Joulumassut, syyskuun höpinät

Pikakommenntti, tontun-tekijät!

Hartiat hytkyy täälläkin taidän haaveita lukiessa. Tunnelmointi pillitystä!!! Kiitos kohtalon sisaret. Taitaa tämä meidän palstamme olla oikea tonttuparaati. Toivottavasti kukaan joulun inhoaja ei nyt pudonnut tuolilta!

Joskus vaan fiilistely lähtee käyntiin niin huomaamatta! Ja se lumiukko! Taidankin kaivaa ohjelman laulun sanat jostakin ja alkaa hyräilemään vaivihkaa...   Di didi dii, di dii.  Ps. se löytyy suomeksikin. ( saakohan sitä artistia tällä palstalla mainostaa mainostaa? ) Googltkaa, fanit.
 
Edellisen kerran tästä koneelta poistuessani menin sitten itkusilmin miehen syliin. Ensimmäisenä hän luuli, että jollakulla täällä on vauva kuollut kohtuun, joten ei sitten ihan osannut ymmärtää, että kuinka mä nyt joulunvietto-pohdintoineni olin niin herkässä tilassa. Halasi silti, ihana mies! Ei sen onneksi tarviikaan ymmärtää, kunhan ottaa syliin :)

Ja joo, ei oo tarkoitus karistaa joulusta piittaamattomia näillä teksteillä, mulle vaan joulu on aina ollut tunteiden aikaa. Nyt sitä vaan itse miettii, että oma äiti ollut viimesillään vuonna 1985 ja ootellut joulua. En oo koskaan ees kysyny, että koska mun kohdalla on ollut LA, josko oon ollut yliaikainen vai aliaikainen vai mitä... Ehkä äiti on ollut ihan samassa tilassa, eikä tiennyt, että missä se joulu kuluu! Tosin äidillä on ollut veljeni silloin, joka oli vasta 1,5v, että joulua meillä on varmasti tuolloinkin vietetty.

Ihanaa, kun Pranametrillä on käynyt tuuri ja saa lahjoituksina tavaroita! Täällä ootellaan suvun ja ystäväpiirinkin ensimmäistä, joten me hankitaan kaikki sisäpiirien ulkopuolelta. Käytettyä kyllä onneksi saa halvalla muualtakin, ja toisaalta ihanaa saada myös ostaa ihan uutta, joiden kiertoon pääsyä voi jäädä sitten oottelemaan!

Mä en oikein saa taas mitään aikaiseksi, oikeasti tulin taas koneelle opintojani edistämään, mutta hitsivitsi kun ikkuna tälle palstalle jotenkin kummasti aina aukeaa ^^ Kiitoksia kun on jaettu, niin tokihan minäkin olen teille syvästi kiitollinen! Teistä on tullut niin tärkeitä!
 
Oi, kiitos Amppu tuosta  kasvattavasta runosta!

Tiedättekö, huomasin aamun tunteina miettiväni, että miten meille käy kun kaikki on jo synnyttäneet?
Tämä palsta kun on ollut niin tosi tärkeä. Kaikista teistä on tullut eräänlaisia ystäviä, joita ei haluaisi kadottaa maailman bittituuliin.

Siis aloitettaisko me synnyttäneille joku esim: Joulukuussa syntyneet, tai vastaava palsta? Sitten kun täällä alkaa tapahtua pullahtamisia! Oisko kiva? Nimikin vois olla jotakin arjen tunnelmaa nostattavaa? Onko kellään muulla ollut vastaavia ajatuksia? Voinhan mä tietysti olla itsekseni taas kovin hätäinen...
 
maarinen, johan me tossa kesällä sovittiin, että pidetään yhteyttä vielä poksumisten jälkeenkin ;)
Itse en ainakaan aio päästää teitä kaikkoamaan vauvapuuhiin tarjoamatta mulle vertaistukee, nih! [8D]
 
Meilläkin on jo suunniteltu kinkun ostoa! [:D] Anteeksi vaan kaikille kasvissyöjille tai muuten kinkkua inhoaville. Ei se kinkun syönti ole minustakaan se paras juttu, vaan se tuoksu!!! Minä olen EHDOTTOMAN EHDOTTOMASTI jouluihminen! Odotan juhannustakin aina sen takia, että sen jälkeen voi siirtyä odottamaan joulua. Pitää olla katsokaas joku välietappi. [;)] Ja olen tainnut jo aiemminkin mainita, että alan ostaa ja tehdä joululahjoja heti uudelta vuodelta. Itse en niin välitä lahjoista, mutta muille pitää olla! Minulle riittää oikea kuusi vakkari koristeineen, kinkun tuoksu, ihanat kynttilät ja joulusauna vastoineen. Ollaan jo miehen kanssa sovittu, että ostetaan kaksi kinkkua, koska jos vaavi päättää tulla juuri joulumurkinan aikaan ulos, niin voidaan paistaa toinen kinkku joulun jälkeen. [:)]

Miehestä puheen ollen on pakko kertoa meidän eilisiltaisesta nukkumaanmenokeskustelusta. Tai siis miehen pohdinnasta. Hän kyseli ensin, että miten minä sitten aion hoitaa vauvaa sen synnyttyä? No miten vauvaa nyt hoidetaan!? [:D] Seuraava kommentti olikin jo aika hämmentävän pelottava: "milloinkas tehdään sitten se seuraava vauva?" Ööh! [8|] Ihanaa, että on ajatellut, että lapsia voi tulla useampiakin, mutta totesin, että odotetaan nyt, että saadaan valmiiksi tämä ensimmäinen, ennen kuin aletaan suunnitella seuraavaa. [:)]  Meillä on huomattavissa nyt miehen osalta jo melkoista jännitystä ja odotusta!!! [:D]

Ja toivon omasta puolestani, että voidaan jatkaa keskustelua ja ilojen, surujen yms. jakamista myös vaavien tultua. Vaikka kamalaa, että meillä on tällaiset pohdinnat jo nyt! [;)]

Ihanaa viikonloppua kaikille!
 
Heippa teille kaikille

Juu, jatketaan, jatketaan syntymien jälkeenkin! Pitää varmaan sitten jonnekin muualle laittaa joku otsikko jonka alla jatketaan. En tiedän ollenkaan kuinka kauan näitä jo ohimenneitä LA-palstoja pidetään olemassa? Pitäisiköhän kysellä ylläpidolta, koska jos tämä palsta pysyy, niin otetaan vaan uutta otsikkoa kuten tähänkin asti. Eiköhän me keinot keksitä [:)]
Juuri heräsin hyviltä päikkäreiltä vatsa täynnä makaronilaatikkoa ja tuoretta perunarieskaa. Kävimme paistamassa laatikon naapurissa, koska omaa uunia ei vieläkään tarvitse, eikä voi, lämmittää. Naapurin emäntä oli leipomassa perunarieskoja ja maistatti meilläkin. Voi luoja että maistui hyvälle, nam. Ja makaronilaatikkoa monen kuukauden tauon jälkeen. Jo sitä kaivattiinkin.

