Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Toivotaan, ettei kellekään tule ikäviä uutisia ultrassa! Tässä vaiheessa pientä nyyttiä on ehtinyt jo niin pitkään odottamaan ja rakastamaan, että on vaan niin väärin, jos jotain käykin :(

Mä oon huseerannu tänään pihakirppistä ja nyt muutaman tunnin jälkeen on alkanut taas alapäässä tuntumaan siltä, että pitää himmailla... Nää tavarat pitäis vielä tuossa tunnin päästä keräillä pois. Voi plääh :rolleyes: Enpä ole toisaalta ehtinyt niin jännäämään huomista ultraa, kun on eilen ja tänään ollut niin paljon puuhaa. Eilen kerättiin äidin kanssa niiden puskista kaikki viinimarjat ja tehtiin sitten pullokaupalla viinimarjamehua ja mansikka-raparperimehua. Nyt jääkaappi pullistelee :p
 
Voi saatana, täällä supistaa edelleen aivan vitusti.. Siis en voi käydä kaupassakaan enää.. Yritin et olisin miehen yllättäny herkkuruualla ku tulee kotiin, mut vittu ku ei musta ole edes kauppaan. Kävin minä siellä ja arvatkaas oliko tuskaa kanniskella ostoksia ja kyyristellä hyllyjen välissä.. Mietin jo hetkittäin, että ajanko suoraan vaan kyssiin, mut nehä laittaa mut vaan vuodelepoon ja ottaavat kaikki loputki rahat. Voin levätä kotonaki ilmasiks..
 
Pitkään jos jatkuu supistelut niin kannattaa käydä lekurissa.
Tarkistaavat kohdunsuun tilannetta ja, mikäli supistelut jatkuu niin voivat rauhoitella niitä lääkkeillä ja tietysti nostamalla jalkopäätä kattoa kohti.
Itse ollut kaksi kertaa aiemmissa raskauksissa. Muutamalla päivällä onneksi selvitty kotia lepäämään toisin, kun ystäväni lepäili täydellisessä vuodelevossa 4kk saikulla.
 
Tuntuu pahalta kuulla kun monilla on pahoja oireita :( onneks oon ite päässy aika vähällä :)
 
Kovasti on vaivoja monella :( vertaistuki on kyl niin hyvästä! Tietää et ei oo ainut vaivojen kanssa ja ettei pienet vaivat oo niin vaarallisia. Itse selvinnyt onneks aika vähällä, yritän heti levätä kun kroppa vaatii, ehkä sekin on auttanut. Sekin on jännä huomata, ettei raskauden helpous/vaikeus oo esim. iästä kiinni...mistähän se sit johtuu?
 
Täytyy myöntää että siitä 20 viikosta lähtien on alkanu tuleen kyllä jos jonkinlaisia vaivoja, vaikka kerkesin itsekin jo huokaseen kun alkuraskaus oli oireetonta. Jouduin käymään lääkärissä tässä lähipäivinä kun mun suolisto on iha vinkuralla ja vonkuralla, mitä tahansa syön ni alkaa polttelemaan ja sitten tuleekin jo kuralla ulos ja sitten seuraavana päivänä saattaa olla kamala ummetus jonka takia kauheat mahapoltot. Ei ne osannu oikeen muuta sanoa muutakun että suoliston bakteerikanta muuttuu näinä aikoina raskautta ja kehottivat maitohappoo syömään mutta sitäkin oon syönyt kuurina jo varmaan kuukaudenpäivät :( inhottavaa
 
Mutta mulla onkin ollut suolisto ongelmia jo ennen raskautta, sain ne tasapainotettua tietynlaisella ruoka valiolla mutta nytten alkanut uudestaa
 
Mulla kans aina ollu ongelmia suolistoni kans eikä tää raskaus ole poikkeus. Löysällä ei masu nyt oo ollut mutta ei onneks mitään totaaliummetustakaan...
 
Mulla taas maha on yleensä usein sekaisin, mutta raskausaikana on ollut sen suhteen ihmeen rauhallista. Jollei edelleen jatkuvaa ykäilyä lasketa.

