Kahden päivän kipuilujen jälkeen tänään aamupäivällä sain nautiskella normaalista olotilasta, vain yhden pienen vihlasun tunsin loikoillessani. jee! ...Sain iltapäivästä sit imurointi-inspiksen (minä! ihme on tapahtunut!) ja ensin halkesi imurin letku (Miten niin voi käydä?!....ilmastointiteippiä kehiin) ja sit alkoi uudestaan kivut. Eli ei sit ollutkaan imurointipäivä

Mutta joo, selkeesti pitää nyt vaan ottaa mahdollisimman iisisti, herkästi näköjään sitä alkaa sit kipuillen supistelee.
Mä oon kans pohdiskellut tuota synnytystä. Itse oon sanonut miehellekin, että kaikki mahdolliset kivunlievittäjät vaan sitten mulle kiitos. Ja mieskin oottaa, että pääsee itse testaa ilokaasua, muhaha


Synnytysasentoja miettiessä oon tullu siihen tulokseen, että tahtoisin koittaa synnyttää jakkaralla istuen. Jotenkin tulee itselle semmoinen olo, että siinä saisi parhaimman rutistuksen ponnistukseen. Mutta kaiken kaikkiaan oon avoimin mielin, kaikkea oon valmis koittamaan :)
Onko teillä muuten lähipiiri alkanut odottaa synnytystä? Mä kun kaverin puheluun en heti päässyt vastaamaan, ni se oli jo aatellu että enkai mä vielä sairaalassa oo... Ja äitille kun soitin äsken vähän normaalia myöhempään ni sekin jo heti kerkes huolestuu

Että pitänee näköjään alkaa varomaan jo sitäkin, ettei aiheuta turhaa huolta

