Uhmasta: Meillä kans elellään oikeen tempperamenttisen uhmaikäisen kanssa...

Voin vaan kuvitella, millasta se on, jos kaks tai kolmeki uhmaa yhtä aikaa ku tässä yhdessäkin on välillä ihan tosissaan tekemistä

Varsinki näin raskaushormoonipäissään on ajoittain tosi hankala saada pinna venymään tarpeeksi. Meillä tytön uhma näkyy lähinnä jatkuvana mielen muuttamisena, veteläksi heittäytymisenä, itkupotkuraivareina ja "minä ite!"-meininkinä. Nyt ollaan saatu nukkumaanmenot onneksi sujumaan niin, että ipana nukahtaa itsekseen, eikä tarvi enää istua vieressä. Ihanaahan se on, että toinen haluaa olla omatoiminen, mutta kyllä välillä saa vetää rajoja touhuihin ihan tosissaan. Onneks tää uhmakausi näyttäis viimein saavuttaneen huippunsa ja lähteneen jonkunnäkösen laskusuhdanteeseen. Sitten voiki kivasti ootella kuopuksen synnyttyä sitä 3v-uhmaa :D
Kummeista: Kannattaa kyllä Ninnu vielä puhua miehen kanssa, jos et yhtään tykkää sen haluamista kummeista. Pitäähän siihen joku kompromissi löytyä, kun on varmasti tosi kurjaa sitten olla jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa, joista ei pidä... :/
Meille tulee varmaan 3 kummia, joista jo kaks varmaa on tiedossa. Mun pitäis se yks valita omista kavereista/suvusta kun nuo kaks on mieheltä. En vaan millään meinaa osata päättää ketä pyytäisin kun esikoisella on mun kaikkein läheisin ystävä ja mun ainoa veli kummeina ja sitten muut ystävät on ns. samalla viivalla keskenään. Pelottaa vähän, että joku sitten loukkaantuu, vaikka niin en uskokaan käyvän. Mutta tuo on kyllä totta, että ensimmäiselle tulee otettua yleensä ne kaikkein läheisimmät, ja sitten homma vaikeutuu koko ajan...
Hiukset ei nyt raskausaikana oo vielä alkanu tippumaan, mutta edellisen kierroksen kokemuksesta tiiän, että muutama kuukausi synnytyksestä varmasti häviää taas neljäsosa tukasta