Olin tänään muutaman tunnin mustikassa ja alkoipa selkä vihoittelemaan. Oisko iskias kun kiristää pitkälle takareittä pitkin... Marjoja löytyi kivasti, mutta ei vissiin tarvii lähteä uudestaan.

Mulla siirtyi laskettu aika ultrassa kymmenellä päivällä eteenpäin, mutta mulla nyt ei kierukan poiston jälkeen ehtinyt mitään normaalikiertoa ollakaan. Ekassa ultrassa kätilö sanoi, että yleensä ultran perusteella tehty lasketun ajan arvio on sitä tarkempi, mitä varhaisemmassa vaiheesa se tehdään. Rakenneultrassa kätilö puolestaan sanoi, että tässä vaiheessa on jo yksilöllisiä eroja. Meidän pieni kun vastasi kooltaan viikkoa vanhempaa. Mikähän jättiläinen sieltä on tulossa...
 
Huh Huh, ihanaa olla kotona:) Oltiin viikko poikien kanssa Hämeenlinnassa, viikonloppuna oli äitin ja siskon yhteissynttärit. Tänään tultiin kotiin ja juna oli 1h 10 minuuttia myöhässä. Ja sitten raahattiin kaikki tavarat ja väsyneet lapsoset kotiin. Alkaa olla aika rankkaa kävellä painava reppu selässä ja pari kassia käsissä.
On se vaan ihanaa päästä omaan sänkyyn nukkumaan ja huomenna alkaa arki.
 
Mulla oli viime raskaudessa noit kamali suppareita ja oli tuskaa kävellä lähikauppaan.. Onneksi ei vaikuttanut pikkusen paitsi ett hän oli valmis jo tulemaan maailmaan rv38 ja rv38+1 syntyi ❤️
Miten te naiset jaksoitte muutojen kaa? Mul oli niin "raskas" viikonloppu.. Oltiin perjantaina rantsulla ja loppuilta makasi sohvalla ko voimat oli poissa ja lauantaina nuoremmalla oli lasten kutsut, 12 mukulaa yhtensään.. Tänään kamala "krapula" heti aamusta :( päätä särkee ja oksettaa, voimat ihana 0
Nukkusinkin kahdet päikkärit :/ ei auttanut , no mut onneksi kohta pääsen nukkumaan ❤️ nykyä lempi puuha :D
 
Pikkuhiljaa alkaa palautua normaaliin. Saatiin laiteltua melkein kaikki tavaratkin paikoilleen. Mut en kyl enää koskaan muuta raskaana jos ei oo pakko. Oli aika hemmetin rankkaa vaikka en kannellu kun lähinnä noita meidän karvanaamoja (kissoja) :(

Ja tyyppi painaa/monottaa koko ajan rakkoa, että KUOPIOLAISET; otetaan vastaan kaikki keskustan yleisö-wc vinkit. Ja mielellään ilmaset sellaset :D
 
levoton yö taas takana. Eilen oli kyllä tuskaa pikkusen kanssa käydä tuolla markkinoilla, varsinkin ku piti juosta perässä ja kestää uhmaikäsen kiukunpuuskia jne. Välillä otti oikee kunnolla kipiää.. Huuhh..

Tässä voisin lähteä aamusta kirjastoon lukemaan vähäksi aikaa ja käydä kahvilassa teekupposella ihan yksinään. Oli niin huliwili viikonloppu että nyt tarvii sitä suomalaista omaa tilaa ja aikaa
 
Taas on huonosti nukuttu yö takana ja joka paikkaan kolottaa. Mua alkaa jo tosissaan pelottaa että mitenkä selviydyn ison mahan kanssa ja enempi miten pärjään synnytyksessä. Maha ei oo vielä mikään hurja ja joka päivä alkaa tuntumaan edellistä vaikeammalta. Tykkään kyllä tästä mahasta ja toivonkin että kasvaa, mutta nää jatkuvat säryt ja vilhlonnat ja lihasten väsymiset vähän vaikeuttaa sitä raskaudesta nauttimista.

