Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
ite oon jakanu fb:n sivuilla muksun kuvia mutta oon rajannu niin että päivityksiä eikä seinää näe muut kuin kaverit ja nekin olen rajannut järjelliseen määrään joiden kanssa tulee juteltua ja oltua muuten yhteyksissä oisko noin 90hlö.. kansikuvaksikaan en ole muksua pistänyt vaikka ehkä jossain vaiheessa siihen laitankin :)

meillä tietää varmaan jo lähes kaikki, ollaan avoimesti nyt kerrottu aina kun on sattunu kavereita näkemään, mutta fbssä en aio julkaista, ainakaan ennen rakenneultraa mitään :) tosin eihän siihenkään enää ole kuin reilu kuukausi :p

ja onnea uusille tulokkaille, kiva että porukkaa on paljon ja juttu luistaa :)

meilläkin se oli mies joka aina kyseli että eikös sinulla nyt ole se ovulaatio ja piti huolen asiasta :grin

älkääkä huoliko vaikkei oo vauvoista kokemusta, ei minullakaan ollu aiemmin ja lueskelin kaikkia oppaita, mutta kun se muksu syntyy niin kummasti sitä tietää mitä tehdä. unohtuu ne oppaat ja toimii niinkuin ois aina hoitanu vauvaa. mies oli vähän kädetön sen ekan viikon vauvan kanssa mutta sitten uskaltautu ja älys että ei se sitä riko niin rupes silläkin homma luistamaan :)

15+2
 
Tosta mun työstä sen verran että en kyllä enää ole hommaan palaamassa kun en raaski lapsia "hyljätä" viikoksi kerrallaan! Kouluun kai pitäis mennä, mutta onneksi mulla aikaa miettiä asiaa :)
 
Kiitos teille kaikille ihanille tuestanne <3.

Täysin samaa mieltä Äipän kanssa: vauvanhoidon oppii arjessa ja käytännössä. Se ei ole tosiaan mitään rakettitiedettä, mutta ymmärrän kyllä, että jännittää. Niin muakin jännitti ja pelotti. Ja aina se on yhtä jännittävä saada pieni, avuton vastasyntynyt käsiinsä. Sellainen, joka on täysin meidän aikuisten varassa.

13+5
 
Täällä 24 vuotias kuopiosta ja valmistuin juuri puuartesaaniksi. Töissä olen tehtaassa, jossa ammattinimike on tuotannontyöntekijä. :)

Kun oli facestä puhetta, niin itse en virallisesti julkista siellä raskautta. Saattaa olla, että kun päivittelen kuvia sinne että jossain se massu näkyy mut kysykööt sit ken haluaa. Siis ihan semmosia tilannekuvia eikä tarkotuksellisia massukuvia. En ala enää piilottelemaan kun voi alkaa jo hengähtää viikkojen puolesta. :)

Rv 12+4 tai 5
 
Mä olen kanssa luokanopettaja, kylläkin nyt kesän/alkusyksyn aikana vihdoin valmistuva. 26v. ja mies vielä pari kuukautta 29v. Nokialla asustetaan ja ensimmäinen on tulossa.

Mulla kanssa aikeissa jossain vaiheessa laittaa joku vähän vauvasta vihjaileva kuva fb:kiin. Mutta vasta ehkä sillon elokuussa rakenneultran aikoihin. Katsotaan...

Me ollaan kerrottu jo aika lailla kaikille lähimmille tutuille ja viikonloppuna kerrotaan ehkä mun puolen sukulaisille, joita nähdään juhlissa. Turha sitä on piilotella. Jos menee vielä kesken, niin ihan sama kuka raskaudesta on tiennyt. Ei se niiden asia oo, eikä se tilannetta muuta. Yhdellä sukulaisella kuoli vauva masuun vielä oisko ollu viikolla 35, joten turha on liikaa pelätä ja pohtia, koska voi kertoa. Elämä vie ja antaa, täytyy vaan toivoa parasta ja luottaa omiin vaistoihin.

Tämä siis mun mielipide, ymmärrän, että osalla on ikäviä kokemuksia takana ja olen niistä pahoillani, mutta yritän kaikin tavoin pysyä positiivisena ja toivoa kaiken olevan hyvin. Ja onhan ne, kunnes toisin todistetaan. Jokainen on silti erilainen, toinen haluaa kertoa heti kaikille ja toinen haluaa pitää asian vain lähimpien tiedossa. Molemmat ok :)
 
Kyllähän toi vauvan tuoma mullistus jännittää täälläkin vaikka on jo 4 muksu kyseessä:) kun tää syntyy niin onhan siitä jo 1 vuosi ja 10 kk kun viimeksi oli vasta syntynyt sylissä ja voin kertoo että kun sen ekan kerran syliin saa niin ei ole mitään niin painavaa kuin 3 kg rakkauspakkaus, selkä ja niska ekan kuun totaalisen jumissa kun sitä saa halia:)
Jännittää millainen tyyppi se on luonteeltaan, onko yhtä hyvä uninen ja syömänen kuin siskonsa vai jotain ihan muuta:)
Eniten jännittää se että mitä mieltä nää isosiskon on uudesta vauvasta, ainakin 2 vanhempaa on kovin halimassa mahaa, eiköhän tää hyvin mene... Toivottavasti :)
 
Vähän kerkesin tänään neuvolalääkärillä säikähtää, kun sydänääniä ei kuulunut. Onneksi ultrassa näkyi sydän lyövän normaalisti. Järkytys ja itku tuli vasta kotona. Hurjaa, miten koville otti ajatus siitä, että vois menettää pienen.
 
