Mullakin on tosi paljon raskausarpia, joista suurin osa tuli ihan yllätyksenä, olivat siellä vauvamasun alareunassa piilossa ja itkuhan siinä pääsi kun kotiutumisen jälkeen katsoi itseään peilistä

Mies kyllä halasi ja lohdutti ja jotenkin löysi ne oikeat sanat, eikä sen jälkeen niin pahalta tuntunut.

Kyllä välillä itsekseni niitä murehdin, en tosin niin suuresti.

Sitä paitsi, pitää antaa aikaa, ne arvet kyllä vaalenee! Perintötekijöistähän se on pitkälti kiinni, omalla äidillä tullut kans paljon arpia, mutta vaalentuneet huomaamattomiksi, joten toivoa mullakin on. Vaikka tietysti lapsen saanut paljon vanhempana, eikä iho samalla tavalla enää uusiudu. Bikinejä kyllä kehtaan käyttää raskausarpien kanssa, mutta ylimääräistä rasvakudosta on sen verran, että biksut on kaapissa kunnes painoa oon alemmaksi saanut hilattua
Niiinu, sä oot vielä melko nuori, joten ihokin uudistuu ja palautuu helpommin kuin vanhempana, joten älä vielä anna masennu! Ne kyllä varmasti nykyisestä haalistuu
Tänään oli neuvola, jossa kaikki aikalailla kunnossa. Poitsu oli valvonut jostain syystä koko aamupäivän, ainakin kolme tuntia (normin tunnin hereillä olon sijaan) ja oli hereillä vielä päästyämme neuvolan parkkikselle. Sillä matkalla kun päästiin sisälle ja oikeaan huoneeseen, niin kerkes sit simahtaa. Ja hirveet raivarithan sitä sit tuli kun joutui pois kopastaan mitattavaksi, voi reppanaa

Sen jälkeen mentiin mummolaan syömään, jossa sit nukkukin koko siellä olon ajan, joten ei nuo isovanhemmatkaan päässeet höpsöttelee olleskaan

Mitat tänään oli 58,8cm, 5730g ja py 41 cm. Lauantaina pojalla tulee 10 viikkoa täyteen :)
Pari päivää sitten manaamani kiukkuilut on vähentynyt, onneksi! Huomaa kyllä että pojan ääntelyyn on tässä ihan viime päivinä tullut selkeitä sävyeroja. Välillä hyristään ja kujerretaan niin iloisesti ja välillä sitten ollaan niiin käskyttävän kuuloista, että "vää väää vää, antakaa mulle huomioo!" Niin söpöä kun kulmat kurtussa tuijotetaan ja koitetaan komentaa
