi käsken miehen jo heti valmiiksi toiseen huoneeseen, kun haluan oikeasti nyt koittaa tuosta pullosta luopumista. Miehelle puhkesi yön aikana herpes ja ärsyttää kyllä jos Hugo sen nyt saa kun on yöllä möyrinyt ja huitonut meidän välissä. 
 
Lidia, miehet on just vähän tollasia. Yrittää helpoimmalla päästä, eikä oikein ajatella pitemmälle. Ei oikein tuota johdonmukaisuutta aina löydy.
 
Meilläkin on hiukan tuollaista ongelmaa välillä, lähinnä niin että mies ei haluaisi kieltää Elsalta mitään kun tytölle tulee paha mieli...

Mä kiellän kyllä ihan sujuvasti ja nyt meillä sitten protestoidaan siihen tosi vahvasti, heittää itsensä kaarena lattialle ja huutaa kun hyeena. kaikkein kamalinta on joskus kun on oikein vihainen paukuttaa päätään lattiiaan, seinään tms. Mutta pakkohan niitä pettymyksiäkin on oppia käsittelemään..
 
Tweety, heh, meillä kans ihan samanlaista. Monesti dramaattisesti vajotaan lattialle, kun elämä on niin kurjaa. Mutta täytyyhän pikkuiselle niitä pettymyksenkin tunteita opettaa, ettei aivan lellipentua tuu emoticon
 
Lidia, tuo sinun teksti tuli niinkuin omasta suusta viikko kaks sitte!!! Siis ihan sama tilanne. Yöt meni päin sanonko mitä. Taisinkin tuonne "superlevottomat yöt" ketjuun siitä kirjoittaa. Meillä on hieman edistytty, tai siis aika paljonkin.
Ei siis enää yöllä maitoa, sanoin pojalle aina yöllä sillon kun alotettiin vierottaminen että "mammi loppu" ja näytin pulloa. Se tehosi, selvästi ymmärti että nyt se on loppu. Nukahtaminen vei kuitenkin näinä öinä aikansa, jäi pyörimään ja hyörimään kun ei ollu se maito tainnuttamassa! Sen jälkeen poika alkoi nukkua yönsä läpeensä ettei herännyt kertaakaan kun saatiin tuo maitopullo pois vierotettua yöstä! 

Mua säälitti mies näinä öinä, menin itse pojan kanssa joko vierashuoneeseen tai sohvalle nukkumaan että saa nukkua. 

Ja Tweety, meilläkin on havaittavissa tämmöstä "säälimistä". Siis mies antaa kaiken periksi pojalle mitä ei saisi tehdä kun ei raaski huudattaa toista jos tulee paha mieli! Argh! Niin inhottavaaa. Ehkä nyt on alkanut hieman sekin jo komentaa mut ei tätä herkkua oo vielä kauaa kestäny joten en hehkuta :D  
 
Miten mua voi kuvottaa jo nyt? emoticon

Tosiaan jo viime viikonloppuna töissä oli muutamaan otteeseen sellainen aaltomainen huono-olo, ja nyt se tuntuu olevan enemmänkin pysyvä olotila.
 
Siinakin heittäytyy lattialle ja huutaa kaarellaan tai vääränä ihan miten vaan ku asiat ei mee niinku se haluaa. Mut se saattaa kyllä yhtäkkiä tehä silleen ilman mitään näkyvää syytäkää. Ja mä ihan h-moilasena katon jahas mikäs neitille nyt taas tuli? Siit ei todellakaan ota useinkaan selvää mitä se huutaa kuhan vaan huutaa.
 
Hugokin on alkanut ihan kivasti osoittaa mieltään. Joskus vähän rasittavaa ja joskus vaan huvittaa itseä toisen suuttumus :) Yleensä silloin, kun äiti ottaa pois kaapilta tai ryhtyy vaippaa vaihtamaan... Potan sain jonkun aikaa sitten ostettua, mutta ei olla vielä kertaakaan ehditty sinne asti. Noh, ehkä sitten joskus! 

Nyt menee yöt päin prinkkalaa kyllä kun Hugolle tuli nuha. Se siitä unikoulusta, kun reppana on ihan tukossa...Nukuin sitten taas viime yönä vierashuoneessa Hugon kanssa kun en viitsi meidän väliin ottaa miehen herpeksen ja vyöruusun takia. 
 
Pikkukaveri kantoi mun digikameran eilen vesiämpäriin! Byääää! emoticon
 
Sillä on joku ihme juttu, että sen pitää kannella tavaraa ja tiputtaa se johonkin. Esim nyt tuonne ämpäriin, sitten on kerran löytynyt sipsipussi vessanpöntöstä.
Yleensä ehdin paikalle, ennen kuin kylppäriin asti ehtii, mutta kynnyksen yli pakko kuitenkin äkkiä heittää, ennen kuin äiti tulee.
emoticon
 
V***U. Nyt tällä mammalla meni hermo. Meidän duunissa tuli viime vko vedet katosta läpi. Täällä on käynyt työmiehiä tutkimassa kattoa, että jaa vedet tuli läpi. No nyt sitten laitoin esimiehelle kyselyn, että mikä tämän tilanne on, ja että onko hometta. "Emmä tiiä kysy siltä ja siltä" Hyvä esimies.. huoh. No sitten laitan sille ja sille sähköpostia, koska tunnetusti ko. hlö ei osaa vastata kasvotusten asiallisesti, plus että haluan kirjallisena tämän tiedon. Laitoin vielä tämän hälläväliä esimieheni ccksi siihen. No, ei ole vastannut vaikka istuu koneensa ääressä kokoajan perse kiinni tuolissa ja naama kiinni näytössä. Mullehan EI TARVITSE vastata? Kävin juttelemassa luottamusmiehelle ja mulla vetää soittopyyntö työterveyslääkärille Diacoriin, hän soittaa iltapäivällä. Mutta siis.. mitä mä oikeasti teen, jos nää vaan venyttää ja venyttää tätä juttua? Pyydänkö sairaslomaa siksi aikaa, kunnes tilanne on selvinnyt, että työpaikalla on turvallista olla? En halua allergista/vammasta tms. vikaista lasta sen vuoksi, että joku ääliö täällä ei välitä.. Olen huolissani emoticon
 
Voi Miu mikä mulkku!

