Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Poikittan olevista vauvoista: mulla oli viikon 31 neuvolassa vauva pää alaspäin, mutta terkkari sanoi, ettei vielä näillä viikoilla edes kirjoita sitä neuvolakorttiin, kun vauva mahtuu vielä pyörimään. Munkin vauva on välillä poikittain ja se alkaa jo tuntua inhottavalta. Mutta viikolla 36 katotaan miten päin vauva on ja sitten mietitään toimenpiteitä, jos tarvis on.

Esikoinen oli pitkään perätilassa ja pyörähti vikat kerrat just viikon 36 tienoilla. Päätyi onneksi lopulta raivotarjontaan. Ehdin mäkin silloin pohtia kääntöyritykset ja perätilasynnytykset ja sektiot. Mutta mikä tahansa synnytys voi lopulta päätyä sektioon ja on ihan hyvä käydä sekin vaihtoehto läpi mielessä, ettei tule niin kovana järkytyksenä.
 
Air4m, mä on ymmärtänyt, että jos vauva on perätilassa, syvää kyykkyä pitäisi välttää, ettei vauva vain painu alemmas lantiossa. Korjatkaa jos oon väärässä. Mutta jos vauva on oikein päin, silloin kyykky on just hyvä. Ja toi kontillaan pylly pystyssä on hyvä kun haluaa vauvan kääntyvän. Sitä mäkin oon tehnyt jos vauva on ollut poikittain ja painanut inhottavasti.
 
Kontillaan olemista voidin varmaan minäkin välillä koittaa. Kyykkääminen ei tilanteestani johtuen tule kysymykseenkään minulla. Tuo veden puute ja koko ajan kasvava vauva voi kyllä olla vähän mahdoton yhtälö kääntymistä ajatellen? No, olen tämän sairaalaassaoloaikani kerinnyt kyllä jo totuttautua siihenkin, että sektiolla mennään. Ja nyt tuntuu, että voisi jopa hirvittää alatiesynnytys tämän makoilun jlkn, kun lihaksia ja voimia ei ole yhtään.

Madonnalle hyvää hääpäivää täältäkin!
 
Vähän minustakin tuntuu metsäläinen siltä että mitenhän noita lihaksia on jäljellä... aika monta vko vuodelepoa takana + koko kesä piti rajoittaa liikkumista. Jospas saan kuitenkin kunnialla hoidettua alatiesynnytyksen. Jos ei onnistu niin ei se sektio maailmanloppu ole.
 
Ja jos voimat loppuu alatiesynnytyksessä nii ainahan voi imukupin avulla tehdä lopun :)
 
Saatatpa muuten olla ihan oikeassa Ykäriina... Oliskohan tuo kyykky juuri auttanut laskeutumisessa?? Dunno, mutta hyväksi on kumminkin :D siinä on itsellä mm. selkä hyvässä asennossa. Mutta joo, ehkä turvallisempaa lähteä sillä konttausasennolla...
 
Mir77 noi popin vaatteet on ihania! Esikoisella on ollu noita paljon. Pitää tilata tällekin. Lähin liike meillä kuopiossa...
 
Olipas mukava synnytysvalmennus! :) Tuli jotenkin todelliseksi koko synnytys ja tuli rauhallinen olo kun moni asia mietityttänyt. Kyllä on hullua ajatella että kuukauden sisään voin olla jo synnyttämässä! :o Mut oli kyllä ihana miten tämä valmennusta pitänyt kätilö toi hyvin esille myös luomusynnytyksen ja sen että jos äiti niin haluaa niin siihen kyllä kannustetaan! :) Usein kun saa sen kuvan että kivunlievitys on enemmän kuin suositeltavaa.. Muutenkin oli hyviä ajatuksia juuri mitä itsekin olen miettinyt, että synnytyskipu on kyllä todella tuskallista mutta 'luonnollista' ja siitä on maailman paras palkinto, niin olisi hienoa kokea se ihan sellaisenaan!
 
Itse lähdin ekaan synnytykseen ajatellen, että turha suunnitella mitään etukäteen esim. kivunlievityksen suhteen ja mennään sen mukaan miten tilanne kehkeytyy ja luottaen ammattilaisiin. Aluksi olin altaassa ja 45 min jälkeen oli niin kovat supistukset, etten pärjännyt enää. Sitten olin 3 cm auki ja siirryttiin saliin jossa käytin ilokaasua. Se toimikin ihan ok, kunnes supistukset voimistuivat ja tihenivät niin että kätilön kanssa tultiin tulokseen epiduraalin olevan fiksu vaihtoehto 4 cm kohdalla. Mm. Oksensin salin lattialle ja en meinannut enää pystyä puhumaan kun tuli niin tiuhaan ennen epiduraalia. Sain sen jälkeen levättyä pari tuntia ja 8 cm kohdalla puudutusta lisättiin. Sitten olinkin kokonaan auki ja odotettiin puudutuksen häipymistä ja pääsin ponnistamaan. Ponnistus kesti aika tarkalleen 30 min ja neiti 4660 g tuli maailmaan. Jäi todella hyvä ja positiivinen kokemus. Ei voi kuin toivoa, että mikäli pääsen alatiesynnyttämään ja, että menisi yhtä hyvin. Koko synnytys kesti 12-13 h.
 