Sinä olet Hennas käsittämättömän säntillinen jouluun valmistautuja[:)] Minäkin haluaisin tehdä kaikki lahjat itse, se olisi hienoa, ja olen paljon tehnytkin. Nykyään vain kaikilla on jo kaikkea ja olen itse ilmoittanut, että minulle ei tarvitse antaa mitään vain siksi että on joulu. Ei aikuisten kesken tarvitse mitään pakollista lahjanvaihtorumbaa. Eri asia, jos itse sattuu jotain kivaa keksimään. Kirjat on aina hyvä lahja. Klassikko tulee luettua toistekin ja muutenhan ne saa kierrättää eteenpäin. Parhaita lahjoja itsetehtyjen lisäksi, ovat mielestäni aineettomat lahjat. Kokemukset tai yhteiset hetket. Mieheni vei minut kampaajalle ja syömään. Äidilleni annoimme häälahjavinkiksi pari päivää lapsenhoitoa sitten kun se on joskus ajankohtaista. Veljenpojan syntymäpäivälahjaksi olemme antaneet rahaa vaikka leffareissuun tai teatteriin vanhempiensa kanssa.
Ai niin, tuo miehesi iltatuumailu nauratti ihan. Voi toista, on jo seuraavaa suunnittelemassa.

Kyllä noi miehetkin jännittää omalla tavallaan vauvan tuloa ja miettii kuten mekin, eri juttuja ehkä vaan.

Mitäs tässä sen kummempia, jatketaan odottelua
 
Viuh, huoli pois! Enpäs enää muistanutkaan kesän höpinöitä. Tai oisitteko keskustelleet aiheesta sillon kun itse olin väsyny ja kusessa joka suhteessa. No mut täällä pysytään, se on pää asia!

Jep, miehet ja niiden suunnitelmat. Tämä minun ikioma rakkaani on SIIS NIIN AKTIIVI että hämmästelen päivittäin. Just aamulla autossa se ilmottaa iloisesti mm. tämän kyseisen palstan tärkeydestä. Tämä kuulema yhdistää eri ikäiset ja eri elämäntilanteissa olevat naiset sen tärkeimmän elämänvaiheen ympärille. Odotuksen. Nostelin ällistyneenä kulmakarvoja sitä kuunnellessa. Niinhän se on!!! Viksu immeinen. Minä kun olen välillä ajatellut että se hermostuu minun jatkuvaan roikkumiseen täällä.

Synnytystäkin se suunnittelee ja tsempaa. Tulee ehdottomasti mukaan ja neuvoi minua miettimään jotain kaunista omaa vaatetta päälle lapsen tuloon. Aikoo pakata mukaan synnytys herkkuja. Kättärin perheyksikössä se on vielä mahdollista. Ihanaa! Minähän ponnistan into piukkana, kun tiedän että kuohari ja graavilohi odottaa kylmälaukussa!

Niin ja sitten meidä kookosmaratooni. Alusta asti se on hellinyt mun masua JOKA ILTA. Nyt kun vauva on jo näin iso niin ihanasti se tuntee isin hieronnan.Nostaa aina päätä ja peppua isin kättä kohti. Niinkuin kurkottaisi. Luulen, että mies erottaa tämän vauvan jäsenet paremmin kuin minä!! Ja eikätässävieläkaikki! Raskausarpia ei ole tullut uusia sitten ensimmäistäkään tämän rasvailun tuloksena. Nyt mies ehdotti, että on aika ostaa vehnänalkio-öljyä. No mitä sillä? Kuulema tällä kyseisellä öljyllä pehmitetään välilihaa pari kuukautta ennen synnytystä. Ettei pimpero repeäisi. Luulen että tämä mun jatkuva seksin nälkä vaan kasvaa noiden leikkien kanssa. Sen pitää tapahtua vielä joka ilta... Hmm.Nam nam.

Tässä tulikin kovasti tuota ommaa kehua. Olen siis kyllä tosi tosi ONNEKAS!

Vielä vähän... ostetiiin vahingossa meille VAUNUT. Da daa,ihanaa! Kaupan ilmoitustaululta bongattiin Briot!
Musta-harmaat yhdistelmät.Ihanat. Haetaan huomena kotiin. Ajelen niillä sitten pitkin pihatietä ja opettelen tuutulauluja. Hyssyttelen liiterin nurkalla ees-taas ja tirautan tuuleen pari kyyneltä.

Joulusta vielä, pakosti. Me kokkailaan kanssa kaikki ite. Herkkuja herkun perään. Mies aikoi pääli savustaa kinkun samalla kun tekee ne lohet pöntössä. Joka jouluksi tulee aina joku uus herkku perinteisten lisäksi.Viime vuonna se oli savumuikkutahna ranskankermaan.Tänä vuonna toden näköisesti siirappi lanttua ja hunaja punajuuria.Ainiin ja pekonissa, oluessa ja siirapissa haudutettu hapankaali on must jo parin vuoden takaa! Ja ne IHANAT  jälkiruoat! Lahjat on meilläkin vähän sivu seikka tunnelman ja yhdessä olon jälkeen.

HYvää yötä. Toinen korvani ottaa kiinni telkkarista kummalista ohjelmaa. Totuuden hetki, tai jotain. Sen pariin kauhistelemaan!
 
HEippa rallaa!

Minä tuola selittelin että en varmaa joudu mihkää sokerirasitustesteihin nii pah.. Tänää kävin neuvolassa (vihdoin 2kk tauon jälkee) nii se sanoi et pitäs mennä testiin varalta, vaikka en kuulemma kuulu millää lailla riskiryhmään. Painoa jännäsin hulluna ko en oo tän 2 kk aikana punninnu ollenkaa.. Tullu tähän mennessä yhteensä 5kg. Huhu, Ei paha.:D Hb oli mulla 93.. uus neuvolatäti oli ihan kauhuissaa, et miks ei oo alotettu rautakuuria ko viimeks jo ollu 100. Ihan hyvä päästä nyt nostamaan totaki, pysyypä pystyssä ja voi vähän paremmin.. Toivottavasti.:)

