Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiitos Äippä x4, joo näin arvelinkin. On vaan vähän omituinen tätsy neuvolassa, kun tuntuu et kaikesta haluaa varoitella esikoisen kanssa mut sitten ei oikein mitään konkreettista saa irti. Ei ihan samalla aaltopituudella olla hänen kanssa :)
 
Meillä nuo paremmin nukkuvat ovat/olivat naamasta toispuoleisia vauva-aikana. Kyllä siitä neuvolassa huomautettiin, että pitäis nukuttaa myös toisella kyljellä, mutta en todellakaan ala laittamaan kelloa soimaan yöllä, että kääntäisin tyttöä :D Tokaa nukutin kyljellään pyyherulla selän takana, mutta silti jossain vaiheessa yöllä ähisi itsensä toiselle kyljelle. Tyttö nukkuu selällään, pää toiselle sivulle käännettynä, niin takaraivossa tasainen kohta toisella puolella, sekä naama vähän toispuoleinen. Aina yllä herätessä käännä kyl pään toiseen suuntaan, mutta ei kauaa viihdy. Pystyyn noustessa alkaa pää kyllä pyöristyä, eikä ainakaan tolle tokalle oo jäänyt päähän mtn havaittavaa :) Sitteristä varoitettu, että liikaa kun siinä makuuttaa, niin saattaa takaraivo litistyä ja estää aivojen normaalin kehityksen. Tiedä sit kuin todenperäistä, ei oo ollu tarvetta selvitellä ku ei meillä oo sitteriä :D

Milläs mielellä mammat kasvaneet äitiyteen? Ekan lapsen mammoilla tuliko isoja ylläreitä? Mites useamman lapsen äidit, menikö suunnitelmien mukaan alku? :) Kirjoittelen ite omia tuntoja joskus tässä ku ehdin.
 
Warheart samanlaista posotusta tää on ollu kun ennenkin:) mä oon jotenkin niin yllättynyt kun kaikki varoitteli mustasukkaisuudesta ja et isommat satuttais vauvaa tms mut eipä ole näkynyt, ennemmin päinvastoin isommat on kokoajan pussaamassa, halaamassa, leikittämässä jne ❤️ hyvin on siis mennyt, just niinkuin kuvittelinkin:) jos jotain täs matkanvarrella oon oppinut niin sen et ei kannata stressata, antaa vaan virran viedä... Jokainen päivä/yö on erinlainen, eikä kannata mitään kamalasti suunnitella elää vaan hetkessä! Lainatakseni mäkkärin iskulausetta kuvaamaan meidän arkea i'm loving it:D (hmmmm bigmac:p)
 
Mua kans varoiteltiin mustasukkaisuudesta ja maalailtiin piruja seinille, mut ei semmosta oo esiintynyt tokan tai kolmannen syntyessä. Meille tuli yhteinen perheenjäsen ja asioita käytiin läpi ennen vauvan syntymää ja isommat otettiin mukaan heti alusta :) Aina pyydän hakemaan vaippaa, valkkaamaan vaatteita jne, tykkäävät kovasti. Parhaat naurut saavat isosisko ja -veli <3

Esikoisen synnyttyä kaikki tuntui aluksi helpolta, kaikki rullasi omalla painollaan siihen asti kunnes alkoi refluksi, sekä allergiaoireet. Myös fyssarilla ravattiin jäntevyyden vuoksi. Suurin pettymys oli hoitohenkilökunnan suhtautuminen ja se, ettei apua oikeasti saa mistään! Neuvolasta neuvot ovat lähinnä th:n omia mielipiteitä. Alkoi se touhu rullaamaan sit ku allergiat selvisi ja mentiin sit oman kaavan mukaan :)

Toka ku syntyi, heräsi joku ihme suojeluvietti vauvaa kohtaan ja en esikoista edes halunnut lähelle. Onneks se meni nopeasti ohi! Koko porukan piti tyytyväisinä nukkua perhepedissä, mut vauva päätti toisin ja olivat siskonsa kanssa sit pian omassa yhteisessä huoneessa :D Esikoisen vauvavuosi oli helvettiä, tokan kans oli kaikki niiiiin helppoa! Normaali vauva, normaalit itkut :)

Kolmas oli pitkän mietinnän takana, koska aikaisemmin ajattelin, ettei ikinä lapsia ku yhdelle isälle. Piti painia vähän ajatuksen kanssa,mutta lopulta päädyin siihen, että en mä voi elämääni jättää elämättä, ku exä päätti alkaa juomaan ja yhteiselo päättyi siihen... Nyt on ollut helppoa, mitä nyt imetys kusi jälleen ja pientä refluksia. Isommat apuna, aikaa myös itselle ja arki sujuu :)

Äitiys on ihanaa! Vaikka välillä sitä kiroaa, että mitähän hittoa sitä on ajatellut ku lapsia hankkinut, väsyttää, vituttaa, ärsyttää.. Mut kyllä se onni ja ilo paikkaa moninkertaisesti tuskaiset tunteet! Nykyään sitä osaa pitää oman päänsä ja pitää huolen omasta perheestä, eikä sokeasti usko kaikkea mitä pitäis olla tai miten pitäis toimia :)

Semmosta :D Pitäs lähteä koira rokotuttamaan ja siruttamaan, siitä sit viikon kauppareissu, huoh...
 
