Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Aika moni eka kertaa äidiksi tullut on varmaan joutunut huomaan, ettei asiat meekään niin kuin ennalta kuvitteli. Imetys ja maidontulo ylipäätään on kaiketi yks yleisinpiä aiheita.

Omalla kohallani sopeutuminen omien kuvitelmien toteutumattomuuteen alko jo raskausaikana. Juuri kun raskauden puolen välin jälkeen olin alkanut jotenkin tajuta, että sisälläni kasvaa oikeasti pieni ihminen ja aloin laskeskella viikkoja äitiysvapaan alkuun, miettiä mammajoogaa ja kaikkee mitä tekisin ennen synnytystä, jouduinkin valmistautuun ennenaikaseen sektioon alapääsynnytyksen sijaan ja keskosuuden tuomiin mahdollisiin haasteisiin. Pitkä vuodelepoaikakaan ei varsinaisesti kuulunut aiempiin kuvitelmiini.

Kun lapsi sitten syntyi terveenä ja hyvinvoivana, en murehtinut imetystä. Muistan vaan sen ajatusten sumun, väsymyksen, hormonien ja tunteiden myllerryksen... Muistan kun toisena synnytyksen jälkeisenä yönä heräsin kolmelta käsin tiristelemään maitopisaroita pieneen ruokintaruiskuun. Tein sitä tunnin ja tuloksena ruiskussa ehkä 2ml maitoa... oli niin epätoivonen olo. Sitten kun seuraavana päivänä hoitajat sai suostuteltua kokeileen sähköpumppua ja maitoa heruikin heti pulloon, olin ihan intona! Lypsämisestä tuli mulle pitkälti imetykseksen suomaa tyydytystä korvaava asia. Sitten kun lapsi alko jaksaa juoda pullosta, kokeiltiin välillä tissiä. Toisinaan se onnistui, toisinaan ei. Haaveilin, että imetys alkais onnistua. Mutta se oli ainayhtä epävarmaa ja 4kk:n ikään mennessä poika ei enää syostunut millekään tissillä. Ei edes toisinaan. Satutti, kun appiukko monesti kommentoi "sullahan on oma meijeri mukana" tai "tissi suuhun vaan".. no mitäpä ne vanhat miehet tietäis. Etenkin kun anoppi on imettäny omia lapsiaa kaksvuotiaiksi molempia.

Kun 5,5kk iässä lopetin lypsämisen se oli kova luopumisen paikka itelle... mutta niin varmasti on imetyksen lopettaminenkin. Se tunne, että nyt tämä vaihe on ohi ja niin rankkaa kuin se oli ollutkin, niin se on naiselle iso suru, kun se aika on ohi. Ainakin minulle oli. Nyt muistelen haikeana ekaa puolta vuotta. Tuntuu, että osittain oon ollu ihan sumussa jatkuvan äärimmäisyyksilläni olon takia. Silti päivääkään en antaisi pois! Meidän poika jää melko todennäköisesti ainoaksi, joten en tiedä voinko koskaan kokea "normaalia" synnytystä tai onnistunutta imettämistä tai normaalia raskausaikaa. Mutta meidän kohdalla asiat on menneet omalla "normaalilla" tavalla näin kun on menneet. Ja loppujen lopuksi pääasia on tuo pieni rakas nöppönen, äitin kultalainen, joka on vaikeasta alusta huolimatta terve ja kehittyy koko ajan - vaikkakin siinäkin omaan tahtiinsa. Ei hyödytä eikä kannata vertailla omaa tilannetta liikaa keneenkään toiseen.

Välillä olen lukenut jotain kaipaamaani tietoa esim nukkumisesta ja syömisestä kirjoista, lehtisistä tai netistä, mutta pääsääntösesti oon mennyt vain mututuntumalla maalaisjärkeä käyttäen. Edes neuvolan ohjeet ei oo olleet mulle tärkeämpiä kuin mutu ja maalaisjärki. Jos poika syö mieluummin hedelmäsosetta kuin kasvis-lihasosetta, oon antanut hedelmäsosetta, että edes jotain söis ja vaan maistattanu muita soseita. Toisina päivinä poika syö lähes pohjattomasti ja myös niitä kasvis-lihasoseita. Toisina päivinä syömisestä ei tunnu tulevan mitään. Niin kauan kun poika kuitenkin vaikuttaa hyvinvoivalta en oo piitannut. Koitan nähdä laajemman kokonaisuuden pitemmällä aikavälillä :) Mun kohdalla suositusten ulkoa opettelu tekis arjesta ahdistavaa ja kokisin itseni varmaan ihan luuseriksi. Oikeastaan olen tyytyväinen, että oon näin joustavasti suhtautunut kaikkeen... Tämä on ollu MINULLE sopiva tapa.
 