[:@][:@][:@]OPISKELIJOITA: Tosiaan, niinkö joku sanoi, että synnytyksessä saa kieltää opiskelijoita tulemasta. Mut siitä en oo samaa miltä et kysyttäis lupaa. Oyssissa ei ainakaa.. Et jos haluutte synnyttää rauhassa, nii käskekää miehenne sanoo ettei tartte tulla ja kirjottakaa esitietolomakkeisiin. Minä kun luulin, että pystyn itse sanomaan niin pah. Tänää olin lääkärikäynnillä, nii siellä istu neljä opiskelijaa (3 poikaa, 1 tyttö) eikä multa kysytty mitää. Lääkäri ei esitelly itteesä eikä kukaa muukaa. Joku opiskelijapoika tuli pyytää huoneesee, kyseli jotai ja tutki kaikkee. Oli siinä hyvä olla näyteikkunassa ronklattavana ihan ko joku eläin. Huhhuh. Sanoin minä, et pääsinpä näyteikkunaan näköjää, nii se lääkäri ihan hermona tiuskas sieltä nurkasta, et "tää ei oo mikää näyteikkuna". Ja minulla ko on aina ollu kauhee vastustus mieshoitajia kohtaan. Saimpa sitte semmosen ihanan pienoisen mielenromahduksen ko kotii pääsin. Nukuin ja märisin sen 5 h ja söin aamu 9 jälkee seuraavan kerran 5 tai 6 aikaa illalla. Hajotin puhelimenki ko heitin seinää. ONKO tuo teistä kovinkaan inhimillistä toimintaa ja yksityisyyden suojaamista äitejä kohtaan? Kunnioitetaanko siinä teidän mielestä ihmistä ollenkaan? Minusta Ei! Miks tuosta ei puhuta julkisesti ollenkaan? Jossai vauva tai kaksplus keskustelupalstoilla joku purkaa pahaa mieltään, toiset lohduttaa, mutta se jää siihen eikä siitä puhuta mitää. Aina vain tehdään samaa.. Varsinki nuoret ensimmäistä odottavat. Luuleeko joku, että sellainen arka ihminen uskaltaa vanhemmalle lääkärille alkaa avautuu siinä ahdistavassa tilanteessa, jossa ei haluaisi nolata itseään, eikä myöskään opiskelijoita? No itse menin ilmeisesti semmoiseen tiedostamattomaan tilaan siinä ko huomasin etten uskallakaan sanoo, etten haluu ukkojen eessä haaristella. Otin yli lepsusti sen tilanteen ja heitin läppää ja höpötin jotai pöljää. Jälkeen päin mies kertoi mulle, et miten tod. näk. on käynyt ja sanoi, että on raivona sille henkilökunnan käyttäytymiselle[:@][:@][:@] Onneks sain ihanan uuden neuvolatädin tueks. Pystyin juttelee noista mielen ongelmista avoimesti hänen kanssa, edellisen kanssa en pystynyt ollenkaan sanomaan edes et on semmosia.

Tuossapa semmonen purkaus..[:D] Kertokaapa mielipiteenne tuollaisesta toiminnasta!

Pitäs kait lähtee nukkumaan, ko aamulla 7 töihin..:D Pitkästä aikaa noin aikaisin.. Öitä!


Ps. Joulu joulu tulee koht..:D Aatelkaapa; kynttilänvalo, lumi maassa, rauhallinen joulumusiikki taustalle, hyvää ruokaa, mies vieressä.... Ja OMA lapsi..<3<3<3
 
Launantaita!!
 
Kiva juttu, että jotkut ovat säästyneet raskausarvilta. Harmikseni minä en kuulu heihin...vatsaan on tullut ja vaikka kuinka paljon..näytän ihan juovikkaalta tiikeriltä [:-]. Noh..mä en niihin kuole...ja mies sanoi, että ne eivät häntä haittaa..tekevät minusta kuulemma äidillisemmän...kivasti lohduteltu [:)]
 
Eilen oli neuvola..SF-MITTA 22cm..painoa tullut kuukaudessa lisää 800g..hemoglobiini noussut..oli nyt 139..Eli lisärautaa ei tämä mamma ainakaan tarvi. Seuraava neuvola on sitten kun täynnä on 30rviikkoa..hui..miten aika menee!! Ja neuvolan-täti sanoi, että siinä vaiheessa antavat jo noita sikainfluenssa rokotteita raskaana oleville.
 
Oli myös eilen se nivusen ultraäänikuvaus, kun sitä tyrää epäilivät...noh, eipä tyrää löytynyt..vaan eipä tainnut tämä röntgenin lääkäri löytää mitään muutakaan..missään siellä tiedoissa ei lukenut, että olisin raskaana..lääkäri rupesi sitten minulle vaahtoamaan, että kyllä nämä raskaana olevien kuvaukset kuuluisivat gynegologille kätilöopistolle kuvauksiin..Hän ei nyt osannut oikeen mitään katsoa tästä, kun vauvaakin pelästyi ja mietti, että mikä tuo on...jep jep..sanoi kuitenkin lopuksi, että kohdun seinämässä oli joka patti..Mutta, hän ei ollut varma, että onko se osa istukkaa vai ei...eikä kannatta pelästyä...voihan se olla ettei se mikään patti olekkaan..MITÄ HITTOA??? oliko se vai eikö ollut? Patti kohdun seinämässä ei kuulosta kovin hyvältä....miks siitä hänen piti sitten ollenkaan mainita jos se ei ehkä olekkaan patti..tai ehkä onkin, mutta osa istukkaa...Ja onko se mun vika, että lääkäri laittoi lähetteen tavalliselle röntgen lääkärille eikä kätilöopistolle..mä meen vaan sinne minne käsketään...Nyt täällä vaan mietitään, että oliko se patti vai ei...ja lääkärin soittoaika on vasta 2viikon kuluttua. Mä meen viikon päästä siihen sokeriseurantaan naistenklinikalle ja siellä ne ultraa vauvan ja katsoo vauvan koon, aioin siellä kysyä VÄHÄN osaavammalta ihmiseltä, että onko vai eikö pattia...viddu!
 
Eikä tullut kelalta mitään tälläkään viikolla..kaipa täällä Helsingissä sitten oikeasti on ne 2kk jonot...kunhan nyt vaan tulisi ennen synnytystä....
 
Sori vaan kaikille..tänään onkin ilmeisesti vähän huonompi päivä...parempaa lauantaita muille!
 
JIHUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU!!!!!!!! Mullakin enää 100päivää jäljellä...jippiiiii...
 
 
Onpas täällä hiljaista kuin havumajassa.....
 
Heip!

Mä voin tunnustaa, että rakastan joulussa myös niitä lahjoja! Niin antavana, kuin saavana. Just tossa yks päivä puoliks läpällä kaverin kanssa naureskelin, että mä en kestä, et tästä eteenpäin mä saan ehkä pari suklaarasiaa ja samalla mun lapseni eteen kannetaan röykkiöittäin lahjoja! Määki haluun pakketeja! Tai ainakaan mun sisarukset ei saa saada sit enää myöskään niin paljoo, vaan sit ne kaikki pitää tulla vauvalle! Ja äiti saa availla vauvan paketit, ja äiti tykkää sit niistä kans! ;) Ai mikä aikuisuus? Meidän perheessä kun ei oo ollu muita pieniä, niin oon kyllä tietyissä asioissa ihan pentu ja mustasukkanen kaikesta :D

Hennas, meillä mies totesi kans joskus tossa kesän alussa, että olivat töissä äijien kanssa puhelleet ja kuulemma tähän vauvahommaan jää koukkuun. Että usein ei ehdi saada ekaa vielä ees maailmaan, kun puhellaan jo seuraavista! En oikein tiiä, et oliko se ukon vihjaus mulle, että meillekin hetinytpian lisää - tyrmäsin asian nauraen, et jos mies kantaa sen sikiön ja kärsii nää vaivat, niin tehdään vaan heti vaik kuinka monta putkeen!

Voi kuinka taas sai hihitellä ja nauttia maarisen verbaalisista lahjoista! Tykkään! Kateellisena lueskelen, että teillä rasvaillaan jokapäivä yhdessä... ei täällä vaan, muista ees koska viimeks. Vaan tuskinpa johtuu rasvaamattomuudesta se, että täälläkin noita terhituulin harmittelemia juovia on maha väärällään! Vaan ei haittaa, mulla on niitä ollu ennenkin niin liian nopean pituuskasvun kuin liikakilojenkin takia. Nää saa oman olon tuntumaan oikealta - nyt näitä kuuluiskin olla!

