Niin ja noista vauvan tuomista fiiliksistä :) Esikoisen myötä mulle tuli tosi iso identiteettikriisi, joka pitkälti johtui omista lapsuudenkokemuksista. Sen puiminen sai päätöksensä vasta ihan hiljattain. Esikoisen vauvavuoden loppupuolisko olikin varmaan elämäni rankinta aikaa ja sai hiukka pelkäämään useamman lapsen hankkimista. Ja "syy" ei tosiaan ollut lapsessa vaan omassa kriiseilyssä ja siinä, että reagoin niin vahvasti imetyshormoneihin.
Nyt tämän toisen kohdalla päätin jo raskausaikana, että tästä vauvavuodesta teen eheyttävän kokemuksen itelleni :) Ja sitä se on kyllä ollutkin <3 Tottakai haasteita on ollu, ehkä suurimpana se kun tajuaa, ettei kahtia voi revetä niin fyysisesti kuin henkisestikään. Välillä on tosi haastavaa jonglöörata tempperamenttisen esikoisen, pienen vauvan ja oman hormonihuuruisen suojeluvaiston kanssa. Ja aika monesti soimaan itseäni kun joku tilanne on menny aivan hanurilleen. Mutta silti osaan olla pohjimmiltaan itselleni paljon armollisempi kuin esikoisen aikana ja nähdä, että ihan samoista asioista vängätään muissakin perheissä :)
Nyt tämän toisen kohdalla päätin jo raskausaikana, että tästä vauvavuodesta teen eheyttävän kokemuksen itelleni :) Ja sitä se on kyllä ollutkin <3 Tottakai haasteita on ollu, ehkä suurimpana se kun tajuaa, ettei kahtia voi revetä niin fyysisesti kuin henkisestikään. Välillä on tosi haastavaa jonglöörata tempperamenttisen esikoisen, pienen vauvan ja oman hormonihuuruisen suojeluvaiston kanssa. Ja aika monesti soimaan itseäni kun joku tilanne on menny aivan hanurilleen. Mutta silti osaan olla pohjimmiltaan itselleni paljon armollisempi kuin esikoisen aikana ja nähdä, että ihan samoista asioista vängätään muissakin perheissä :)

kai sitä on vähän väsynytki... mun pitää tehä vissiin kumminki se testi nyt tässä kuussa, ku pittää käyä esimiehen kans keskustelemassa et voisinko tehä 3 pvä viikossa töitä. Tehtäs miehen kans ristiin niin et lapset ois kotona siihen asti et tää nuorin täyttää sen 3vee..