Jos noita yleisiä ravitsemussuosituksia miettii, niin ovat osin täysin mahdottomia noudattaa! Meillä kans oma linja, joka perustuu ihan omalla järjellä ajatteluun, kokemukseen, sekä tutkimuksiin :) Samoin mennään kasvatuksessa, nukkumisjärjestelyissä yms. Itselle ei oikeen käy tuo perinteinen länsimaalainen ajatusmaailma, joten tullut paljon pohdittua ja vertailtua...

Kyllä ne monet asiat esikoisen kohdalla yllätti, sillon alkoi järkkyä luottamus tähän neuvolajärjestelmään esimerkiksi. Joissain neuvoloissa kun lapsia ei yksilöinä huomioida, tuijotellaan vaan niitä hiton oppaita, käyriä ja suosituksia ja sivuutetaan täysin omat huomiot/epäilyt. Tällä nykyisellä paikkakunnalla onneks tuntuu olevan järki päässä neuvolahenkilökunnalla ja ei aleta nillittää jos d-vitamiinia menee enempi ku suositellaan, vauva nukkuu vieressä jne :)

Kovasti sitä saa olla itseään ja näkemyksiään puolustamassa, asiassa kun asiassa. Teet niin tai näin, niin aina on joku kertomassa miten asia kuuluisi tehdä :D Itse yleensä kerron oman näkemyksen asioihin, perustelen ja elän sen mukaan. Ei ole mun homma saarnata esim lähiruuasta, kestovaipoista, ravinnosta tms, mut tuleehan se aina väkisinkin ilmi, kun osallistuu keskusteluihin :)
 
Tällä kertaa en ees hae khoidontukea, mut mitä nyt saan esikoisesta on kyllä mitätön (verojen jälkeen 130€) ja tietty nyt siis saan vanhempainrahan... Tosin sekin minimi ku olin koulussa, enkä töissä. Hyvin me silti pärjätään, tosin törsäämään ei pääse.

Missäköhän meidän päivähoitopäätökset viipyy... Kohta alkaa lomakausi kunnolla ja tietty neidän kohalla hakemus on hukkunut jonnekin byrokratian rattaisiin. Pitänee soitella... Ja tyttöhän on reilu 9kk ku joutuu hoidon aloittamaan. Raukka.

Ja mitä tohon imetykseen tulee... En tän kakkosen kohalla kyllä tuntenut juurikaan huonoa fiilistä. Ekan kohalla kyllä.. :( imetys ei ole äitiyden mittari. Toki olisin toivonut voivani imettää, onhan se käytännöllisempää ja halvempaa (päiväs menee 2,90€ korvikkeeseen) mutta läheisyyden ja rakkauden annan muuten kuin tissillä :P
 
Sama täällä, mä kuuntelen mitä neuvolassa sanovat, mutta en kyllä kaikkea siellä kuulemaani usko tai toteuta. Sieltäkin tulee yhtämonta mielipidettä kun on tätejäkin.

Air voithan sä tehdä niinkin että ensin imetät väliin puuro ja yrität sen jälkeen vielä imettää.
 
Meillä tyttö on aivan tyytyväinen rintamaidon jälkeen eikä todellakaan syö kiinteitä. Ehkä pari lusikan kärjellistä ja loput päristellään pitkin sitteriä ja vaatteita...
On ollut pakko ensin antaa kiinteät ja sitten imetys. Mut ruokamäärän arviointi on tällöin hankalaa, ettei vedä napaa täyteen kiinteistä eikä maitoa mahdu sit..
 
Vaikka meillä menee kiinteitä, niin koskaan ei poika koko mahaansa täytä niillä. Aina menee maitoo soseen päälle.
 
Meillä on nyt toista päivää ongelma ettei maitoa mene ku yhteensä ehkä 7 dl. Ei millään jois. Syö kyllä viileitä soseita ja tänään meni kyllä ruokakin hyvin mut maitoa ei... Muutenkin maidon kanssa pelkkää taistelua, sylissä ei juo enää muutenkaan, sängyssä pitää varpaista kiinni ja huutaa, sitterissä vaan leikkii pullon kanssa. Vettä jois kyllä mut en oo nyt antanu että jois maitoa, mikäs vaihe tää olis?
 
Ja meillä taas tuntuu uppoovan soseet johonkin kakkosmahaan :D Neuvolassa sanoivat että saa antaa maidon päälle niin paljon kun toinen haluaa, mutta joka kerta olen kuitenkin rajoittanut. Tuo vetäisi varmaan kokonaisen banaanin jos antaisin! Tänään veti maidon päälle perunamuussia varmaan puolen pilttipurkillisen verran ja sitten vielä luumua melkein purkin! Ja siinä vaiheessa taas itse lopetin syöttämisen, vaikka poju olis varmaan vielä syönyt.
 