Aikas ikävä kokemus Zennalla ollut! En yhtään ihmettele rähjäämistäsi! Täytyy muistaa omalleki miehelle sanoa, et jos mun ilmeet ja eleet alkaa näyttää mahdollisten opiskelijoiden läsnäollessa yhtään kärttysältä, niin käskee pois vain! Tosin tähän mennessä oon kyllä lääkäreissä aina toivottanut opiskelijat tervetulleiksi (labrassa ollut monesti), mutta ehkä ne ei tähän raskaussysteemeihin sopis munkaan mielestä... no, katellaan tilanteen mukaan :)

terhituuli, koskas ne lääkärit ajattelis, että mitä sanovat? Yleensä eivät saakeli sano mitään, ja sitten just saattavat möläyttää tollasta ja mukamas rauhotella "älä sure, ei se varmaan oo ees mitään"... ja sit joudutaankin oottelee pitkään! Tsemppiä! Ja ihanaa, ettei ollut tyrää! :) Plus, et onnea satasen rikkoutumisesta, jee!

Meillä oli eilen ihana ilta, vaikkei mitään spesiaalia ollutkaan. Tulin töistä, mies tuli juna-asemalle vastaan. Kotona oli SIIVOTTU ihan putspuhtaaks, uudet dvd-hyllyt oli ostettu ja kasattu, lakanat vaihdettu ja kaikki paikat tosi siistenä. Ja kaikki tämä oli tapahtunut siinä välissä, kun minä olin töissä! IHANAA! Lämmitettiin siinä sitten vielä saunaa, puolilta öin päästiin sinne nauttimaan. Juteltiin kaikesta, mies jopa yllättäen hempeili tunteillaan... Puhuttiin tulevista asumisjärjestelyistä, oman kodin ostamisesta, meidän tulevaisuudesta. Mä tosin tahtoisin pois täältä "maalta" (espoosta) Kotikaupunkiini Helsinkiin, mies ei... silti jotenkin hyvässä hengessä keskustelu soljui eteenpäin, tiedettiin, että löydetään kyllä joku ratkaisu, yhteinen kompromissi. Mies myös kertoi, että oli saanut opintonsa sovittua niin, että suorittaa marraskuussa alkavan harjoittelujaksonsa vasta vuoden päästä syksyllä! Tämä siis tarkoittaa sitä, että miehellä on marras-helmikuussa ainoastaan töitä, ja meillä on oikeasti yhteistä aikaa olla perhe ja tutustua tulokkaaseen! Mies voi jopa pitää isyysloman heti vauvan synnyttyä, ja saadaan silloin olla ihan keskenämme yhdessä!

Isyyslomasta tulikin muuten mieleen... osaako kukaan sanoa, että miten se nyt tässä vuodenvaihteen tietämillä menee? Lasketaanko juhlapyhiä, jotka muutenkin olisi vapaana, niin siihen kiintiöön? Entä miten tulee vaikuttaa meidän (miesten) isyyslomiin se, että ensi vuoden alusta käsittääkseni siihen tulee se joku parin viikon pidennys? Koskeeko se vaan niitä, jotka aloittaa isyyslomansa ensi vuoden puolella, vai myös niitä, jotka ovat ehtineet tämän vuoden puolella alkamaan, mutta jatkavat vielä tammikuussa?

Nyt alkaa olla silmät ihan ristissä, pakko kai se on kavuta tuonne vielä puhtaalta tuoksuviin lakanoihin. Mä niin RAKASTAN nukahtamista hetkeä aiemmin vaihdettuihin lakanoihin! Vaikka onhan noissa viime yö nukuttu, mutta silti se tuoksu on edelleen läsnä. Aamulla olisi neuvolalääkäri, toivottavasti systeemit kunnossa :)
 
Huomenta ja ihanan syksyistä alkavaa viikkoa!

Zenna, mielestäni on kummaa tuo ettei kysytty etukäteen sopiiko opiskelijoiden tulla tutkimukseen mukaan. Se nyt on kuitenkin vähin kohteliaisuuss ja voi jopa vaikuttaa omaan mielialaan tilanteessa, jos antaa heidän jäädä. Toivottavasti seuraavalla kerralla menee mukavammin.

Terhituuli, hienoa ettei löytynyt tyrää ja harmi että lääkärille ei ollut opetettu vuorovaikutustaitoja. Raskaana ollessa on muutenkin tuntosarvet pystyssä, saati sitte nvielä jos lääkäri jotain mutisee.

Hoopoli, kyllä näitten kanssa pärjää, mutta tuntuu että vain olot lisääntyy mitä pitemmälle päästään. Muutama aamuna on sängystä noustessa jo vetänyt vatsa tiukaksi, kun joutuu sieltä itsensä punnertamaan ylös. Kyllä se rauhoittuu aika nopeasti, mutta onhan se huomioitava ja oltava rauhassa. Tukalan tuntuista. Toisina päivinä pääsee helpommalla kuin toisina. Välillä pelkkä kyljen kääntäminen yöllä riittää. Mutta onneksi tähän kaikkeen on hyvä syy [:)] Meidän pientä pojannassikkaahan tässä odotellaan ja mieheni lohduttelikin, että kolmen kuukauden päästä on nämäkin vaivat kohta ohi.

Amppu, mitä siivojalle jäi, kun itse siivositte ensin muutaman tunnin? [:D] Vaikka kaipa se on niin, että ei ulkopuolinen voi alkaa tavaroita järjestelemään, se on tehtävä itse. Meillä saisi joku käydä pesemässä ikkunat... Olen saanut kesän aikana jopa 2,5 ikkunaa pestyä. Kai meidän äiti tulisi jos sille vinkkaisi, mutta ei kehtaa kaikkea sillekään ehdotella. Pyydettiin jo suppilovahveroita, koska hän on kova sienestämään.

Minulla on tänään taas lääkäri ja toivon kovasti, että tällä kertaa tulisi sairaslomaa loppuun asti. Katsotaan. Ja toivon tietenkin, etteivät supistelut ja kivut ole alkaneet avaan kohdunsuuta. Mieheni muuten on nähnyt nyt kauheasti unia. Oli yksi uni, kuten olisko ollut Ninoskalla?, jossa meille syntyikin pojan sijasta tyttö ja olimme kumpikin olleet unessa kamalan pettyneitä.
Toissayönä valvoin itse jälleen ja unta tuli aivan liian vähän. Lonkkaa särki ja jalkoja pakotti ja ihoa kutitti ja oli kaikin puolin hankala olla. Onneksi viime yönä taas tuli uni hyvin [:)]
Kaikista vaivoista huolimatta jaksoin kävellä kuutena päivänä viime viikolla yhteensä 39 km (6x6,5 km). Hitaasti mutta varmasti. Selälle on tehnyt tosi hyvää ja jaloillekin, mutta välillä sattuu mahaan niin että vauhtia on hiivutettava ja hengiteltävä, niin kuin olen tainnut jo monta kertaa mainita. Sori kun toistan itseäni varmaan ties kuinka monetta kertaa...

