Voi mikä ihana katse angeliquen kuvassa!
Täällä on ollut äksöniä sen kunniaksi, että tänään oli laskettu aika.
Ensinnäkin yöllä vessassa käydessä bongasin limatulppaa, jee!
Aamusella oli neuvola, ja kävi ilmi, että protskut on noussut yhdelle plussalle ja verenpaineet pompsahtaneet yön aikana melkeinpä 10 yksikköä ylemmäs! Illalla mitatessa oli 150/102 (joka on siis mulle ollut tässä loppuaikana "normaali" lukema, eikä ole aiheuttanut toimenpiteitä), ja tänä aamuna sitten 160/112. Neuvolasta soitettiin sitten synnärille, josta sitten pyydettiin tulemaan näytille....Vastahan mä siellä toissapäivänä olin ja kaikki oli kunnossa
Noh, neuvolan terkka veikkasi, että päädytään käynnistykseen ja toivotteli tsempit ja hyvät voinnit siinä lähtiessä ja puhuttiin, että seuraavan kerran sitten vauvan kanssa nähdään. Oli kyllä melkoisen kutkuttava fiilis lähteä sieltä neuvolasta kohti sairaalaa. Katsottiin miehen kanssa vaan epäuskoisena toisiamme, että nytkö se tapahtuu. Sydän hakkasi ja melkein itketti kun päässä mylläsi tuhat kysymystä.. "Oonko mä valmis? Iik! Onko poitsu valmis? Mitä nyt tapahtuu? Kääk! Olisi pitänyt eilen siivota!"... Jne
Noh.... Synnärillä sitten kaikki perusjutut, käyrät ja paineet, ultrat, veri- ja virtsakokeet ja lääkäri sitten päätyi siihen, että ei käynnistetä vaan toivotaan, että se lähtisi kuitenkin itsestään syntymään (teki suht' ronskin sisätutkimuksenkin, jos vaikka provosoisi alakertaa) ja nyt sitten aloitettiin ne verenpainelääkkeet.
Eli väärä hälytys! Kotiin sieltä sitten tultiin ja oli kyllä hassu fiilis kotona. Sitä jotenkin oli jo niin asennoitunut, että tästä lähtee... Ja sitten ei ollutkaan mitään. Mieskin oli ihan rättiväsynyt kun kotiin päästiin, kun kaikki stressi ja jännitys purkautui. Tää taisi olla hyvää harjoitusta sitten sitä tosi tilannetta varten kun piti nytkin jo sairaalakassit ja kaikki miettiä?
Hirmuisen kipeetä kyllä tekee kävellä ja liikkua, mutta vielä ei ainakaan ole sisätutkimus mitään varsinaisia supisteluja aiheuttanut. Eli ootellaan...
Täältä taas kasa tsemppejä kaikille kanssa odottajille. Ihana on myös lukea jo vauvan syliin saaneiden fiiliksiä! :)