Angelique meillä ollu nyt tänään sama ongelma :( Jospa johtuisi tästä kuumuudesta? Toisaalta, kyllähän se joku 6-7dl maitoa riittää ihan hyvin tässä vaiheessa jos syö soseita hyvin. Me ja tiedä, toi meidän ipana on tänään ollu niin äkänen, että veikkaan hampaiden vihdoin olevan puhkeamassa.
 
Äkäinen muksu täälläkin, ei oikein halua syyä, kuolaa siis aivan älyttömänä, ei halua nukkua ja sit kun nukkuu niin saattaa yht äkkiä vaan vinkasta kivusta... Sit en tiiä kuuluuku samaan sarjaan vai jotain muuta mut nenä tukossa? Viime yönä ei juurikaan nukuttu,toivottasti ens yö olisi parempi kun pitäis jaksaa mennä esikon 5-v neuvolaan heti aamusta...
 
Okei, voisin olettaa siis että tässä voi olla joku juttu kun muilla samantyylistä. Nytkin syötiin iltapala ja niin reippaasti söi puoli purkkia jugurttisosetta ja vettä lipsutti päälle reilusti... Tänään ehkä 4-5 dl juonut maitoa... Pissaa kyllä mut tosiaan ku ajattelin että se maito on kuitenkin aika tärkeä vielä...
 
Hah! Just kun eilen valitin, että poika vaan isälleen karju kun yritti nukuttaa, niin tänään nukahtikin tosi iisisti. Aloitettiin nukkumaan meno ennen seitsemää. Kylvyn, vaipanvaihdon ja yöppärin jälkeen sai tissiä ja iltalauluja, sitten puuroa sen verran ku meni (tehtiin nyt näin), hampujen pesu ja sitten isän kyyditsemänä kehtoon. Mies oli lukenut satua. Hetken itki, hetken jokelteli ja sitten nukahti 19:30. Aika nappiin meni! Katotaan miten jatkossa. Hyvin maistui kaurapuurokin luumulla maustettuna vaikkei hienonnettu hiutaleita.
 
Täällä sama juttu, ei ole muutamana päivänä maito uponnut samalla tapaa kuin aikaisemmin. Puurot ja soseet kyllä maistuu hyvin, mutta maitoa hörppäsee muutaman kymmenen millin ja sitten tulee stoppi. Määrä kyllä vaihtelee, välillä on ihan ongelmitta mennyt 160ml maitoa, mutta toisella kertaa ei uppoa sitten millään. Kuumuudesta vai mistä lie johtuu... :confused005

Ja mitä imetykseen tulee, niin mullakin imetys tyssäsi todella nopeasti, tai eipä se edes lähtenyt missään vaiheessa kunnolla käyntiin. Tuli itsellekin paska äiti - fiilis, mutta niin kuin ccix sanoi, imetys ei ole äitiyden mittari. Jälkeenpäin tajusin, että pääasia on se, että lapsi saa ravintoa, tuli se sitten tissistä tai pullosta. Rakkautta ja läheisyyttä on niin moni muukin asia kuin imettäminen. :)
 
Meillä ei soseiden päälle enää maitoa saa oikeen millään menemään. Jos yrittämällä yrittää niin saattaa mennä kitkutellen 30ml mutta harvoin sitäkään. Yleensä ei mee yhtään. Meillä menee soseita kerralla koko pilttipurkki. Eilen meni hedelmäsosetta ensin kokonainen purkki ja päälle vielä jääkaapissa ollut avattu purkki jossa oli ehkä 1/3 jäljellä, hyvin uppos. Poika saa soseita 2 kertaa päivässä + iltapuuro, muut ruuat pelkkänä maitona. Vettä ei tykkää juoda ollenkaan, nyrpistelee vaan naamaa et "mitä tää on..?" kun ei maistu millekkään. Ja meilläkin on tota et kesken ruokailun aletaan usein päristelee mut sit ku laittaa vaan lisää ruokaa suuhun ni loppuu ku suu täynnä ruokaa niin hankala enää päristellä :D Pari kertaa muussannu pojalle banaaniakin ja kyllä melkeen kokonainen banaani menee kerralla :D
Meillä kans kiukkusuutta, huutoa ja rutinaa ollu enemmän ku laki sallii, mut johtunee luultavasti ihan vaan noista "liian"lyhyistä päikkäreistä joita meillä nukutaan. Ei tunnu riittävän se lyhyt pätkä (30-45 minsaa) pojalle et ois tarpeeks pirtee ja levänny herätessään, mut minkäs sille voi jos toinen herää puolen tunnin unien jälkeen.. Ei sitä enää nukkumaankaan saa uudestaan, yritetty on monet kerrat. Hirvee huuto tulee jos sitä erehtyy yrittämään :D Hän haluaa mielummin olla hereillä.. Sit jaksaa heräämisen jälkeen olla pirteenä ja hyväntuulisena just joku 30-60 minuuttia ja sit alkaa taas se väsyruikutus ja silmien hierominen..ja iltaa kohti väsymys vaan kertaantuu ja illat onkin sit pelkkää kiukuttelua. Tänäänkin nukku aamupäivällä 45 minsaa, keskipäivällä 30 minsaa, ja iltapäivällä 30 minsaa. Siinä oli tän päivän päikkärit.
 