SannaKoo, olipa hieno juttu mieheltäsi! Saitte keskittyä sitten ihan muuhun [:)] On meilläkin mietitty tulevaisuuden asumiskuvioita ja mahdollista muuttoa mieheni kotipaikkakunnalle, jossa lapselle olisi kavereita ja palvelut lähempänä. Kummasti lapsen tulo pistää ajattelemaan eri kantilta kuin ennen. Pitää myös tuulettaa miehesi ratkaisun puolesta harjoittelun siirtämisessä! Mahtavaa, että saatte enemmän aikaa perheellenne. Laitat varmaan neuvolalääkäri kuulumiset sitten palstalle?

Meillä on jälleen aamusauna lämpiämässä. Tällainen syysaamu on kaunis. Ilma on sopivan viileä ja aurinko helottaa. Tänään lämmitetään jo meilläkin leivinuunia ja paistan itse perunarieskaa (kuola alkaa valua). Puolukkasoseeseen on tullut käsittämätön himo. Uusista puolukoista tehtyä söin parilla aterialla about 5 dl [:)] Muistelisin, että silloin alkuraskaudessa kun oli pahoinvointia, sain puolukkasoseen kyydittämänä ruokaa alas.
Neulehaalari on edistynyt niin, että toinen hihakin on kohta valmis, jee. Sitä on jostain syystä tehty kuin Iisakin kirkkoa. Jouduin purkamaankin kainaloihin asti, kun tuli virhe silmukkamäärissä jossain vaiheessa, mutta nyt häämöttää maaliviiva ja sitten otankin sukat, lapaset ja pipon seuraavaksi urakaksi. Niin söpöjä nuo lasten vaatteet<3

Iloa ja valoa päivään
 
Nyt tulin ruikuttamaan ja uikuttamaan ja suremaan ja valittamaan. Neuvolalääkäri käynti oli meinaan kaikkea muuta kuin mieltä ylentävä!

Meidän "oma" neuvolatäti oli palannut lomilta ja sen kanssa alkuunsa taas katottiin kaikki normit. Mun verenpaineet on taas noussut vanhoille kantimille, eli jotain hyötyä tästä viikonmittaisesta salmiakki&suola-kuurista on ollut! :) Tosin ton nyt oisin tiennyt ilmankin, on omassa olotilassa ollut sen verran muutosta viikon takaiseen. Hemoglobiinikin on taas ottanut vähän noususuuntaa, 137 oli tänään ja nousua edelliseen siis viitisen yksikköä, jee! Painokin on vihdoin ja viimeinen kirinyt kiinni alkutilanteeseen, enää ollaan miinuksella 0,4kg lähtöpainosta.

Sitten siirryttiin neuvolalääkärille, aattelin, että mieskin voinee tulla siihen mukaan, kun saadaan sit taas yhessä kuunnella sydänääniä, kun ne vasta siellä lääkärihuoneessa kuunneltiin.
Noh, vastassa ei tällä kertaa ollutkaan edellisen nla-lääkäritutkimuksen tehnyt mies, vaan joku venäläinen nainen. Ei sillä, ettäkö synnyintaustalla olisi muuten väliä, mutta sen kysymyksistä oli vähän vaikea saada selvää, eikä se oikein ymmärtänyt mun vastauksia. Tuntui, että joutui itse puhumaan aivan liian selkokielellä, eikä sitten saanut välitettyä niitä todellisia asioita.
Noh, kun tuota ylipainoa nyt siis mulla tosiaan on, niin tämänhän lääkäriämmä noteerasi samantien. Sitä sitten heti, että "syötkö paljon? Ai et mitenkään erityisen? Oletko varma? No syötkö sitten suklaata tai muuta makeaa?" ihan hirveä tivaus! Mulla meinas jo siinä tulla kyynelet silmiin, että eikö se ämmä näe jo mun raskausajan painonseurannasta, ettei se ole noussut edes lähtöpainoon vielä! Lisäksi kun hempat ja verenpaineet on hyvät, niin tuskin mun ruokavalio ihan perseimmästä voisi ollakaan?? Suututti NIIIIIN paljon! Sitten se äkäisesti kysyi, että miksi en ole käynyt sokerirasituksessa. Noh, meillä kun neuvola antaa lähetteen käydä vkoilla 24-28 ja oon sen nyt tilannu, ja ensimmäinen vapaa on vasta parin viikon päästä. Enkä oikeesti ees usko, et siinä on mitään ongelmaa, kun kyllä sen olisi varmasti huomannut olotiloissaan, jos nyt jostain katastrofaalisesta muutoksesta olisi kyse?

Sitten tutkimuspöydällä se katsoi mun mahaa ja sanoi "jaa, vai on sinulla tällaisia arpia tullut". No herraisä, eikö ne nyt raskausarpia oo?? Ja aikalailla normaaliakin???!! Ja kovakouranen oli kuin mikä, kyynelet vaan valu, kun se ei laittanut liukkaria ilmeisesti ollenkaan, vaan ihan kuivilla lähti sörkkimään. Myös vatsaa paineli sen verran kovakouraisesti, etten yhtään ihmettelis, jos on mustelmia. Nyt on sitten tän tunnin verran särkenyt alavatsaa ihan älyttömästi, eikä todellakaan tee mieli kävellä edes vessaan kun särkee :(
Lähtiessä jaksoi vielä sanoa "käyt sitten siellä sokerirasituksessa, niin katsotaan"! Kaikenlisäksi se mun mielestä sano sf-mitaksi 24, mutta korttiin kirjasi 22. Tosin samapa tuo, keskikäyrän jommalle kummalle puolelle se joka tapauksessa menisi (eikä mielestäni sekään anna osviittaa siitä, että vatsaani olisin vauvan ohella ruoalla kasvattanut)

Mun niin teki mieli LYÖDÄ sitä naista! Enkö mä nyt helvetti ole muka äidiksi kelpaava, jos on pari vatsamakkaraa?? Mikä oikeus sillä naisella on tuhota mun muutenkin nyt raskaana ollessa heikoilla oleva itsetunto... Vituttaa niin paljon, ettei veri kierrä! Tolle ämmälle en todellakaan suostu ainakaan lastani viemään, tiedän jo nyt, että varmasti alkaa moittia, kun lapsen pituuskasvu huitelee käyrien ylälaidassa!

Kun tultiin kotiin, niin kiinnosti ainoastaan mönkiä petiin peiton alle nalle kainalossa. Hysteerisenä itkin varmaan puol tuntia, kun mies yritti vieressä lohduttaa... Kai se pitää sit lopettaa syöminen kokonaan ja toivoa, että vauva löytää mun vararavinnot kulutukseensa.

Kiitos ja anteeksi.
 
Heipparallaa pitkästä aikaa!
 
Täällä kärvistelty ihan tajuttomassa taudissa. Poskiontelotulehdus puhkesi viime tiistaina ja tänään maanantaina
vasta ensimmäinen päivä että jaksaa muutakin kun maata. Tulin töihin kattomaan miten täällä jaksaa.
Kuumetta ei ollu missään vaiheessa pientä lämpöä lukuunottamatta.
Mutta olo oli semmonen etten ole ennen kokenu. Tajunnan rajamailla olin koko viime viikon.
Tuttava sairaanhoitaja sano että on polilla hoitanu raskaana olevia poskiontelotulehduksesta kärsiviä ja ei oo kateeksi käyny.
On kuulemma tosi paljon rankempi tauti jos raskaana ja siltä se tuntu.
Pelottaa vaan toi sikainfluenssa jos se tauti on lähelläkään tätä tautia kun sitä rokotusta en ota.
 