Koitan ajatella positiivisesti, mutta jostain syystä musta on tullut hirvee stressaaja ja huolestun ihan tyhmistä asioista kun kuvittelen kaikesta aina pahinta. Autolla ajaessa käy vähän väliä mielessä, että mitä jos nyt sattuukin jotain. Mies tulee vähän myöhemmin töistä, pelkään että on ajanut ojaan. Pelkään jopa meidän kanojen puolesta! Tai no yhden, joka ei pysy tuolla tarhassa. Aiemmin pelännyt että joku ajaa pihaan ja vahingossa sen pikku kanan ylitte, nyt pelkään että se vaeltaa naapurin tontille kun siellä tehdään metsätöitä. Kiva ajatus siitä, että mummo tulee käymään, muuttui peloksi siitä että mitä jos meidän koiralle tulee joku reviiriraivo ja karkaa tarhasta ja käy mummon koiriin kiinni. Kaikista pahin aika mun mielikuvituksen laukkaamiselle on öisin kun ei saa nukuttua, eikä se helpota sitä nukahtamista kyllä yhtään.

Ja voihan synnytys... Puhuin viimeksi jo neuvolassa, että jännittää, mutta nyt alkaa oikeesti pelottaa. Jos vauva on oikeissa mitoissa ja syntyy laskettuna aikana niin se on lähes kolmasosan mun pituudesta. Onneks huomenna on neuvola niin pääsee juttelee. Miehen kanssa kun puhuu näistä peloistaan niin vaan pahennan asiaa, jos se koittaa sanoa jotain rauhottavaa mulla menee hermo kun se ei ymmärrä, jos se alkaa jännittää niin mulle tulee pelko että kohta se ei tuu sinne synnytykseen. Miksi nää hormoonit sekottaa järkevän ajattelun just sillon kun sitä järkevää ja rakentavaa ajattelua tarvitsisi valmistautumiseen.
 
Onnea tämän päiväinen ultraan menijöille:) varmasti kaikki hyvin!!

Jemina pakko kysäistä että kumpaa sun kavereille ultrassa lupailtiin kun ei paikkaansa pitänyt?

Muutostas selvittiin niin kun mä en oikeestaan tehnyt mitään muuta kuin osoitin minne tavarat viedään ja keitin kahvia ja sopan:) jätin hommat isommille miehille... Tai no oikeestaan mua kiellettiin nostamasta kahvipannua painavampaa:)

Täälläkin nukuttu taas tosi huonosti vaikka menin nukkumaan 21.30 niin väsyttää ihan kamalasti... 3 kertaa vessaan pissalle, koiran oksujen siivous 4 aamulla ja eka heräs 6, äiti on taas todella väsynyt :(
Maha painaa ihan järkyttävästi, koko kroppa iltaisin kun tulessa, levottomat jalat, huimaa ja liitokset huutaa hallelujaa! Aikaisemmat raskaudet oli niin paljon helpommat :/ olihan valitus virsi...voimia kaikille ketkä kamppailette muuttuvien mittasuhteiden kanssa!

kävin tänään pyörähtämässä vaakalla ja näytti täsmälleen samaa kuin ekalla neuvolakäynnillä, ei siis grammaakaan ole lisää tullut:O onko normaalia että ei paino nouse?

Rv 23+4
 
Nuupa juttele neuvolassa sun peloista! Kun odottelin ekaa niin olin itsekin ihan hysteerinen aivan kaikesta ja pelkäsin aivan kaikkea, jopa meidän koiraa, vaikka kiltti kuin mikä! Mä luulen että se on ihan hormonaalista, mutta tosiaan mulla helpotti pelkotilat synnytyksen jälkeen kun "palasin itsekseni" ja toivottavasti sullakin helpottaa että ei tarvitse pelätä kaikkea koko ajan, paljon voimia ja kannattaa puhua mahd paljon neuvolassa tai miehellesi:)
 
Takaisin
Top