Mä ymmärrän wildis sua täysin. Oma muksu kun oli niin monissa letkuissa teholla, ettei syliin voinut ottaa. Oli viikset, nenämahaletku, katetri, kaneeli ym. Oli hirveetä ja sit vierustoveri jakso pillittää, ku oma muksu oli joutunu kans teholle tyyliin sokereiden takia ja ite vaan mietin, et onko oma lapsi ees elinkykynen. Sit sille tuli joku tulehdus kohtuun ja parku sitä, mut silti kävi miehen kaa ulkona röökillä. Ei pystyny tuolloin symppaamaan, mut ehkä hänkin ois ollu vähän reippaampi, jos ois ymmärtäny, et toisilla on vielä vaikeempaa. Tyksissä se hyvä, et ilman lasta olevat on eri osastolle, ni vauvojen itku ei häiritse ja yöt saa nukkua. Se tosta omasta tilanteesta oiski puuttunu. Mut oli se esikoinen mullekin ihana voimavara, et tosta sairaalajaksosta selvisin.