Noniin täällä on leikitty tonttua tää päivä, joululahjat sukulaisille tehty (valokuvat) ja kaikkien lahjat pakattu :)

Kannattaa synnyttämään mennä ilman kiveenlyötyä suunnitelmaa ja edetä silleen mikä tuntuu hyvälle :)
Itse haluaisin kokea tämän viimeisen synnytyksen luomumpana kuin aiemmat, haaveena siis avautuminen altaassa, synnytys jakkaralla ja kivun lievityksenä korkeintaan kaasu... Mutta se nähdään sitten miten koen sen kivun, ja etenen just sen mukaan mikä tuntuu hetkessä hyvälle ilman suurempaa stressiä asiasta! Vielä kerkiää tapahtua vaikka mitä ennen synnytystä joka muuttaa koko pelisuunnitelman:)

Veli kävi äsken vaimokkeensa kanssa kylässä ja saatiin kuulla aivan ihana uutinen... Ne saa vauvan toukokuun alussa:,) ihan tuli itku, aivan mahtavaa!!!!
 
Mulla äippä samat toiveet, tosin kaasuun en uskalla koskea. Epiäkään en jostain syystä haluis. Ehkä kohdunkaulaan joku puudute. Jos nyt kaikki menee hyvin... Mut sit sen näkee, miltä ne kivut tällä kertaa tuntuu... Kotiin vaan haluisin heti, mut riippuu tietty molempien voinnista...
 
Äippä mulla haaveena muuten sama kun sulla, mutta avautua haluan kävellen. Ja tietysti menen sitten tilanteen mukaan eli jos olo hirveeksi menee, niin sitten jotain muuta.
 
Oon ihmetelly, et mist viikon 36 lääkäristä puhutaan, mut enhän mä viimeks semmosessa voinukaa olla ku neiti synty 34+1 :D
 
Mää en oo pahemmin miettinyt synnytystä, kumminkin ensikertalainen tässä hommassa niin en oikeen tiiäkkään että mistä asennosta tuntuu parhaalta ponnistaa baby pihalle :D mutta niiden tuntemuksien mukaan mennään ja kivunlievityksiä otetaan sitämukaan miltä tuska tuntuu
 
Oottepas te äippä olleet jo ahkerana joulun suhteen :) Meillä vasta virittäydytään pikkuhiljaa, nyt ollu viikonloppuna mustikkaglögia ja omena-kanelitorttuja :hungry:

Madonnalle onnea hääpäivästä! :) Ja Tatalle tsempit, toivottavasti se pieni vielä jonkin aikaa malttais pysytellä masussa!

Minäkin oon aatellu lähteä synnytykseen ihan fiilispohjilta, sen näkee sitten, mikä siinä tilanteessa tuntuu parhaimmalta :) Pienenä toiveena olis pysyä nyt paremmin liikkeellä ku esikoisen synnytyksessä ja ehkä kokeilla enemmän hierontaa ja suihkuttelua kivunlievitykseksi. Tens-laitteen hommaamista oon miettinyt, kun esikoisesta käytin sitä epiduraaliin asti. Toisaalta sen kans ei just voinut mennä suihkuun niin oon vähän aatellut, että meniskö tällä kertaa sitten ilman. Esikoisen kohdalla en kyllä antanu kenenkään ees koskea itteeni (toimenpiteitä lukuunottamatta) ja lämpöpussit tuntu vaan pahalta, niin en tiiä sit miten tuo hieronta tällä kertaa toimis...

Täällä on tänään ollu tosi väsyneet fiilikset taas vaihteeksi :dead: Esikoinen on nyt pari päivää kierrättäny parhaat uhmatemput -repertuaariaan ja iha vähä alkaa olla virta lopussa... Varsinki päiväunille menosta on tullu ihan mahdoton show, yritetään nyt kehitellä sille tommosta tarrataulukkosysteemiä, jos se vähän auttais. En kyllä aina oikeen ymmärrä, että onko tuo meijän ipana vaan harvinaisen tempperamenttinen, vai miten voi uhmaaminen kestää näin helkatin kauan o_O Vuosi sitten se alko, eikä loppua vielä näy, pahimman aallonharjan yli tosin ollaan päästy... Miten teillä muilla jo lapsellisilla, onko uhmikset jaksaneet haastaa kuinka kauan? :D Muuten tytsy on luonteeltaan tosi sosiaalinen, puhelias ja omatoiminen, ehkä vähän semmonen pikkuvanha ja omaa ihanan mielikuvituksen :) Luulen, että tuo kova omatoimisuus vaan lipsahtaa sitten välillä uhman puolelle, kun ne luulot omista kyvyistä ei oikein vastaakaan todellisuutta...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top