Mä sinuna marssisin ihan ilman mitään tunnon tuskia työterveyteen ja saikkelle, kyllähän sun ja vauvan terveys on niin tärkeää ettei sitä minkään saamattomien esimiesten takia kannata vaarantaa!
 
En ookkaan pitkiin aikoihin valittanut täällä mistään.

Tunnen itseni ehkä hieman lapselliseksi, mutta mua oikeesti harmittaa, etten mä saa mitään huomiota mieheltä. Sillä ei oo yksinkertaisesti aikaa mulle. On päivän koulussa ja sitten leikkii Niklaksen kanssa ja kun Niklas menee nukkumaan niin menee koneelle tekemään koulujuttuja. Ei tule enää edes nukkumaan samaan aikaan kun ehkä kerran kahdessa viikossa. Mua vaan aina itkettää, kun mies ei ehdi tunnustella potkuja tai mitään. Tänään huomasin, että potkut näkyy jo vatsan päälle niin tuo maltto katsoa maksimissaan 20 sekuntia ja lähti muihin hommiin, kun ei poitsu sillä aikaa ehtinyt potkia. Tuntuu vaan niin yksinäiseltä ja että ketään ei kiinnosta MINÄ! :(

Raskaushormonit ne täällä kirjoittelee, I know.. Ja tiiän, että monella on paaljon pahempi tilanne ajanpuutteen kanssa.
 
Raskaushormonit ne täältä vastaa sulle Madie! ;) Mulla on ihan samat fiilikset, mies on päivät töissä ja kun tulee kotiin niin odotan että kysyis esim. "miten päivä on mennyt?" tms. Ei mitään. Kotiin tultuaan se syö, saattaa leikkiä Sisun kanssa ja sitten alkaa se ruutujen töllääminen (telkkari, tietokone tai kännykkä). Oon monta kertaa sanonu sille, että ois ihan kiva jos mullakin ois joskus vapaata, menis ees pojan kanssa ulos tunniksi illalla, mut tähän asti hän on aina ollu niin väsyny ettei ole HUVITTANUT. Voi kiesus, voitte kuvitella mitä kilareita olen hormoneissani vetäny noista sanavalinnoista... Kummasti miestä kuitenkin sitte hhuvittaa lähteä jos mä meen mukaan myös. Ärsyttävintä mitä se on sanonut, on että "katotaan sitte ku sä oot töissä, et jaksatko työpäivän jälkeen" tai että "mä oon ollu töiden takia ulkona koko päivän, ei huvita enää mennä". Joopa joo, miten voi ihminen olla noin yksinkertainen? Meillä jää miehen teorian mukaan sitten lapset hoitamatta työpäivien jälkeen, kun kuvittelee et heittäydyn samanlaiseksi "ei huvita/jaksa-tyypiksi". Ihan sama, ehkä se vielä joskus tajuaa mun pointin..

Noin yleensä mies kyllä hyvin kiitettävästi osallistuu pojan hoitoon syöttämisineen jne. ja voin Sisun täysin jättää sen hoitoon tarvittaessa. Mutta tuo pyhä yksinkertaisuus tiettyjen asioiden suhteen käy kyllä (etenkin näin raskausaikana) aivoon ja pahasti. 
 
Madie: mulla vähä sama fiilis myös. Mies on lopettanu rakentamisen ja on kotona, joo tosi ihanaa. Toki se hoitaa Siinaa ja tekee lähes kaiken kotitöistä mitä pyydän ja osan ihan pyytämättäkin mut entäs sit MÄ!!!!!! Mullon halipula, eikä se tuu halaamaan mua ilman et mä pyydän. En mä halua aina pyytää. Miksei se voi huomata mua pyytämättäki?
 
Nii ja mä kävin laitattamassa tutulla uudet rips rips räpsyt, siis ripset. Ja miehen kommentti oli et onks nois jotain eroa entisiin? ÖÖÖÖ. Joo ne on feikit niit on kaks kertaa enemmän ja ne on pirempiä. Ja sit viel selvitin et mulhan ei ole ripsaria ollenkaan vaan ne on aina tän näköset. Silloinki ku nostan pääni tyynystä. Aha, oli vastaus. ÖÖÖÖ Okei anti olla. Kuhan mä omasta mielestäni näytän paremmalta.
 
Semmoinen tunnin huuto Hugolla takana...kello 3.30 lyö.... jep. On pullot ja supot laitettu, nyt istahdin koneelle niin heräsi kunnolla ja rauhoittui, tuossa raukka selittää jotain. Niin ahistavaa kun tuntuu, ettei mikään auta! Mikähän on raukalla hätänä :( Yöt olleet viime aikoina taas parempia poskihampaan puhkeamisen jälkeen. Voiskohan olla korvat, vaikka flunssa ohi justiin...   
 
Voi Hugo-parka emoticon

Meillä nuo poskihamaat on kanssa vaivannut tosi pitkään, sekä ennen  että jälkeen puhkeamisen. Mä aina manaan sitä miten monta niitä vielä tulee...
 
Takaisin
Top