Meillä ensimmäinen lapsi ja kyllä on moni asia yllättänytkin. Isoin juttu on ollut vauvan vaikutus parisuhteeseen, kun aikaa yhteisiin juttuihin ei ole, eikä aina halujakaan. Nyt on kyllä jo ehtinyt tottua heräämiseen, jatkuvaan vaipparumbaan ja imettämiseen, mutta niiden aikaa vievyys ym. yllätti. Ja tää hamaan tulevaisuuteen jatkuva huolehtiminen ja huoli.

Tuli muuten mieleen, että onko teillä vauvanvaatteita, jotka vaan mahtuu ja mahtuu päälle? Tossa aamulla naureskelin, kun vedin pojan kotiutumisbodyn kokoa 56 päälle. Tätä vaatetta siis käytetty kohta 4kk! Hihat on ehkä sentin liian lyhyet, mutta kestovaippa mahtuu hyvin, eikä vaate vielä kiristä olilta/haarasta.
bbb02cc5cbe7f0a140ede7312f495ab8
82607eef919411d36a2b72db44d53130
 
Meillä on yks semmonen musta bambubody, joka tuntuu aina vaan mahtuvan :) Venyyhän se mahdottomasti, mut ei ole muotoaan menettänyt. On kyl yks lempparibodyista ku materiaali aivan ihana ja väri :D
 
Äippäpakkauksen ripulinväriset puolipotkuhousut koko 50/56 menee vallan mainiosti vielä päälle
Mä kanssa nyt vasta laitoin sen ihanan keltaisen pöllöpotkiksen pois käytöstä, kun alkoi varpaista vähän kinnaamaan.
 
Ennemmin käynyt niin päin et koot hujahtaneet ohi ennen kun olen tajunnut kaapista ottaa käyttöön... varsinkin nappilistalliset kaula-aukot, ei kiva riuhtoa pojan päätä läpi.
 
Meillä edelleen päälle vielä yhdet koon 56 housut :D Just yks päivä sitä ihmettelin kun nekin aina vaan sopii ja sopii :D Muuten ollaan siirtymässä pikkuhiljaa kokoon 68 :) Toki 62 kokokin menee vielä hyvin, mutta 68 ei tunnu liian isolta sekään. Pojalla mittaa himpun päälle 64cm.

Joulumasu15: Jos tarkotit nappilistallisilla bodeilla niitä joissa on pari nepparia tossa hartialla, niin mä oon ainakin vetäny ne alakautta päälle. Tai ylipäänsä mä puen kaikki bodyt aina alakautta, en vedä mitään pään yli. Hyvin ne menee päälle alakauttakin. :)
 
Meilläkin muutama vaate on jäänyt pieneksi ennenkuin olen hoksannut ottaa edes ensimmäistä kertaa käyttöön. Hieman harmittaa aina sellaset tapaukset mut ei voi minkään kun ei mahdu enää.. :/
 
Meillä on myös muutama body jäänyt käyttämättä, kun on ollut pieni siinä kohtaa kun olen ajatellut ottaa käyttöön. Muutamat 62 menee vielä päälle, suurin osa on 68. Meillä on sellanen ohut kokopuku sisäkäyttöön, joka on koossa 56/62 ja menee yhä hyvin päälle ja tilaakin on :)
 
Meillä taas tosiaan vasta siirrytty kokoon 62, vielä muutama 56 kaapissa. 68 käytössä ainoastaan, jos ovat 62-68, jolloin usein pystyy resoreita kääntämään tms. Eikä tuo meidänkään poju mikään lyhyt ole... Ensi viikolla neuvola niin saa tarkat mitat, kotimittauksella noin 63cm. Kai nämä tenavat sitten vaan ovat niin eri mallisia...
 
