Meillä aika sama ku Lumittarella. Nukahtaminen ei oo enää 3kk jälkeen ja sakeuttajan löytämisen (jätetty jo pois) ollut juurikaan ongelma. Yritän laittaa nukkuun, kun huomaan ekat väsymisen merkit ja se on toiminut. Jos menee yliväsymisen puolelle, niin vaikeampaa. Koliikkiaikana oppi tulkitseen lasta väkisinkin herkästi - jotain positiivista. Uni tulee vaihdellen: syliin, tissille, silitellen sänkyyn, kapaloon hyssytellen (tätä tarvitaan harvemmin, mutta auttaa aina, jos on levoton). Jos on sopivan uninen ja varsinkin päikkäreille nukahtaa itsekseenkin.
Herkästi myös menen lohduttamaan, en haluu antaa toisen itkeä. Ja niin on ollut meille paras. Mies herkemmin antaa huutaa, mutta harvemmin rauhoittuu, ennenku minä menen sitten paikalle, kun en kestä kuunnella toisen hätää. Sylissä yleensä aina nopeasti rauhoittuu. Päivisin vaatii joskus liinaan laiton.
Meillä vasta muutamat lusikankärjelliset syöty kiinteitä / imetty sormiruokia, joten imetys 2-4 tunnin välien, nyt on ollut tiiviimpää, olisko lämpimän sään ja ahkeran ryömimisharjoittelun takia jano :) Toiv pikkuhiljaa voidaan nostaa ruuan määrää ja saisi iltapalaa annettua niin, että nukkuisi vähemmillä syötöillä.
Omassa sängyssä nukkuu, viereen otan syömään ja siihen usein saatan 1,5 tunniksi torkahtaakin. Jos oon ihan poikki, poika saa jäädä siihen kainaloon <3 Joskus keskellä yötä häntä vain tuijottelen syöttäessä, on se vaan niin rakas ja ihana <3 Aamulla poika pyörii ja hyörii ja kiljahtelee nykyään niin, että taitaa olla pitkät aamun unet tästä lähtien vain unelmaa
Ai niin ja tutista piti kommentoida. Hauska, et te muut ootte jo vierottamassa, kun mä taas oon onnellinen, että lapsi on oppinut tuttia viimein imemään :D Edes joskus huolii sen, että saa muutenkin rauhoittumaan kuin syliin tai tissille :D