Hui mikä tahti täällä keskustelussa! Eihän tässä pysy enää mukana :)
Halujen puutteesta. Mun ei ole tehnyt yhtään mieli mitään koko aikana kun koko ajan oksettaa, etoo, väsyttää tai särkee. Oon sanonut miehelle ihan suoraan että tää ei mitenkään johdu siitä, en nyt vaan kykene haluamaan, ja että siitä on huono omatunto. Mies on ollut tosi ymmärtäväinen, hellittelee mua ja masua aina iltaisin ja sanoo että älä välitä jos hänellä alkaa seisoon, ei mitään paineita :'D Ja sanoo myös että mun pitää rehellisesti sanoa jos jotain kohtaa ahdistaa, mun kaulaan ei oo nyt esimerkiksi saanut koskea ollenkaan kun heti tuntuu että laatta lentää. Toisaalta kun tuo mies on noin ihana niin itelle tulee kahta kurjempi olo kun ei siltikään haluta... :/
Täällä huomaa miten hirvittävän yleistä hyväksikäyttö ja muut rankat kokemukset on, eipä sellaista soisi kellekään. Ootte huikean vahvoja kun uskallatte täällä kertoa kokemuksistanne ja on tosi hienoa että moni on uskaltanut hakea apua. Itsekin oon vuosia käynyt terapiassa, tosin erilaisista syistä, ja siitä voi tosiaan parhaimmillaan saada paljon voimavaroja ja selviytymiskeinoja myös ihan jokapäiväisiin tilanteisiin.
Täällä on ollut maanantaista asti ihan paska olo. Maha ja selkä särkee koko ajan, päätä vihloo, silmät särkee, oksettaa, väsyttää, kaikki ärsyttää.. Tällä viikolla kaikki illat on menny tanssikoululla ja kotona oon ollut vasta yhdentoista kieppeillä, uni ei meinaa tulla vaikka silmät lupsuu kiinni ja yöt menee vääntyillessä. En oo jaksanut tännekään kauheesti kirjoitella kun tuntuu ettei oo mitään positiivista annettavaa
12+2