Kiitos ihanat tsempeistä, ne autto, sillä me SAATIIN se asunto! Jee! Ihan epätodellista, kun vasta n.17 aikaan alettiin puhua miehen kans , että laitetaanko viestiä ja nyt se on meidän. Huomiset katsojat he peruu. Tilaa siellä on puolet enemmän kuin nykyisessä ja päästään muuttaan jo ennen joulua. Hiukan vaan jännittää, miten kaikki tässä menee ja koska vauva päättää tulla yms.... No kaikki kyllä järjestyy. :) Vaikka supistelee nyt inhottavasti, niin mieli on niiin hyvä :)
Onnea Henriikka ihanista pikkupojista <3
Joku kysy, että tunteeko sen pään kiinnittymisen, niin en mä ainakaan. Laskeutumisen kyllä usein huomaa.
Ja opiskelijoista sen verran, että aina annan opiskelijoiden olla mukana ja tehdä niin paljon kuin mahdollista, itse kun olen sairaanhoitajaopiskelija ollut, niin tiedän kuinka se on tärkeää oppimisen kannalta!
Huomenna aamusta ilmeisesti viimeinen lääkärineuvola, jännittää kyllä mikä tilanne on tuolla alakerrassa... Ja mun porukat tulee Etelä-Suomesta tänne mun avuks ja ovat sitten jouluun asti... Hiukan hirvittää, miten niin pitkän ajan jaksaa asustella yhdessä, mutta parempi sekin kun pelätä täällä yksin, mies kun lähtee huomenna melkein pariks viikoks työmatkalle...
Jestas kun oon onnellinen tosta kämpästä:) :)