Voihan joulu teijän kans...
Täytyy sanoa et oon vissiin sitten ainoa palstan jouluvihaaja.
Ehkä johtuu siitä et meillä ei kotona koskaan vietetty joulua. Joulu oli meille ihan normaali vapaapäivä töistä.
Kinkkua ja torttuja toki tehtiin kun niitä ei muuten saa.
En oo koskaan tajunnu joulua, et miksi vaan yhtenä päivänä kaikki antaa lahjoja toisille ja kaikki on muka nii ihanaa.
Toki vaikeeta tajuta kun en oo koskaan päässy viettoon mukaan. Mun mies on jouluihminen mutta me ollaan tultu vähän kummatki
vastaan tässä tilanteessa. joulua oon nytten aikuisena viettäny miehen kodissa mutta meille ei kotiin joulukrääsää tuoda.
Mua alkaa nyt jo ahistaa syys-lokakuussa kun ihmiset ei muusta puhukkaan.
Tässä mun näkökulma asiaan, toivon tosissaan ettei kukaan vetäny hernettä nenään [;)]
 
SannaKoo: aika rankka kokemus neuvolassa! Mä varmaan ilmottaisin terveyskeskukseen että en halua kyseisen
lekurin vastaanotolle enää koskaan, kai tollasen saa ite valita?
Tosi tympee juttu, oisin varmaan itekki ihan paniikissa tommosen jälkeen!
 
Äippäpakkaus se tuli meillekki. Täytyy sanoa että hiukan pettymys oli ne vaatteet.
Ja voi jestas et ne on isoja! Se talvihaalari varmaan viedään samantien mökille, en tykänny sitten yhtään!
Petivaatteet, peitto ja makuupussi oli tosi kivoja <3
Mut ilmasia olivat ja en valita siitä sen enempää [:D]
 
Meilläki alkaa tota tavaraa vauvalle olemaan jo niin että en tiä mihin mahtuu [:)]
Käytiin lauantaina ostamassa logic S-mallin kantokoppa autoon, sillä jalustalla ettei tartte ku napsauttaa kiinni.
Ihana semmonen lime-ruskea <3
Sit on emmaljungan smart-vaunut... diudiu!! *kumartaa sponsoreille*
 
tytöööt! Kertokaa mulle, oikeesti, siis aikuisten oikeesti kuin useesti siellä peuhataan peiton alla?
Meille iskeny ramppikauhu jo.
Viime kerrasta on kuukausia! Mulla joka kerta sattunu, tuntunu kohdussa inhottavalta ni se pelottaa.
Ja sit ku ei voi ku takaapäin nii ei vaan luonnistu. Tekis mieli kyllä ja miestä kans!
Mut aina halut kaikkoaa ku miettii kipua... mut me oikeesti kärsitään tästä molemmat!
 
Tällasia hikoilee täällä tää isomasu!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
No voihan kurakakka tota Sannakoon neuvola reissua. Jos on lääkäriksi lukenut, niin ilmeisesti silloin saa puhua potilaille mitä sylki suuhun tuo. Ärsyttää ihan sun puolesta. Ja ymmärrän hyvin tuon sinun ja lääkärin "kielimuurin", sillä minulla on myös venäläinen lääkäri. Varmasti ovat ihan yhtä päteviä kuin suomalaisetkin, mutta tosiaan tuo omien tuntemuksien ja vaivojen selittely on aika työlästä. Mun lääkäri puhui pitkään jostain tjurasta..enkä tosiaan ymmärtänyt ensin sen tarkoittavan tyrää. Viime käynnillä tämä kyseinen lääkäri sitä nivusaluetta tutki ja paineli myös alapäästä..huomasin sitten tutkimuksen loputtua ettei lääkärillä ollut edes kumihanskoja...musta aika ällöttävää....
 
Äsken soitti neuvolan-täti..mun nivusultran kuvat olivat jo menneet mun omalle lääkärille (siis tälle venäläiselle). Sieltä oli tosiaan löytynyt joku patti/pullistuma joka painaa nivusta..ei siis tyrä vaan jokin toinen. Lääkäri kuulemma tutkii kuvia ja soittaa minulle torstaina. Eivät lähteneet arvailemaan mikä kysymyksessä voisi olla. Tutkivat sitten tarkemmin ensi maanataina naistenklinikalla sokeriseurannan lomassa sitä. Noh, minähän olen täällä itkeä pillittänyt ja miettinyt kaikki vaihtoehdot läpi syöpäkasvaimista lähtien..välillä jo menin ihan hysteeriseksikin. Mä en vaan keksi mikä tuollainen pullistuma/patti voisi olla..tuskin se mitään hyvää ainakaan on..huh huh! Kannatti taas pönttönä googlata kaiken maailman kohtusyövät ja muut..täytyy kai rauhoittua jo ihan vauvankin takia..onneksi vauvalla kuitenkin kaikki hyvin, kun potkia mellestää taaskin mahassa.
 
Täytyy kyllä myöntää, että raskausaika on minulla ollut huomattavasti vaikempi kuin olin ikinä ajatellut. Onneksi kaiken korvaa joulukuussa tuleva ihana vauva.
 
Kiitti, kun sain taas purkautua..
 
Moikkeli kaikille!

Mä olen taas laiskamatoillut, enkä ole jaksanut kirjoitella vaikka taustalla olen lueskellutkin. Eiköhän nyt ole aika munkin päivitellä kuitenkin.

Meillä on kaikki täällä ihan jees. Muuton kanssa on melkein kaikki valmista, ollaan asuttu täällä jo viikon verran! Vauvanhuone saatiin lauantaina maalattua. Tosin pikkuvirheitä joudutaan siellä vielä korjailemaan, ja lattia asentamaan paikalleen, mutta muuten on sekin kammari siis melkein valmis! [:)]

Olen myös päässyt hakemaan pari sellaista ilmaispakettia, mitä kaupat jakaa täällä raskaana oleville. Niissä on pikku tuotenäytteitä ja sen sellaisia. Äitiyspakkauksen korvikkeina ne mulle toimivat, tosin eivät kyllä oikeasti aja samaa asiaa, kun sisältö on ihan erilainen. Ja vakuutusyhtiö lähetti lauantaina synnytykseen valmistautumisboxin. Se on sellainen laatikko, missä on tykötarpeet kotisynnytystä varten, jos ei satuttaiskaan ehtimään sairaalaan. Vähän järkytyin kun katselin sen lootan sisältöä, varsinkin aanelosen kokoiset terveyssiteet (tulevat kuulemma tarpeeseen!!) saivat mut melkein shokkiin.. [:D]

Tänään käytiin kätilön tykönä, ja kaikki näyttäis olevan ihan hyvin. Verenpaine oli edelleenkin matalahko, mikä kätilön mielestä oli hyvä juttu. Painoa on tullut taas hemmetisti lisää, ja tällä kertaa mä sainkin minisaarnan herkkujen syömisestä. No okei, olenkin kyllä sortunut syömään vaikka mitä herkkuja tosi paljon viimeaikoina. Ärsyttää vaan, kun tiedän että mies kyttää nyt mun syömisiä sitten koko ajan. Mutta mun ja vauvan parhaaksihan se vain on. Joten antaa toisen sitten kytätä. Kolmen viikon päästä menen taas sinne kätilölle, ja parin viikon päästä pitää kuulemma mennä verikokeisiin ottamaan rauta-arvot.