Meillä on käytössä tällä hetkellä 62 koon vaatteet :) Huomenna olis neuvola, niin näkee taas minkä kokoinen tuo meidän kirppu oikeen on <3

Kiinteitä on täälläkin aloiteltu lähinnä viihdytysmielessä :D Vauva on hirveen levoton ja malttamaton kun muut syö niin on tällä viikolla sit kokeiltu lykätä maissinaksua käteen lounas- ja päivällisaikoina. Välillä osuu suuhun ja välillä ei :P Tarkoitus olis tässä piakkoin alkaa ihan soseitakin maisteleen, mutta en oo jaksanu niin kiirehtiä ku esikoisen kohdalla.

Meilläkin on jotain nelikuisen hulinaa ollu havaittavissa. Tyttö ei oikeen tahdo viihtyä itsekseen vaan haluaa syliin ja päikkäreillekin pitää saada nukahtaa mahdollisimman lähellä äitiä, eli kantorepussa. Yleensäkin nukahtaminen sujuu sitä paremmin, mitä lähempänä saa kiehnätä :P Päiväunirytmi on joka päivä erilainen ja tissiäkin on kiva saada vähän joka välissä. Eiköhän tuo tuosta kuitenkin tasoitu taas, jotenkin ihanaakin kun toinen on nii tissisylinyysyvauva <3 Esikoinen kun on aina ollu vähä itsenäisempää ja tempperamenttisempaa sorttia :)

Voimia Kimallukselle korvikehuolien kanssa! <3 Toivottavasti saatte apua ja sopivat maidot pienelle! Ja Metsäläiselle myös jaksamista univaikeuksiin <3
 
Meillä ensimmäinen lapsi ja kyllä yllätyksiä tullut, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä.
Vaikka raskausaikana tiedosti ja yritti asennoitua siihen, että entiseen malliin ei enää yöunia nukuta, niin kyllä sairaalasta kotiuduttua se väsymys yllätti, ei sitä voi ymmärtää/käsittää ennen kuin sen kokee. Ja masuvaivat mitä pojalla oli noin 1 - 2 kuukauden iässä, oli rankkaa ja sydäntä särkevää seurata vierestä kun toista sattuu mutta mitään ei voinut tehdä, aina sanottin että aika auttaa, ja niinhän se loppujen lopuksi auttoi. On ihanaa huomata että on tarvittu ihminen, mutta on se välillä myös rankkaa. Pojasta on tullut sellainen, että kun päivisin ollaan kahdestaan kotona ja jos huomaa etten ole näköpiirissä, alkaa heti rutkutus/itku. Heti kun ilmestyn takaisin näkyviin, itku lakkaa ja hymy tulee, koko ajan etsii katseellaan missä äiti on. Onneksi isän kanssa voi jättää kaksistaan.

Yllätyksenä tuli, miten toista voi rakastaa ehdoitta niin paljon ja miten nopeasti kiintyy toiseen. Isovanhemmat tarjoutuu joka viikko ottamaan pojan hoitoon vaikka vain pariksi tunniksi, että me saataisiin miehen kanssa käydä vaikka treffeillä, mutta tämä mamma ei millään raaski "luopua" pikkumiehestä. Kaiken kaikkiaan, äitiys on ollut heti alusta saakka se oma juttu, en rehellisesti sanottuna tiedä mitään parempaa kuin äitiys (omalla kohdallani). :Heartpink
 
Mä oon näitä ihmisiä, jotka varautuu aina pahimpaan... Siis odotin tän pienen ikäeron olevan jotenkin eri raskasta. Varauduin raskausaikana siihen, että vauva tulee etuajassa (joka paikassa asiast toitotettiin, syntyi sit 40+4), varauduin siihen, et ihan varmasti tulee koliikit ja refluksit yms, koska esikoinen oli niiin helppo, ajattelin et kaikki levähtää käsiin... Mä oon tällainen luonne ja kas, kummaa... tyttö on helpompi vauva kuin veljensä. Jotenkin päässyt taas niin helpolla (kopkop). Tosin voin kyllä sanoa, et tää esikoinen on kyllä nyt rasittavassa iässä, mut silti... on tää varsin rattoisaa. Tytön myötä myös tuli se tunne, et nyt me ollaan "kokonainen" perhe ja palaset loksahti kohdalleen.

Ja onhan tää ihanaa, et joku rakastaa sua pyyteettömästi ja niin vilpittömästi osoittaa tunteet. Se kai lapsissa on parasta, aitous.

Vaatteissa mennään pääsääntöisesti 80, housuissa 74. Tiistaina 5 kk neuvola ja samalla isoveikan 1,5 vee.. Saa nähdä meneekö 10kg rikki :D luulen kyllä, et pysytään alle, kun tyttö tosiaan jo liikkuu paljon ja kiinteiden myötä maitomäärätkin on pienentynyt.
 
Takaisin
Top