Viime yökin oli taas pitkästä aikaa tosi huono. Poika heräili monta kertaa höpöttelemään ja huutelemaan sängyssä. Sit kun yrittti kääntää kyljelleen tai muuten vaihtaa sen asentoo ja peitellä sänkyyn et jatkais uniaan, niin ei..suuttu vaan siitä. Ei auttanu heijaaminenkaan. Hetken oli hiljaa sängyssä sen jälkeen mut sit alko taas se huutelu. Ainoo millä sen sai sit rauhottuu unille takas oli maito. Sai käydä vähän väliä niitä maitotilkkoja lämmittämässä, kun ei sit menny ku joku 50-100ml kerralla, kun normaalisti juo 150ml ja masu on sen jälkeen täynnä. No eihän se niillä tilkoilla sit pitkään nukkunu, ni siit tuli sit sellanen kierre et heräs parin tunnin välein ja hörppäs sen tilkan ja taas pari tuntia unta ja tilkka maitoo jne.. En tiiä oliko eilinen iltapuuro sit liian kevyttä kun meillä oli kaurapuurot loppu ja annettiin tilalla Muksu:n valmista jotain hedelmäpuuroo..no sehän on tuoteselosteen mukaan melkeen pelkkää hedelmäsosetta..ei tainnu pitää nälkää kovin hyvin.. Tänään annettiin taas kaurapuuroa, saa nähdä nukkuuko nyt paremmin, et oliko se sit se puuro eilen joka teki levottoman yön vai oisko joku muu sit ollu. Meillä on nyt aika pitkään menty silleen noi yöt että poika menny unille 19.30. Sit herää 23-24 välissä juomaan sen 150ml maitoo jonka jälkeen nukkuu aamuun 6-7 välille. Mut viime yönä heräs vissiin 4-5 kertaa..huoh..itekki oli ihan rättiväsyny aamulla ku saanu nyt jonkun aikaa nukkua tässä ihan hyvin noi yöt.
 
Meillä ei kyllä syödä noita soseita yhtä paljon kuin muilla teillä. Olen kolme kertaa päivässä koittanu antaa, en osaa hahmottaa muuten määriä mut määrältään näyttää samalta kuin puoli pilttipurkkia. Tosin nyt aamulla ei uponnu enää se puurokaan, taidan huomenna aamulla koittaa maitoa aamupalaksi... Kyllä tuo varmaan hedelmäsosetta söis vaikka koko purkin mut sitä en anna ku puuron kanssa tai jälkkäriks jos ruokaa on ollu pienempi tilkka. Mulla jäi niin vahvasti mieleen se edellinen neuvola kun siellä kauhisteli kun syötiin jo kolme ruokalusikallista ruokaa kerralla... En oo varmaan siks uskaltanu ees lisätä määriä. Tämä poika ei valita vaikka vähemmän saiskin, siks tää onkin ihan outoa kun ei meinaa sit juodakaan... Huoh! Nyt tarpeeksi kun ilta kiukuteltiin ni pari desiä meni maitoa, iltapala syötiin jo aikasemmin kun sitä maitoa ei uponnu...
 
Täälläkin tänään ollut rutina päivä. Joko hampaat tai sitten kuumuus tai ehkä jotain muuta. Maitoa on mennyt tiuhempaan koko päivän.
 
Kylläpäs teillä syödään paljon kiinteitä! Meillä vasta maistellaan ja totutellaan, ehkä joku 1-2 ruokalusikallista max kerrallaan, jos oikeen on herkkua ja nälkä, mut usein allekin tuon määrän. Minä yleensä määrään paljonko saa, itse joskus lopettelee just samaan aikaan kun mäkin päätän, et nyt riittää, mut herkkuja menis enemmänkin.
 
Takaisin
Top