Tänään on vielä lisää jännää tiedossa, me mennään nimittäin illalla tutustumaan sairaalan synnytysosastoon! Hii! Kiva nähdä minkälaisiin tiloihin sitä päästään ponnistelemaan!

Marianna: No mä en ole varma tuosta sf-mitasta, kun en ehkä kuitenkaan ole tajunnut että mistä mihin se mitta otetaan. Tänään mittasin sen itse, ja tuntuu ihan valtavalta se lukema, se oli nimittäin 33cm! [:o]Mulla on kyllä tuota maharöllöä muutenkin tuossa, joten kai se sitten noin suuri voi olla. En kyllä yhtään oo tietoinen mistään käyristä sun muista, joten mulle tuo mitta ei kyllä sano yhtään mitään. (Paitsi äsken yritin googletella, ja löysin vaan kauhutarinoita liian suurista sf-mitoista...) Kyselin muuten just tänään kätilöltä kun kävin vastaanotolla, että miksi täällä ei mittailla sf-mittaa, ja hän sanoi että he mittaavat sen vain jos on syytä epäillä kasvuhäiriöitä. Eli kai mä voin sitten huokailla helpotuksesta, kun ei se nytkään mittanauhaa esiin kaivellut. :) Sanoi vielä että vauva on kasvanut hyvin. Mutta löysitkös sinä jo sen mittanauhan?

Pranametri ja muutkin suppareista kärsivät: tosi paljon tsemppiä! Mulla ei oo tullu yhtään supparia, jollei niitä alun vatsan kivuttomia jännittymisiä lasketa mukaan. Toivonkin, että en niitä oikeita vielä pitkiin aikoihin kokisi.

Hoopoli: Kiitti H1N1-infosta, ja paljon paranemisia, jos vielä flunssan kourissa kärvistelet! Ja RK:lle sekä Ninoskalle myös tervehtymisiä!

Eevastiina, tervetuloa mukaan!

hennas: Meillä mies alkoi kanssa jutella ja kysellä, että koskas me tehdään toinen... Mä jouduin vähän toppuuttelemaan, että kunhan nyt saatais tää ensimmäinenkin turvassa maailmaan! [:D] Miehet on hassuja....

Zenna: Voi että, onpas sulla ollut ikävä kokemus lääkärillä! Mutta kuten Amppu sanoikin, seuraavalla kerralla luultavasti kehtaat jo sanoa että "ei kiitos kandeja mua ronkkimaan".

Amppu: oo, mä olen ehkä hiukkasen kateellinen tuosta siivoojasta! Mutta kyllä me kanssa ollaan suunniteltu, että meille palkataan kyllä siivooja jossain vaiheessa, mekin kun myös kovasti tykätään olla siistissä kodissa, mutta ollaan erittäin laiskoja siivoojia. [&o] Tosin täällä uudessa asunnossa mä olen jaksanut vähän enemmän touhuilla, keittiökin kun on ihanan avara ja helppo järjestellä edellisen asunnon keittiöön verrattuna. Siellä en kertakaikkiaan halunnut tehdä yhtään mitään.

Raskausarvista sen verran, että mulle ei ole vielä tullut kuin kaksi pientä punaista pistettä masuun. Ja ne huomattuani on rasvapurkki ollut käytössä entistä useammin! Mä niin toivon, että niitä arpia ei tulis enää lisää, kun siis niistä olen kärsinyt jo nuorempana kun lihoin yhdessä vaiheessa tosi paljon lyhyessä ajassa, ja niistä on ne himmeet valkoiset viirut jäljellä...

Niin, ja välilihan rasvausta olen minäkin suunnitellut. Weledalla ainakin on siihen tarkoitukseen oma tuotteensa: Synnytykseen valmistautumisljy. Tiedättekö muita vastaavanlaisia tuotteita?

SannaKoo: Voi pöh, minkälainen neuvolalääkäri sulla on ollut!! [:'(] Oikea törppö! Toivottavasti saat tulevaisuudessa jonkin toisen henkilön tämän möhkylän tilalle, mä pidän sulle peukkua. *lohdutushali*


Pakko liittyä joulukeskusteluun vielä: mä myös rrrrakastan joulua, enkä malta odottaa että päästään sitä pikkuperheenä viettämään! Viime vuonna väsäsin itse kaikki laatikot, kun jouduin viettämään joulun täällä Hollannissa, ja ainakin ne reseptit on nyt sitten hyväksi havaitut. Tosin, jos kaikki menee niinkuin ollaan suunniteltu mun äiti tulee meille jouluksi (jee!!!), joten annan mielelläni äidin vääntää kaikki herkut, jos hän vain niin haluaa. [:)] Joulukoristelaatikonkin jätin jo hyllyn päälle niin, että se on sitten joulun lähestyessä helppo ottaa sieltä esille.

Mutta nyt mä lopetan tän, jaksoikohan kukaan tätä ees lukea, kun tuli niin paljon tekstiä...

Tervehdyksin,

Ailime
 
SannaKoolle voin hiukan "avata" tuota venäläislääkärin käyttäytymisen syytä, kun meillä työpaikalla on kolmen lapsen venäläistaustainen äiti. Kyseinen ihminen kertoi, että venäjällä ollaan ERITTÄIN TARKKOJA äidin ja lapsen painojen seurannan kanssa. Äiti EI SAA LIHOA YHTÄÄN sen enempää, mitä istukan, vauvan yms. on laskettu painoa nostavan. Lisäksi heillä on sellainen asennoituminen, että synnytys on sitä helpompi, mitä pienempi vauva on. Hän kertoi, että hänen ensimmäinen lapsensa oli hiukan alle kolmen kilon syntyessään ja sitä pidettiin "hyvänä painona". Yli kolmekiloiset ovat kuulemma ainoa ISOJA! [8|]

Inhottavaa, että jouduit kokemaan tuollaisen lääkärikäynnin! Suomen ja Venäjän "normit" raskaudenseurannassa näyttävät vaan poikkeavan aika merkittävästi toisistaan, joten toivottavasti helpottaa edes vähän, kun tiedät, minkä takia lääkäri on käyttäytynyt niin kuin on käyttäytynyt. Syy ei ole ollut sinussa, vaan erilaisissa normeissa ja käytännöissä!

Pranametri minä olen jouluvalmistelujen suhteen kyllä kaikkea muuta kuin säntillinen! [:D] Teen itse niin paljon kuin ehdin, mutta stressaamatta. Meilläkin ollaan keskitytty nyt enemmän "vaihtoehtoisiin" lahjoihin, kuten itsetehtyyn sinappiin yms. Kaikilla on vaan niin uskomattoman paljon roinaa!!! Olet ollut sentään haalarin kanssa ahkerampi kuin minä villatakin kanssa! Vielä uupuu hihat ja huppu... [X(]

Diza on muuten totta, että jos kotona ei ole vietetty sen kummemmin joulua, niin ei se itselläänkään luonnistu. Minun äippäni on oikea joulun anti-henki ja pitkään meni minullakin totutella jouluun, jota mieheni on tottunut aina viettämään. "Hurahdin" kuitenkin siihen joulun tuntuun, joten ei siitä enää pääse irti! [:D]

Ihanan syksyistä maanantaita kaikille möhömahoille!
 