Oi se hetki, kun saa pitää yhdeksän kuukautta sisällään kantamaansa elämää sylissään. Minkään muu lämpö eikä tuoksu ole samanlaista kuin vastasyntyneen. Ja tuleehan mulla itku jostain!

Haluan jakaa teidän kanssanne yhden kauniin, ikimuistoisen hetken oman vastasyntyneeni kanssa (kyse toisesta lapsestamme) . Kylmä tammikuinen pakkasyö paukkasi ulkona, kun kätilö kurkkasi huoneeseen ja kysyi: "Onko täällä kaikki hyvin?" "On, kaikki on tosi hyvin. Me tässä vain tutustellaan toisiimme", vastasin ja jatkoin laulua sivellen samalla silkkistä puolen vuorokauden ikäisen lapseni ihoa.

Tätä laulua lauloin tuona onnellisena yönä:

"Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni."
 
Kääk, kävin äsken hammaslääkärissa.. oli yksi reikä, joka paikattiin heti sekä viisaudenhammas, joka on turvonnut. Viisauden hampaaseen sain antibioottikuurin, jos se auttaa niin ei tartte mennä kuviin raskauden aikana. Mutta jos ei niin sit on pakko :dontknow Onko kellään kokemusta viisaudenhampaan hoidosta raskausaikana?

Meillä mies on ollut innoissaan mukana kaikissa raskauteen liittyvissä asioissa eikä meinannut malttaa olla kertomatta kavereilleen alussa millään. Kyl siitä välillä huomaa, että tuleva jännittää jollain tavalla. Niin se jännittää kyllä itseäkin, mutta eiköhän siihen pikkuhiljaa opi :happy7onneksi on vielä muutamia kuukausia aikaa valmistumia tulevaan. Lähimmille kavereille on kerrottu nyt nt-ultran jälkeen, mutta ite en meinannut asiaa facebookissa mitenkään mainostaa. Tärkeintä, että lähimmäiset tietää :Heartpink tuntuu,että mahaa on vaikea piilotella kohta :)
 
Mulla jouduttiin leikkamaan mädäntynyt visuri toisessa raskaudessani. Se leikattiin viikolla 34+. Ei ollut enää muuta vaihtoehtoa tuossa vaiheessa.
 
Lumikatriina nyt tuli itku, ihana laulu:,)
Ehkä toi riippuvuus vastasyntyneisiin saa meidän perheessä aikaiseksi tän jatkuvan raskaana olemisen:) oma "uuni tuore" vauva on parasta ikinä!!!

Mulla repäistiin paikallispuudutuksessa visuri pois edellisessä raskaudessa määrääs desinfioivaa suuhuuhdetta kaupanpäälle että ei tarvii antibiootteja :)
 
Minä olen miettinyt tuota samaa, että haluan elää uudelleen vastasyntyneisyysajan uudelleen, mutta olen myös tehnyt tiukan päätöksen, että tämä jää viimeiseksi lapseksemme. Siirryn sitten eteenpäin, uusiin vaiheisiin elämässä. Onhan kuitenkin kauniit muistot aina ja lapset ovat ihania ja rakkaita kaikissa vaiheissaan. Haluan myös tehdä työuraa, sillä koen olevani kutsumusammatissani.

Minä tarvitsin antibiootit silloin, sillä oli tosiaan pahasti tulehtunut, mutta toki parempi lääkkeet kuin yleisinfektio :happy:.
 
Minulle sanottiin viimeksi (muutama viikko sitten) hammaslääkärissä kuvien ottamisesta, että se on todella vähäistä säteilyä jos raskausaikana joudutaan ottamaan kuva hampaasta raskausaikana. Maha suojataan totta kai, mutta siitä ei ole haittaa vauvalle. Viimeseen asti sitä vältellään, mutta pakko jos on niin sitten otetaan kuvat.
 
Toivottavasti kukaan ei nyt loukkaannu, mutta näin minä olen kokenut:

Fb:ssa minua on ärsyttäneet ja km:n jälkeen satuttaneetkin fb-kaverieni raskaus- ja lapsipäivitykset. Tiedän että olen vähän yliherkästi suhtautunut ja ettei toisten onni ole minulta pois mutta silti olen näistä syistä miltei lopettanit koko fb:n käytön enkä aio raskauttani tai lastani siellä esitellä. "Oikeat" ystäväni ym saavat ja ovat saaneet tilaisuudestani jo kuulla vanhanaikaisin keinoin.

Jokainen tyylillään mutta minä menen näin...
 
Itsekin olen miettinyt että tää meidän vika! Vielä kun sais miehen sen uskomaan! Aina tulee ihania hetkiä isompienkin lasten kanssa ja tosiaan onhan ne muistot sydämessä aina:)
Saattaa muutenkin kroppa pistää hanttiin tän jatkuvan raskauden ja synnytyksien meressä... Niinkuin tää mun uusiva Radi ja edellisen liitoskivut, olen muutenkin aina sanonut että mä en enää yli 30-vuotis synttäreiden jälkeen tee yhtä ainutta ja alkaahan tällä meidän pesueella olla jo kokoa:) vaikka olisihan noi vauvat ihania mutta rajansa kaikella :)
 
Mä olen muistaakseni 31vuotta ja mies 37v. Esikoinen 5v. Ja nyt siis loppusyksyllä twinmama ;) oon Espoosta ja sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa verisuonikirurgialla. Ennen työskentelin leikkaussalissa. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top