Oho, Diza ja terhituulikin olivat ehtineet kirjoitella väliin!

Kurja kuulla että flunssa on suhunkin iskenyt, Diza. Pikaisia parenemisia siis myös sulle!

Meilläkään ei muuten olla peittoja kovin ahkeraan heiluteltu. Pariin otteeseen meillä oli seksikielto vuotojen takia, ja sen takia uudelleen aloittaminen on ollut jotenkin hankalaa. Mulla on vähän huono omatuntokin tästä, mutta aina on vaan muka niin väsähtänyt olo, ettei jaksais. Nyt on kyllä mennyt lähiaikoina vähän paremmin, mutta mitään pupuja me ei todellakaan olla. Sitten välillä kun ne peitot sitten heiluu, se onkin kivaa, ja mietin, että mitä ihmettä mä oikein aina pihtailen... Mutta tämä on tietty ihan eri tilanne kuin sulla! Toivottavasti seksi alkaa pian jo sujumaan!

Terhituuli: Uskon, että on paha olla, kun ei tiedä minkälainen patti on kyseessä. Mä sanoisin, että jätä googletteleminen sikseen (vaikka se varmasti kovasti houkuttelisikin) ja odota vaan rauhassa niitä jatkotutkimuksia. Helpommin tietysti sanottu kuin tehty, mutta panikoiminen ei tee nyt hyvää. Positiivisia ajatuksia täältä kaukaa sulle! Mä peukutan täällä kovasti!
 
Moi taas

SannaKoo, kovasti myötätuntoa sinne! Me raskaana olevat olemme tosi herkkiä kaikenlaisille kommenteille ja tottakai ne tulee otettua itseensä. Itse alkuun olin hyvinkin huolissani siitä, saako vauva kaiken tarvitemansa, kun paino oli tosi alhaalla. Eli on sitä huolta näinkin päin [:)] Hyvä kun Hennasilla oli tietoa venäläisten systeemistä ja normeista, tuollaiset vaikuttavat hirveästi. "Kielimuuri" ei ainakaan helpota tilannetta kun tunteet ovat muutenkin pinnassa. Ja kun joillain on vielä tapana töksäyttää asiat, niin siinä on soppa valmis. Vauvan ja sinun parastasi tämäkin lääkäri varmasti ajatteli.

Ailime kiva kuulla sustakin ja että vauva ja sinä voitte hyvin! Aika erikoinen tuo vakuutusyhtiön "äitiyspakkaus" minkä sait[:D] Kerroin siitä miehelleni ja hän meinasi että pitäiskö meidän googlettaa kotisynnytys tai jotain, jos käy niin ettei keritäkään sairaalaan. Soitetaan sitten synnytyssairaalaan ja hoidetaan puhelimitse tilanne.

Terhituuli, tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta huolestuminen ei nyt auta. Kyseessä voi olla niinkin arkinen asia kuin rasituksesta johtuva tulehdus. Miehelleni tuli polven taa taipeeseen talvella tuosta syystä patti. Se meni ohi kun raskaat lenkit jätettiin väliin. Joten tässä yksi vaihtoehto tuumailuillesi [:)]

Diza, nuo petipuuhat on niin yksilöllisiä, tai tarve, että ei parane mennä vertailemaan. Meillä mies jännittää ettei vaan töki vauvaa vaikka päähän, että pariin kertaan viikossa on nyt jääty... Himot on kuitenkin vielä kovemmat kuin pelot[:D] Pikaista paranemista sinulle poskionteloidesi kanssa!

Meille tuli äitiyspakkaus tänään! Vielä ei ole avattu, vaan jätetään huomisaamuun se lahja, meillä on vuosi silloin kihlauksesta ja se on meille se todellisin "hääpäivä".
 Lääkärissä kävin ja sairaslomaa jatkettiin äitiysloman alkuun asti. Meillä on onneksi kiva lääkäri. Jotkut ovat hänen suorasanaisuudestaan valittaneet, mutta minulle on ainakin ollut tosi reilu ja mukava. Nytkin totesi vain, että ei me nyt aleta tutkimaan sitä kohdunsuuta, kun ei se tähänkään asti ole auennut. Ohjeisti tekemään sitä mikä tuntuu hyvältä ja totesi myös, että eihän nämä raskauden olotilat työssä käymistä estäisi, mutta kun töissä ei voi toimia omien voimien mukaan ja omaan tahtiin. Kotona voi paremmin lepäillä välillä ja kävellä omaan tahtiin. On kovasti sen puolella, että rauhassa odottelemme vauvaa omaan tahtiin [:)] Sanoi vielä senkin, että loppuaika on vaan sitä odottamista, koska vauva ei ole vielä ihan valmis, ja siihen kuuluu kaikenlaiset vaivatkin. Hyvä juttu kaikkinensa. Niin, ja tänään sain postissa myös sieltä pienten parhaista tilaamani tukivyönkin. Ensin se tuntui kyllä pettymykseltä, pakko tunnustaa. Se oli se halvin malli, vähän sukkahousukankaan tuntuista, ja mielestäni ihan turhan lörppö ja ei toimi. Kuin olisi pätkän sukkiksiä pujottanut ylleen. Sitten saunassa juttelimme mieheni kanssa ja totesimme, että eipä täydellistä tukea ole olemassakaan. Minä olen raskaana ja mahaakin on jo, ja olo sen mukainen. Mikään tuki ei sitä oloa vie pois ja jos vatsa painaa niin voin vaikka maata välillä. Tosiasiahan on, että mitä tiukempi ja tukevampi tuki on, sitä enemmän se estää myös verenkiertoa toimimasta normaalisti. Ja jos tukia käyttää jatkuvasti, löystyvät ne lihakset entisestään, joiden kroppaa pitäisi kannatella. No, pidän sen tuen kuitenkin enkä lähetä takaisin. Kokeilin myöhemmin tänään uudelleen ja se tuntui jo tukevammalta, koska maha oli päivän mittaan paisunut syömisestä ja jalkeilla olemisesta.
Saunassa muuten mieheni sai kokea jotain mitä minä en koskaan voi! Hän painoi korvansa aivan kiinni masun alaosaan ja kuunteli sydänääniä. Kuulosti kuulemma nopealta kronometriltä. Kerrankin jotain, mitä vain isä voi kokea [:)]<3
Nyt on maha pullollaan perunarieskaa ja salaattia, huh. Pakkohan niitä oli tuoreeltaan vetää niin paljon kuin mahaan mahtuu.
Hei muuten, onko muilla alkanut massiivinen röyhtäily? [8|] Vielä ei ole mennyt happamaksi, mutta jatkuvaa se on... Kiusallista varmaan joskus ihmisten ilmoilla, mutta täytyy yrittää sitten vaimentaa jotenkin.

Hyvää mieltä jokaiselle oloista ja tunnelmista huolimatta<3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top